Tuupovaaralainen Keijo Rautanen hiihtää ja auttaa samalla suden DNA-tutkimusta
Keijo Rautanen on kerännyt suden jätöksiä DNA-näytteiksi jo monta vuotta. Näytekeräyksen avulla koko kylä saa faktaa alueen susista.
Keijo Rautanen asuu keskellä susireviiriä entisessä Tuupovaaran kunnassa Itä-Suomessa. Vapaa-ajalla Rautanen kerää suden jätöksiä tutkimuskäyttöön DNA-näytteiksi.
Suden jätöksiä tulee vastaan, kun Rautanen laittaa sukset jalkaan ja painuu umpihankeen. ”Hommassa yhdistyy huvi ja hyöty, mielenterveys ja fyysinen kunto. Mikäs on sen mukavampaa kuin aurinkoisella kelillä hiihdellä!” hän kertoo.
Tänä talvena jätösnäytteitä on kertynyt jo yli 30, ja toiveissa on löytää helmikuussa vielä lisää. Rautanen toimii myös riistanhoitoyhdistyksen suurpetoyhdyshenkilönä. Luottamustoimi auttaa näytteiden etsimisessä, koska kansalaiset ilmoittavat Rautaselle susihavainnoistaan.
DNA-tulokset pitävät ajan tasalla susitilanteesta
”Susista käytävä keskustelu on kovasti vaivannut minua. On luulottelua ja huhuja. Minä teen oman osani faktatiedon eteen, niin ei tarvitse arvailla tai jossitella”, Rautanen sanoo. ”On minulla omakin lehmä ojassa. Meillä on hevosia ja koira. Haluan pysyä ajan tasalla pedoista, jotta pystyn pitämään eläimet turvassa.”
Viisi vuotta sitten susipari pentuineen livahti Rautasen hevosten pihalaitumelle. Yksi hevosista loukkasi jalkansa hyökkäyksen yhteydessä niin pahasti, että se täytyi sittemmin lopettaa.
”Viime vuodet meidän tilallamme ovat olleet rauhallisia, vaikka sudet ovat tänäkin talvena tehneet naapurustossa pihakäyntejä.”
Tänä päivänä pihalaidunta kiertää petoaita, ja tallin päädyssä soi radio aina, kun hevoset ovat ulkona. Rautanen kävelee, juoksee tai hiihtää tilusten ympäri joka aamu. Lenkki käy hyvästä kuntoilusta, mutta lisäksi Rautanen tarkkailee susien jälkiä ja omalla läsnäolollaan rauhoittaa tilannetta. Kesällä kierros pitää myös karhut poissa.
Susireviirin koko yllätti
Rautanen on kerännyt DNA:ta jo useamman vuoden. Tuoreiden näytteiden tuloksia on kiinnostavaa verrata aikaisempiin. Onko tänä talvena tullut vastaan samoja susia kuin edellisinä? Missä muualla ne on tavattu?
”Näytteiden yksilöinti on maailman paras juttu. Siinä saadaan selville, mikä susi jätöksen jätti. Tulokset julkistetaan niin, että ne ovat kaiken kansan nähtävillä”, Rautanen sanoo.
”Yllätyin siitä, miten laajalti sudet liikkuvat. Reviiri on useamman kunnan alueella eli älyttömän laaja”, hän kertoo. ”Ennen keräystä luultiin, että joka paikassa on käynyt eri susi. Pelkkien jälkien perusteella susia näyttäisi olevan enemmän kuin niitä oikeasti on.”
Yhteiset faktat ovat neuvottelun edellytys
Rautasen mielestä olisi tärkeää, että suden DNA-näytteitä keräisi monenkirjava joukko luonnossa liikkujia: ”Keräys sopii joka ikiselle, joka ulkona liikkuu. Jälkien tunnistaminen ei ole tähtitiedettä.”
Rautanen esittää Luonnonvarakeskukselle toiveen. DNA-näytteiden tiedot julkaistaan Riistahavainnot.fi-sivulla, mutta tällä hetkellä sivustoa on vaikeaa käyttää. Sivusto on parhaillaan remontissa, joten Rautasen toive tulee pian toteutumaan.
”En minä mikään susien ystävä ole. Se oli tosi stressaavaa, kun sudet vierailivat säännöllisesti laitumen liepeillä. Mutta vaikeudet ovat ratkaistavissa fiksusti ja laillisesti, kun meillä on faktat tiedossa ja neuvotellaan viranomaisten ja naapureiden kanssa”, Rautanen toteaa.
DNA-näytekerääjät ovat #susienjäljillä (riistahavainnot.fi).
Kuvat © Keijo Rautanen
Tutustu muihin tarinoihin:
