Kysymyksiä ja vastauksia hakkuumahdollisuusarvioiden laskentaan tehdyistä muutoksista

Luke monipuolistaa hakkuumahdollisuusarviointia käyttämällä laskennassa jatkossa useampia korkokantoja, jotta metsien hakkuu- ja hiilensidontamahdollisuuksia voidaan tarkastella aiempaa laajemmin. Myös laskennan lähtöaineiston muodostusmenetelmää on uudistettu. Tässä asiantuntijoidemme vastauksia siitä, mitä laskennassa on muutettu ja miten muutokset vaikuttavat.

Mitä hakkuumahdollisuusarvioita on nyt julkaistu?

• Suurin ylläpidettävissä oleva aines- ja energiapuun hakkuukertymä -laskelma (SY) korkokannoilla 1, 2, 3, 4, ja 5 %
• Toteutuneet hakkuut -laskelma (TH), tavoitteena nettotulojen nykyarvon maksimointi 4 % korkokannalla
• Suurin nettotulo -laskelma (NT), tavoitteena nettotulojen nykyarvon maksimointi 5 % korkokannalla 

Mitä laskelmissa on muutettu aiempiin laskelmiin verrattuna?

1. Arvioiden laadinnassa on käytetty tuoreimpia valtakunnan metsien 13. inventoinnin (VMI13) aineistoja mittausvuosilta 2019–2023. Lisäksi VMI13-aineiston pohjalta tuotetun laskenta-aineiston muodostusmenetelmä on uudistettu. Aiemmin lähtöpuustoksi otettiin suoraan VMI-koealoilta mitatut puut. Jokainen VMI-koealalta määritelty metsikkökuvio tuotti oman laskentayksikön, jonka puustoa kasvatetaan kasvu- ja kehitysmalleilla. Näin tuotetun lähtöpuuston rakenne vastasi täsmälleen VMI-tuloksissa julkaistua puustoa ja se myös toimi loogisesti ja moitteettomasti sellaisilla laskentayksiköillä, jotka olivat kokonaan samalla metsikkökuviolla. Noin vuosi sitten havaittiin, että menetelmä aiheuttaa kasvuun merkittävää yliarvioita pitkällä aikavälillä sellaisilla laskentayksiköillä, joiden puusto perustui osakoealaan. Lisäksi aiempi menetelmä ei hyödyntänyt VMI-koealoilta mitattuja ositetason puustotietoja (puusto-ositteen keskiläpimitta, pohjapinta-ala ja keskipituus), jotka mitataan kaikilta keskipistekuvioilta viiden relaskooppihavainnon perusteella. Nyt käyttöön otettu uusi mallipohjainen laskenta-aineiston muodostusmenetelmä hyödyntää tehokkaasti sekä metsikkökuviolta mitattuja ositetason puustotietoja että koealalta mitattuja puita. Sen tuottama puujoukko myös vastaa lähtötilanteessa VMI:ssä mitattuja lukupuita maakuntatasolla. Se ei myöskään enää johda aiemman menetelmän tuottamaan kasvun yliarvioon. Menetelmä on kuvattu MELA Tulospalvelun laatuselosteessa (http://www.luke.fi/mela-metsalaskelmat) ja sen vaikutusta skenaariolaskennan tuloksiin erityisesti hiilinielujen näkökulmasta on käsitelty tammikuussa 2026 julkaistussa Hiilinielulaskennan epävarmuusanalyysi -raportissa.   Menetelmästä kirjoitettu tieteellinen käsikirjoitus on viimeistelyvaiheessa. 
2. Luke julkaisee aiempaa suuremman joukon vaihtoehtoisia hakkuulaskelmia. Aiempiin VMI-aineistoihin perustuen Luke on julkaissut kolme erilaista hakkuulaskelmaa: 
   • Suurin nettotulo, joka on nettotulojen nykyarvoa maksimoiva hakkuulaskelma 5 % korkokannalla ilman hakkuutoiminnan kestävyys- ja tasaisuusvaatimuksia (NT-laskelma). Laskelma kertoo, mikä on teoreettisesti heti hakattavissa olevan puuston määrä Suomessa, jos tulevaisuuden hakkuumahdollisuuksia ei huomioida, ja metsien käsittelyssä pyritään korkeaan 5 % pääoman reaalituottoprosenttiin. 
   • Suurin ylläpidettävissä oleva aines- ja energiapuun hakkuukertymä, joka on nettotulojen nykyarvoa maksimoiva hakkuulaskelma 4 % korkokannalla laskettuna (SY-laskelma). Lisäksi laskelmaa ohjaavat hakkuukertymiin ja nettotuloihin liittyvät kestävyys- ja tasaisuusvaatimukset. Laskelma kuvaa hakkuiden maksimitasoa, jonka metsien hakkuumahdollisuudet tehtyjen oletusten vallitessa mahdollistavat tarkastelujakson aikana, kun metsien käsittelyssä pyritään 4 % pääoman tuottoprosenttiin.
   • Toteutunut hakkuukertymä, jossa hakkuukertymät puu- ja puutavaralajeittain asetetaan viime vuosien toteutuneelle tasolle ja hakkuut kohdennetaan niin, että nettotulojen nykyarvo maksimoituu 4 % laskentakorkokannalla (TH-laskelma). Laskelmalla pyritään selvittämään, ovatko viime vuosien hakkuumäärät hakattavissa myös tulevina vuosikymmeninä ja miten metsät näiden hakkuiden seurauksena kehittyisivät.
     
