Luken maakunnittaiset arviot metsien hakkuumahdollisuuksista valmistuivat – laskentamenetelmiä uudistettu ja laskelmia monipuolistettu

Luonnonvarakeskus (Luke) on julkaissut päivitetyt arviot metsien hakkuumahdollisuuksista maakunnittain. Laskelmissa tarkasteluun on tuotu aiempaa useampia vaihtoehtoja metsänomistajien eri tuottovaatimuksille. Eri korkokantojen avulla saadaan kattavampi kuva siitä, millainen kasvu, hakkuukertymä ja hiilitase ovat mahdollisia valtakunnallisesti ja maakunnissa, ja mikä on puuntuotannon taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta perusteltua.

Hakkuulaskelmat auttavat arvioimaan metsien tulevaisuuden hakkuumahdollisuuksia ja erilaisten hakkuutasojen ja –tapojen vaikutuksia metsien kehitykseen. Ne eivät kuitenkaan ole toteutettaviksi tarkoitettuja hakkuutavoitteita. Päivitetyt arviot eroavat aiemmista vastaavista arvioista, koska laskenta-aineiston muodostusmenetelmään ja hiilitaselaskentaan on tehty uudistuksia. Arvioihin liittyy epävarmuutta, joka lisääntyy sitä enemmän mitä pidemmälle ajalle laskenta ulottuu.

Suurimman ylläpidettävissä olevan hakkuukertymän arviossa vuotuiset runkopuun hakkuumäärät asettuvat lopulta korkokannasta (1–5 %) riippumatta 82–84 miljoonan kuutiometrin tasolle. Laskelmissa suurimmalla ylläpidettävissä olevalla hakkuukertymällä tarkoitetaan suurinta hakkuumäärää, joka voidaan ylläpitää ilman, että tulevista hakkuumahdollisuuksista joudutaan tinkimään. Korkeimmilla 4 ja 5 prosentin korkokannoilla suurin ylläpidettävissä oleva hakkuumäärä on tällä tasolla jo ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella 2021–2030. Matalammilla korkokannoilla hakkuumäärät ovat alkuvaiheessa pienempiä.

Esimerkiksi 2 prosentin korkokannalla hakkuumäärä on ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella 63 miljoonaa kuutiometriä ja kasvaa vasta kolmannella kaudella (2041–2050) 82 miljoonaan kuutiometriin.

Yhden prosentin korkokannalla hakkuumäärä on aluksi runsaat 56 miljoonaa kuutiometriä, eikä 80 miljoonan kuutiometrin hakkuumäärää saavuteta vielä kolmannellakaan kymmenvuotiskaudella.

Viime vuosien keskimääräistä toteutunutta hakkuutasoa noudattavassa arviossa hakkuukertymän vuotuisena tavoitetasona käytettiin 74,7 miljoonaa kuutiometriä. Se vastaa vuosina 2021–2023 keskimäärin toteutunutta runkopuun hakkuukertymää.

Kun tarkastellaan korkeimpia, 4 ja 5 prosentin korkokantoja sekä toteutunutta hakkuutasoa vastaavaa laskelmaa, metsien kasvu pienenee jo toisella kymmenvuotiskaudella (2031–2040) noin 100 miljoonaan kuutiometriin. Tällöin metsämaa (metsien puusto ja maaperä) kehittyy pysyväksi kasvihuonekaasupäästöjen lähteeksi.

Matalimmilla korkotasoilla metsämaa on aluksi hiilinielu, mutta niissäkin se muuttuu päästölähteeksi viimeistään kolmannella kymmenvuotiskaudella.

"Nyt tehtyjen arvioiden perusteella 82–84 miljoonan kuutiometrin hakkuutasoa voidaan pitää pitkän aikavälin hakkuukertymän ylärajana tilanteessa, jossa tulevaisuuden kasvuun vaikuttavia muutoksia ei huomioida ja kaikkien virallisten suojelupäätösten ulkopuolella olevien metsien ajatellaan olevan talouskäytössä. Yli 80 miljoonan kuutiometrin vuotuisilla hakkuilla puuston nielu kuitenkin menetetään ja metsämaa on turvemaiden maaperäpäästöjen vuoksi jo ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella 10 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin päästölähde", sanoo Luken tutkimusprofessori Lauri Mehtätalo.

Korkokanta kuvaa metsänomistajan tuottovaatimuksia

Korkokanta kertoo, millaista tuottoa metsänomistaja tavoittelee puuntuotannossa. Nyt julkaistut arviot on laadittu maakunnittaisten metsävarojen näkökulmasta ottamatta huomioon metsäomistajarakennetta ja yksittäisten metsänomistajien tavoitteita metsien käytölle.

