Vaeltavia susia on tänä kesänä tavallista enemmän – mitä se tarkoittaa?

Monet yksivuotiaat sudet lähtevät kesällä synnyinlaumastaan etsimään kumppania ja omaa reviiriä. Mitä tiedämme vaeltavista susista?

Kesäkuussa julkaistun suden kanta-arvion mukaan susilaumojen määrä on kasvanut. Keväällä 2019 useat parit saivat pentuja, ja näin pareista muodostui perhelaumoja. Pennut selvisivät hyvin leudon talven yli. Luonnonvarakeskus arvioi, että tänä kesänä vaeltavia nuoria susia saattaa olla tavallista enemmän.

Susi on sopeutumiskykyinen eläin, joka oppii nopeasti, mitä alueita kannattaa vältellä. Nuoret sudet ovat kokemattomia ja osuvat muita useammin lähelle asutusta vaelluksen aikana ja uudelle alueelle asettuessaan. Hiljalleen uusi reviiri tulee tutuksi, ja sitä myöten myös pihavierailut tyypillisesti vähenevät.

Asutuksen lähellä havaittu susi aiheuttaa huolta etenkin kotieläinten turvallisuudesta. Tilanteen ja riskien hallitsemiseksi on kuitenkin paljon tehtävissä.

Nuori susi elää synnyinlaumassaan vajaasta vuodesta kahteen. Lähtö koittaa tavallisesti noin vuoden iässä kevättalvella, kun emo valmistautuu seuraavien pentujen syntymään. Osa edellisen vuoden pennuista jää reviirille avustamaan uusien pentujen hoidossa ja jättää reviirin myöhemmin kesällä tai talvella.

Kevät on kokemattomalle sudelle suotuisaa aikaa vaeltaa. Silloin ravintoa löytyy keskimääräistä helpommin. Suden tavoitteena on löytää kumppani ja sopiva reviiri jälkikasvun kasvattamiselle. Suden täytyy vältellä varattuja reviirejä, koska ulkopuolisiin kulkijoihin suhtaudutaan vihamielisesti. Vaeltaminen on vaarallista, ja vaeltavien yksilöiden kuolleisuus on paljon korkeampi kuin reviireillä elävien.

Suden vaellusreitti voi polveilla. Nuori susi saattaa pysähtyä välillä viikoiksi yhdelle alueelle ja jatkaa sitten mutkittelevaa kulkuaan. Päivisin se enimmäkseen lepää. Matkanteko jatkuu iltaisin ja öisin. Jos kumppani löytyy ennen sopivaa reviirillä, vaellusta jatketaan yhdessä. Vaellusreitin pituus vaihtelee muutamasta kymmenestä tuhansiin kilometreihin. Pohjoismaisen ennätyksen teki Etelä-Norjasta lähtenyt GPS-pannoitettu naaras, joka jolkotti Suomen Itä-Lappiin. Linnuntietä matkaa on 1 100 kilometriä, mutta kaikkine mutkineen matkan pituus oli 10 000 kilometriä!

Susien vaellusreittejä on tutkittu GPS-pantojen avulla, mutta myös DNA-seuranta antaa meille uutta tietoa.

Nuoret sudet vierailevat pihoissa useammin kuin ne, jotka ovat asuneet reviirillä jo pidempään. Vaeltava susi saattaa kulkea asutuksen poikki ja jatkaa matkaa. Uuden reviirin vallannut nuori susipari ei vielä tunne aluetta hyvin eikä osaa vältellä ihmistä. Nuoret opettelevat tuntemaan uuden asuinalueensa, ja vierailut tapahtuvat useimmiten yöaikaan.

Jos kohtaat suden lähellä asutusta, älä lähesty eläintä tai etenkään ruoki sitä. Susi on älykäs, ja se oppii nopeasti, mistä saa ruokaa. Susireviireillä on huolehdittava, ettei piha-alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä ole ruokahoukutinta sudelle. On tärkeää, ettei susi totu hakemaan ravintoa pihojen läheltä.

Pihalla vierailevan suden voi säikäyttää pois pitämällä kovaa meteliä. Nuori susi oppii nopeasti, mihin ei kannata enää palata. Sutta säikäyttäessä kannattaa muistaa, ettei eläintä saa vahingoittaa tai lähteä seuraamaan, kun se pakenee.

Susihavainnoista on tärkeää ilmoittaa paikalliselle suurpetoyhdyshenkilölle. Suurpetoyhdyshenkilö seuraa ja kirjaa alueelta havaintoja suurpedoista. Jos pihavierailut ovat toistuvia, Suomen riistakeskus arvioi, pitääkö susi karkottaa.

Jos susi ei ihmisen havaittuaan säikähdä ja välittömästi pakene paikalta, tilanne on huolestuttavampi. Tällöin kannattaa soittaa viipymättä hätäkeskukseen. Poliisi arvioi tilanteen. Jos sama susi käyttäytyy toistuvasti vaaraa aiheuttaen, poliisi antaa sille karkotusmääräyksen. Mikäli kaksi karkotuskertaa eivät riitä pitämään sutta poissa, poliisi voi antaa sudesta lopetusmääräyksen. Ihmistä lähestyvälle sudelle voidaan antaa lopetusmääräys nopeastikin ilman karkotusyrityksiä.

Jos sinulla on kotieläimiä, joiden turvallisuus huolestuttaa, ota yhteys Suomen riistakeskuksen aluetoimistoon tai suoraan SusiLIFE-hankesuunnittelijoihin. He neuvovat kotieläinten suojaamisessa ja vahingon sattuessa.

Sudet eivät yleensä aiheuta ihmiselle vaaraa. Jos sinulla on kysyttävää, älä epäröi ottaa yhteyttä paikalliseen suurpetoyhdyshenkilöön tai SusiLIFE-hankesuunnittelijoihin. Jos et tiedä, mistä saisit tukea, laita viesti susilife@luke.fi, ja me selvitämme sen puolestasi.

SusiLIFE-hankkeen suunnittelijoihin voi olla yhteydessä vahinkojen ennaltaehkäisyn tarpeessa. Akuuteissa tilanteissa, kuten vahingon satuttua tai riskin ollessa erityisen suuri, tulee suunnittelijoihin olla yhteydessä mahdollisimman pian.

Yhteystiedot:
Mari Tikkunen
Suomen riistakeskus Kainuu
mari.tikkunen@riista.fi
029 431 2239

Mikko Jokinen
Suomen riistakeskus Satakunta
mikko.jokinen@riista.fi
029 431 2324