     Viime vuosina on käyty paljon keskustelua metsien hakkuutasosta ja sen vaikutuksesta kasvuun ja hiilensidontaan. Tässä keskustelussa suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymäarvio (4 % korkokannalla) on noussut merkitykseltään ylikorostuneeseen asemaan. Myös metsänhoidon suosituksia on päivitetty, ja sinne on lisätty kasvatusmalleja, joissa metsiä kasvatetaan aiempaa tiheämpänä ja metsien kiertoaikaa pidennetään. 
     
     Näistä syistä laskelmavalikoimaan on nyt lisätty suurimman ylläpidettävissä olevan hakkuukertymän arvioita aiempaa useammalla korkokannalla. Laskennassa käytetyn korkokannan alentaminen johtaa siihen, että tyypillisesti harvennushakkuut kannattaa tehdä aiempaa lievempänä ja päätehakkuu kannattaa tehdä aiempaa myöhemmin. Uusien laskelmien avulla saadaan laajempi kokonaiskuva siitä, miten erilaiset metsänomistajien tuottovaatimukset vaikuttavat metsien kasvuun, hakkuumääriin ja hiilensidontaan.
3. Alhaisella korkokannalla tehtävissä laskelmissa entistä kauempana tulevaisuudessa olevat tulot ja kustannukset vaikuttavat tämän hetken päätöksiin. Koska metsien kiertoajat ovat pitkiä, hyvinkin kaukana tulevaisuudessa olevien päätehakkuiden ajoitus aiheuttaa laskelmissa heijastusvaikutuksia myös ensimmäisten laskentakauden käsittelyihin sitä enemmän mitä alhaisempaa korkokantaa käytetään. Siksi laskelmien tekemisessä käytettävää simulointikautta on pidennetty 50 vuodesta 130 vuoteen, mutta laskelmista raportoidaan edelleen vain ensimmäiset kolme kymmenvuotiskautta. Herkkyysanalyysien perusteella nyt julkaistuissakin laskelmissa alimmilla 1–2 % korkokannoilla laskentakausi voi olla turhan lyhyt, mikä voi johtaa todennäköisesti hakkuumäärän aliarvioon. Pidempään laskentakauteen perustuvia laskelmia voidaan tehdä vasta uuden, vielä kehitteillä olevan, MELA-ohjelmiston käyttöönoton jälkeen.
4. Hiilitaseen laskenta on päivitetty vastaamaan kasvihuonekaasuinventaarion laskentoja. Aiemmin puuston hiilitasearvio perustui varastonmuutosmenetelmään, jossa jokaisen kymmenvuotiskauden alku- ja loppuhetkeen laskettiin MELA-ohjelmiston biomassamalleilla puuston biomassavarasto ja laskentakauden aikana tapahtunut biomassavaraston muutos saatiin alku- ja lopputilanteen erotuksena. Lopuksi biomassan muutos muunnettiin hiilivaraston muutokseksi. Nyt MELA-laskenta tuottaa runkopuun läpimittaluokittaisen varaston, kasvun ja hakkuu- ja luonnonpoistuman arvion kullekin laskentakaudelle puulajeittain ja kivennäis- ja turvemaille erikseen. Nämä arviot muunnetaan biomassaksi VMI13-aineistosta lasketuilla elävän puuston läpimittaluokittaisilla (4 luokkaa) biomassan muuntokertoimilla (ns. BEF-kertoimet) ja laskentakauden hiilitase saadaan biomassakasvun ja biomassapoistuman erotuksena. Biomassavarastoa käytetään maaperän karikesyötteen laskemiseksi. Skenaariolaskentaan tarvitaan läpimittaluokittaiset BEF-kertoimet (kaikille puille laskettujen yhteisten BEF-kertoimien sijaan), koska elävän ja hakatun puuston läpimittaluokkien suhteelliset osuudet vaihtelevat MELA-skenaariossa laskentakaudesta toiseen. Kasvihuonekaasuinventaario ei käytä läpimittaluokittaisia BEF-kertoimia, koska kertoimet voidaan laskea jokaisen VMI-kierroksen puustolle erikseen.
5. Arvioiden laadinnassa on käytetty uusimpia tilastoituja puun, puunkorjuun ja metsänhoidon hinta- ja kustannustietoja. Lisäksi energiapuun korjuun minimikertymävaatimuksia on tarkennettu. 