Käytännössä osa metsänomistajista tavoittelee jopa viittä prosenttia suurempaa tuottoa, osa taas selvästi matalampaa tuottoa. Taloudellista tuottovaatimusta voivat pienentää esimerkiksi virkistys-, luonto- tai muut, ei-taloudelliset tavoitteet. Myös vapaaehtoisen hiili- ja luontoarvokaupan kehittyminen voi kannustaa metsänomistajia matalampaan tuottotasoon, jos puuvarannon kasvattamisesta ja hakkuiden rajoittamisesta saatu korvaus kompensoi pienempää puunmyyntituloa. Korkeampi tuottovaatimus puolestaan johtaa yleensä harvempaan kasvatustiheyteen ja aikaisempiin päätehakkuisiin. Myös suurimman ylläpidettävissä olevan hakkuumäärän laskelmissa kestävyysrajoitteet laskevat pääoman tuottoa verrattuna käytettyyn nimelliseen korkokantaan.

"Yhtä oikeaa korkotasoa ei ole, koska metsänomistajien tavoitteet vaihtelevat. Laskelmat auttavat kuitenkin hahmottamaan, miten erilaiset valinnat vaikuttavat metsien kehitykseen", Luken erikoistutkija Hannu Hirvelä sanoo.

Laskentaan tehdyt uudistukset

Laskenta-aineiston muodostusmenetelmä on päivitetty, koska aiemmin käytössä olleessa menetelmässä usealle kuviolle ulottuvan koealan laskenta johti kasvun ja puuston määrän yliarvioon pitkällä aikavälillä. Aineiston muodostusmenetelmän muutos vaikuttaa uusissa laskelmissa erityisesti kolmannen kauden kasvuennusteisiin, mutta myös ensimmäisen ja toisen kauden arvioihin. Laskelmien vertailuja vanhalla ja uudella menetelmällä on julkaistu Hiilinielulaskennan epävarmuusanalyysi- raportissa. Vertailun vuoksi MELA Tulospalvelussa on julkaistu myös vanhalla aineistonmuodostusmenetelmällä tuotettu suurimman ylläpidettävissä olevan hakkuukertymän arvio 4 prosentin korkokannalla laskettuna.
Aiemmin julkaistun 4 prosentin korkokannalla lasketun suurimman ylläpidettävissä olevan hakkuukertymän arvion lisäksi julkaistaan vastaava arvio myös 1, 2, 3 ja 5 prosentin korkokannoilla. Näin saadaan kattavampi kuva muun muassa siitä, millaiset kasvun, hakkuukertymän ja hiilitaseen tasot olisivat Suomen ja eri maakuntien metsissä metsävarojen kannalta mahdollisia sekä puuntuotannon taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta perusteltuja. Alhaisimpien korkokantojen laskelmien loogisen toiminnan takaamiseksi laskelmakautta pidennettiin 50 vuodesta 130 vuoteen, mutta arviot raportoidaan vain ensimmäisen 30 vuoden ajalle samalla tavalla kuin aikaisemminkin.
Hiilitaseen laskenta on päivitetty vastaamaan kasvihuonekaasuinventaarion laskentamenetelmiä.

Laskennan aineistot ja laskennassa huomioitavat puuntuotannon rajoitteet

Runkopuun hakkuukertymäarvion muutos edelliseen arvioon verrattuna johtuu pääasiassa laskenta-aineiston muodostusmenetelmän muutoksesta sekä siitä, että arvion laadinnassa käytettiin tuoreempia valtakunnan metsien inventoinnin aineistoja mittausvuosilta 2019–2023 ja uusimpia tilastoituja puun, puunkorjuun ja metsänhoidon hinta- ja kustannustietoja.
MELA Tulospalvelussa nyt julkaistut arviot perustuvat valtakunnan metsien inventoinnin VMI13-aineistoihin, ja ne on laskettu maakunnittain.
Hakkuumahdollisuusarvioissa otetaan laajasti huomioon puuntuotantoa rajoittavat tekijät. Näitä ovat lakiin ja metsänomistajan omiin päätöksiin perustuvat suojelualueet ja -varaukset, metsien muut käyttömuodot sekä luonto-, maisema- tai muut arvot. Näihin alueisiin sisältyvät esimerkiksi luonnon- ja kansallispuistot, erämaa-alueet, retkeily- ja virkistysalueita, metsäluonnon tärkeitä elinympäristöjä ja rantametsiä. Näiden perusteella noin neljännes metsä- ja kitumaan pinta-alasta on hakkuiden ulkopuolelle tai hakkuita on rajoitettu.
Lisäksi laskelmia ohjaavat metsänhoidon suositukset, kuten metsän uudistaminen, harvennukset ja säästöpuiden jättäminen. Sen sijaan metsänomistajien omaehtoista niin sanottua hiljaista suojelua, joka ei perustu metsänhoidon suosituksiin, lakiin tai hallinnolliseen päätökseen, ei voida ottaa huomioon.
Kestävyysrajoitteilla on merkittävä vaikutus tuloksiin. Jos nettotuloa maksimoitaisiin ilman hakkuiden tasaisuusvaatimuksia, runkopuun hakkuukertymäarvio voisi nousta kaudella 2021–2030 jopa 114 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Tämän jälkeen hakkuumahdollisuudet kuitenkin laskevat noin 84 miljoonan kuutiometriin.