Erätarkastajan terveiset: Kotieläinten suojaaminen vaatii tilalliselta aikaa ja vaivaa

Kirjoittaja: Tobias Peura, erätarkastaja

Saavumme lampolan pihaan ja esittäydymme lyhyesti. Tilalla on sattunut petovahinko. Tilan pitäjä alkaa kertoa yön tapahtumista. Lopulta ääni murtuu. Hän suree, ettei kyennyt suojaamaan eläimiään tapahtuneelta. Minulle tulee tunne, että hän todella välittää eläimistään.

Muutama päivä aiemmin tilallinen siirsi lampaat talon lähilaitumille, jotta eläimet olisivat suojassa pedoilta ja laitumen tapahtumia olisi helpompi seurata. Kierrämme laitumen, jossa petovahinko on sattunut. Koetamme löytää paikan, josta susi tai sudet ovat laitumelle päässeet. Emme löydä paikkaa tai suden jälkiä. Laidun on suurehko, joitain satoja metrejä kanttiinsa ja siellä on useita kuolleita lampaita.

Mittaamme jännitteen petoaidasta. Se on noin 3 000 volttia. Kokeilemme kädellä lankaa. Se antaa pienen tujauksen, muttei riittävää. Mainitsemme asiasta tilallisille. Ensireaktio on kiistää asia: aita varmasti antaa riittävät sätkyt eläimelle. Pian mieli kuitenkin tasoittuu ja suru palaa. Tilallinen kertoo, että heillä on iso lammastila ja paljon lampaita. Jotta petoaita toimii isolla laitumella, on aidan alunen pidettävänä puhtaana heinästä ja muista kasveista, sekä katsottava etteivät pajujen tai muiden nopeasti kasvavien puiden oksat osu lankaan. Se on kova työ.

Pohdimme, olisiko olemassa muita suojauskeinoja, jotka voisivat ennaltaehkäistä tulevaisuudessa vastaavat tapahtumat. Lampolan seinään asennettava niin sanottu livevalvontakamera voisi auttaa tilallisia huomaamaan, mikäli laitumella tapahtuu jotain normaalista poikkeavaa.

Hankkeemme sivuilla on kirjoitus petoaitoihin liittyen, lisäksi sivulta löytyy hyödyllisiä linkkejä laitumien suojaukseen.

Itä-Suomessa on ollut vuosikymmeniä susia, joten laitumet oli varustettu virallisin petoaidoin. Ajellessamme pitkin Itä-Suomea on helppo havaita, että alueilla, joilla ei ole tai ei ole aiemmin ollut susia, on eläinten suojaus heikolla tolalla. Tällaisia laitumia kiertää pääsääntöisesti kahden tai kolmen sähkölangan aita, josta susi menee yli tai ali helposti.

Kuten tilakäynnillä huomasimme, toimiva petoaita vaatii huoltoa ja säännöllistä niittoa. Aluskasvillisuuden niittäminen etenkin keväästä ja alkukesästä vie paljon aikaa, mutta mikäli haluaa aidan suojaavan eläimiä, ei sitä voi jättää tekemättä. Laitumilla on usein ojia, tai puro voi halkaista laitumen. Myös vesistöön rajoittuva laidun aiheuttaa ongelmia pedoilta suojaamiseen. Havaintojemme mukaan etenkin petoaidan alittava oja tai puro luo pedoille otollisen reitin laitumelle. Jos ”alituksia” on laitumella useita, vaatii niiden suojaaminen tilalliselta paljon vaivaa. Näissä olemme nähneet kirjavia ratkaisuja, joista osa on hyvin toimivia ja osa ei.

Nauta- ja hevostiloilla laitumia kiertävissä aidoissa on kokemuksemme mukaan vaihtelua myös tunnetuilla susialueilla. Hevosten kimppuun pedot käyvät harvemmin. Nautavahinkoja sattuu toimialueellamme vuosittain, yleensä vasikoihin kohdistuneita. Mitä olemme näillä tiloilla vierailleet, laitumia kiertää pääsääntöisesti maksimissaan kolmen langan sähköaita. Tällaisesta aidasta kaikki Suomen petoeläimet menevät halutessaan läpi.

Olemme vierailleet hankkeen aikana lukuisilla tiloilla, joista osassa on sattunut tuotantoeläinvahinko ja osassa ei. Tilallisten asenteet petoaitoihin sekä muihin suojaamismenetelmiin vaihtelevat välinpitämättömästä ”valmis kokeilemaan kaikkea” -asenteeseen. Osa tilallisista on sitä mieltä, ettei ole ennenkään suojattu eikä tulla jatkossakaan suojaamaan. Heidän mukaansa ei ole heidän tehtävänsä suojata eläimiä pedoilta, ennemmin pitäisi hävittää pedot tai etenkin sudet. Suurin osa tilallisista suhtautuu asiaan vakavasti.  He ovat kiinnostuneita kuulemaan suojausmenetelmistä. Osalla kiinnostus lopahtaa, kun he kuulevat, että petoaitatarvikkeet tulevat hankkeen puolesta, mutta ottaessaan tarvikkeet vastaan tilallinen sitoutuu pystyttämään aidan ja ylläpitämään sitä viiden vuoden ajan.

Suojaaminen ei ole mikään pikku juttu, vaan se vaatii paljon aikaa ja vaivaa. Osa tilallisista tuntuu hyväksyneen tilanteen. Osa etenkin lammastilallisista tuntee eläinten suojaamisen olevan kaiken muun eläintenpitoon liittyvän työn lisäksi hyvin kuormittavaa sekä henkisesti että fyysisesti. Moni pelkää, että vaikka tekee kaikkensa eläinten suojaamiseksi, peto pääsee aitaukseen ja aiheuttaa vahingon. Osa on ylipäätään turhautunut petopolitiikkaan.