Miksi muutokset on tehty? 

Nykymuotoisia laskelmia on julkaistu lähes muuttumattomina tutkimusjulkaisuissa ja MELA Tulospalvelussa noin 35 vuoden ajan muun muassa alueellisen ja valtakunnallisen metsäpolitiikan tausta-aineistoksi. Viimeisten vuosien aikana hakkuumäärät ovat lisääntyneet sekä absoluuttisesti että suhteessa arvioituihin kestäviin hakkuumahdollisuuksiin, minkä vuoksi laskelmien tulosten epävarmuuksilla on suurempi merkitys kuin aiemmin. Lisäksi hiilinielut ja luontokadon torjunta ovat nousseet merkittävään rooliin metsäkeskustelussa. Näiden toimintaympäristön muutosten vuoksi Lukessa toteutettiin vuosina 2024–2025 strateginen hanke ”Metsien hakkuulaskelmien monipuolistaminen”. Siinä tavoitteena oli uudistaa hakkuulaskelmavalikoimaa, jotta se palvelee entistä monipuolisemmin metsiin liittyvää päätöksentekoa. 

Kesällä 2024 julkaistussa Metsäbiotalouden tiedepaneelin julkaisussa havaittiin, että MELA-ohjelmistolla laadituissa laskelmissa kasvuarviot nousevat varsin korkeiksi, kun tarkastellaan metsien kehitystä yli 30 vuoden päähän. Tarkempi tarkastelu osoitti, että syynä oli vuosikymmeniä käytössä ollut menetelmä, jossa laskenta-aineisto tuotettiin VMI-aineiston pohjalta. Tämän vuoksi Lukessa päätettiin, että VMI13-laskelmat toteutetaan uudistetulla laskenta-aineiston muodostusmenetelmällä, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Nyt käyttöön otetun aineiston muodostusmenetelmän ensimmäinen versio oli tuossa vaiheessa jo valmiina. Menetelmän viimeistely niin, että lähtöpuuston rakenne vastaa mm. puulajisuhteiltaan ja puuston keskitunnuksilta maakuntatasolla VMI-lukupuiden rakennetta, vaati kuitenkin ennakoitua pidemmän viimeistelytyön. Tämän vuoksi hakkuumahdollisuusarvioiden laadinta ja tulosten julkistaminen venyi lopulta reilun vuoden alkuperäistä tavoiteaikataulua myöhemmäksi. 

Hiilitaseen laskenta päivitettiin vastaamaan kasvihuonekaasuinventaariota, joka tuottaa arvion metsien menneestä ja tämänhetkisestä hiilinielusta. MELA-laskelman ja kasvihuonekaasuinventaarion menetelmäero on aiemmin aiheuttanut epäjatkuvuutta inventaarion raportoimien menneisyyden hiilitasearvioiden ja tulevaisuuden ennustettujen hiilitaseiden rajakohdassa.

Mitä vaikutuksia muutoksilla on?

Aiemmin käytössä olleessa laskenta-aineiston muodostusmenetelmässä n. 20 % laskentayksiköistä oli ns. sivukuvioita, eli täyden koealan osia, jolla ei ollut VMI-koealan keskipistettä. Ajan kuluessa kaikille laskentayksiköille kehittyi lopulta täyden koealan puusto, joten sivukuvioiden osuutta voidaan käyttää karkeana arviona metsien kasvun ja hakkuumahdollisuuksien yliarviolle pitkällä, yli 50 vuoden aikavälillä. Nyt saatujen tulosten perusteella yliarvio lähitulevaisuuden puuston kasvussa oli ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella n. 1 %, toisella kymmenvuotiskaudella 4 % ja kolmannella kymmenvuotiskaudella n. 8 %. Kasvun lisääntyvän yliarvion vuoksi MELA-ohjelmistolla tuotetuissa laskelmissa on tyypillisesti saatu tuloksia, jossa suurimman ylläpidettävissä olevan hakkuukertymän mukaiset Suomen metsien hakkuumahdollisuudet lisääntyvät merkittävästi ensimmäisen kymmenvuotiskauden jälkeen. Uudella laskenta-aineiston muodostusmenetelmällä vastaava hakkuukertymän arvio 4 % korkokannalla on kaikilla kymmenvuotiskausilla lähes samalla tasolla. Laskenta-aineiston muodostusmenetelmän vaikutus ensimmäisen kauden hakkuukertymän arvioon oli pieni. 

Uudella menetelmällä arvio metsien kasvusta on alhaisempi kuin vanhalla menetelmällä, erityisesti ensimmäisen kymmenvuotiskauden jälkeen. Tästä seuraa merkittäviä muutoksia tulevaisuuden hiilitasearvioissa. Metsien vuotuisen kasvun ennustetaan laskevan seuraavien vuosikymmenten aikana, ja olevan alimmillaan 30 vuoden kuluttua noin 95 milj. m3/v, mikäli hakkuut toteutuisivat suurimman ylläpidettävissä (4 %) olevan hakkuukertymäarvion suuruisina ja kohdentuisivat laskelman mukaisiin metsiin. Tämä on sama taso, jolla kasvu oli 2000-luvun alussa. Mikäli talousmetsiä kasvatetaan jatkossa 4 % tuottovaatimuksella, ne ovat tasapainotilassa, jossa niiden kasvu ja kokonaispoistuma (hakkuukertymä + metsiin hakkuussa jäävä hukkapuu + luonnonpoistuma) ovat samansuuruisia ja puustoon ei sitoudu hiiltä enää siinä määrin kuin on tapahtunut edeltävinä vuosikymmeninä. Metsämaa on tässä laskelmassa vuosina 2021–2030 vajaan 10 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin päästö, joka nousee kaudella 2041–2050 jopa yli 25 miljoonaan hiilidioksidiekvivalenttitonniin. 

Alhaisimmilla korkokannoilla lasketuissa suurimman ylläpidettävissä olevan hakkuukertymän arvioissa metsien hakkuumäärät ovat aluksi alhaisemmat kuin 4 %:n laskelmissa, mutta nousevat ajan kuluessa 82–84 miljoonaan kuutiometriin, jolloin talousmetsien kasvu ja kokonaispoistuma ovat likimain samansuuruisia. Tosin 1 % korkokannan laskelmissa hakkuumäärä ei ehdi nousta yli 80 miljoonan kuutiometrin tasolle vielä kolmannellakaan kaudella. Esimerkiksi kaudella 2021–2030 vuotuinen hakkuukertymä on 1 % korkotason laskelmassa 56 ja 2 % korkotason laskelmassa 63 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, jolloin metsämaa on vastaavasti 25 ja 14 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin nielu. Hakkuutason noustessa myöhemmillä kausilla yli 80 miljoonan kuution tasolle puuston nielu hiipuu ja metsämaa kokonaisuutena kehittyy turvemaan maaperäpäästöjen vuoksi jopa 15 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöksi. 

Mitä epävarmuuksia laskelmiin liittyy?

• Esitetyt hakkuumäärät tai kehityskulut eivät ole ennusteita tulevasta tai hakkuusuunnitteita. Hakkuulaskelmissa hakkuut ja muut metsänkäsittelyt kohdennetaan laskelmassa asetetun tavoitteen kannalta optimaalisesti. Koska hakkuut eivät todellisuudessa kohdennu optimaalisesti, on metsien kasvu tietyllä hakkuutasolla luultavasti yliarvio.
• Laskelmat ovat kokonaisuutena herkkiä käytetyille oletuksille ja korkokannalle.
• Arvioihin liittyy epävarmuutta, joka lisääntyy sitä enemmän mitä pitemmälle tarkasteluajalle laskenta ulottuu. 

Mitä korkovaatimus tarkoittaa käytännössä?

Tietyn korkokannan käyttö laskelmissa viittaa metsille asetettuun tuottovaatimukseen laskelmassa (vrt. vaihtoehtoinen sijoituskohde). Esimerkiksi 4 %:n tuottovaatimus tarkoittaa sitä, että metsä kannattaa uudistaa (tai harventaa) siinä vaiheessa, kun sen vuotuinen arvokasvu laskee alle 4 %:iin metsän arvosta. SY-laskelmissa hakkuut kohdennetaan laskentayksiköille niin, että annettujen kestävyysvaatimusten puitteissa kaikkien laskentayksiköiden yhteenlaskettu tulevien nettotulojen nykyarvo käytetyllä korkokannalla maksimoituu. Yleensä ottaen korkokannan nousu johtaa metsien kasvattamiseen harvempina, koska tällöin metsään sitoutunut pääoma on alhainen ja puut järeytyvät nopeasti. Tämän seurauksena päätehakkuu voidaan tehdä aikaisemmin.  Valtakunnan tasolla korkovaatimuksen nosto nostaa lähitulevaisuuden hakkuumääriä ja pienentää metsien kasvua niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä.

Mikä on oikea korkokanta?    

Jos halutaan kuvata realistisesti metsien kehitystä, yhtä oikeaa korkokantaa ei ole olemassa: osa metsänomistajista toimii varmasti jopa 5 %:n korkokantaa suuremmalla korkokannalla, kun taas osa metsänomistajista toimii huomattavasti alhaisemmalla korkokannalla.  Jos kaikkien metsien käyttöä ohjaa pelkästään puuntuotannon taloudellinen kannattavuus, korkotason tulisi olla sama kuin samalla riskitasolla olevien vaihtoehtoisten sijoitusmuotojen keskimääräinen reaalituotto.

Metsänomistukseen liittyy usein myös muita kuin taloudellisia tavoitteita, ja ne pudottavat metsiltä vaadittua taloudellista tuottoa. Suuraluetason laskelmissa korkokanta voidaan nähdä myös teknisenä välineenä kohdentaa hakkuut ja muut metsätaloustoimet metsien taloudellisella käytöllä perusteltavissa olevalla tavalla. Jos halutaan arvioida, mikä korkokanta vastaa tämän hetken metsäsektoria keskimäärin, voidaan laskelmista valita se, jossa hakkuutaso vastaa nykyistä hakkuutasoa. Eri laskelmien vaihteluväli antaa arvion siitä, millaiset hakkuumäärien kehityssuunnat ovat Suomen metsävarojen rakenne huomioiden mahdollisia, ja millaiseen metsien kehitykseen niiden ennakoidaan johtavan. 

Onko laskelmiin tulossa jatkossa muita muutoksia?

Julkaistavia laskelmia voidaan jatkossa muuttaa metsäpoliittisen päätöksenteon tarpeiden mukaan, mutta perinteisistä SY-, TH- ja NT-laskelmista ei ole syytä luopua. Tavoitteena on havainnollistaa laskelmilla aiempaa monipuolisemmin metsien tuotantomahdollisuuksia, jotta päätöksentekijät voivat eri tilanteissa tehdä entistä parempia päätöksiä, mutta myös säilyttää yhteensopivuus ja vertailtavuus aiempien laskelmien kanssa. Lukessa on jo pitkään kehitetty uutta suunnitteluohjelmistoa, joka mahdollistaa aiempaa monipuolisemmat laskelmat ja jossa myös esimerkiksi toimenpiteiden määrittelyt ja kasvumallit on päivitetty.   

Uuden suunnittelujärjestelmän käyttöönoton aikataulutavoite on vuoden 2027 alku. 

Onko metsien kasvun tasoon odotettavissa sellaisia muutoksia, jota laskelmissa ei ole huomioitu? 

Metsien tulevaisuuden kasvuun vaikuttavat erityisesti jalostetun taimimateriaalin käyttö uudistamisessa, metsänlannoitus sekä ilmastonmuutos, jonka ennakoidaan lisäävän sekä metsän kasvua että metsätuhoja.

MELA-ohjelmistolla laaditut skenaariolaskelmat kattavat yleensä usean vuosikymmenen pituisen tarkastelujakson, ja siksi puukohtaisten kasvumallien taso on kalibroitu yksittäisten vuosien sijaan pidemmän aikajakson keskimääräiselle tasolle. Lisäksi viime vuosina skenaariolaskelmissa on vakiintunut toimintatavaksi se, että ilmakehän CO₂-pitoisuuden ja keskilämpötilan muutoksen vaikutus otetaan huomioon Matalan ym. (2005) funktioiden avulla vuoteen 2017 asti ja että ne säilyvät laskelmissa tällä tasolla koko tarkastelujakson ajan. Siten skenaariolaskelmissa yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta ei ole otettu huomioon ilmastonmuutoksen mahdollisia tulevia vaikutuksia puiden kasvuun.

MELA-ohjelmistossa ei ole malleja, joilla voidaan ottaa huomioon jalostetun viljelymateriaalin vaikutukset puiden kasvuun ja kehitykseen. Siten skenaariolaskelmissa jalostetun viljelymateriaalin mahdolliset vaikutukset ilmenevät vain kalibroidun kasvuntason kautta. Viime vuosina skenaariolaskelmissa käytetyssä MELA-ohjelmistoversiossa on erilliset mallit kivennäismaiden kasvatuslannoituksille (Kukkola Ja Saramäki 1983) ja turvemaiden tuhkalannoituksille (Hökkä ym. 2012), jotka kuvaavat puiden kasvun muutoksia keskimääräisin toteutuneilla lannoitusmäärillä.

MELA-ohjelmistossa on VMI-aineistoon perustuva puiden luontaista kuolemista kuvaava malli (Ojansuu ym. 1991), joka ennustaa sen osan luonnonpoistumasta, joka kuuluu metsän normaaliin kehitykseen mukaan lukien satunnaisluontoiset pienialaiset tuhot. Malli ei ennusta laaja-alaisten tuhojen aiheuttamaa kuolleisuutta eikä sitä ole tarkoitettu kuvaamaan ilmastonmuutoksen seurauksena mahdollisesti lisääntyviä tuhoja.