Viestintä

Tiedolla on tärkeä rooli sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa että käytännön rinnakkaiselossa suden kanssa. Tieto siitä, mistä saa apua ja tukea, ja miten kotieläimiään voi itse suojata, auttaa ihmisiä pärjäämään susireviirillä.

Keskustelu sudesta on tunteikasta ja täynnä erilaisia väitteitä sudesta eläimenä, politiikasta ja tutkimuksesta. Tiedon tulvassa voi olla vaikeaa hahmottaa, mikä on totta ja ajantasaista.

Kansalaisten tiedonjano susista on suuri. Noin 70 prosenttia poronhoitoalueen eteläpuolella asuvasta aikuisväestöstä kertoo lukeneensa viimeisen vuoden aikana susiuutisen. Ei ihme, sillä sudesta julkaistaan Suomessa keskimäärin 2 600 verkkouutista vuodessa. Se tarkoittaa vähintään noin 50 susiuutista joka viikko!

Tavoite: 

Vahvistaa kansalaisten osallisuutta susiasioiden hoidossa ja seurannassa, tarjota susialueiden asukkaille tietoa ja tukea, edistää rakentavaa vuoropuhelua sidosryhmien kanssa ja tuoda tutkittu tieto yhä vahvemmin osaksi julkista keskustelua.

Toimenpiteet:

• Hankkeen etenemisestä ja tuloksista viestittiin verkkosivuilla, sosiaalisessa mediassa, perinteisessä mediassa ja monilla muilla keinoilla.
• Hankkeessa rakennettu mediamonitori seurasi ja luokitteli susiuutisia tekoälyn avulla.
• Koulumateriaali esitteli suomalaiset suurpedot lapsille. Riistakeskuksen ja SLL Uusimaan asiantuntijat tekivät kouluvierailuja ympäri Suomen.
• Toimittajille ja kansanedustajille järjestettiin susiaiheisia tilaisuuksia.
• Kansainvälisessä seminaarissa kuultiin oppeja rinnakkaiselosta ulkomailta ja sovellettiin näitä oppeja käytäntöön yhdessä suomalaisten sidosryhmien kanssa.
• SLL Uusimaa järjesti kaksi susiaiheista yleisötilaisuutta Länsi-Uudellamaalla.

Hanke tuli tutuksi susialueilla ja teki yhteistyötä sidosryhmien kanssa

Hankkeen tärkeimmät sidosryhmät edustivat monipuolista joukkoa susialueiden ja maaseudun asukkaita, kotieläintilallisia, metsästäjiä ja luonnonsuojelijoita. Eri teemoissa tehtiin paljon yhteistyötä: yhteisiä maastoretkiä DNA-näytteiden perässä, valvontaviranomaisten yhteispartioita, susiaiheisia kylä- ja tupailtoja, työpajoja, kansainvälisiä seminaareja tai kokouksia etäyhteydellä.

Asiantuntijat osallistuivat erilaisiin paikallisiin ja alueellisiin tilaisuuksiin, antoivat haastatteluita toimittajille ja vastasivat monipuolisiin kansalaiskysymyksiin.

Sosiaalisen median kanavat toimivat paitsi tiedotusväylänä myös tärkeänä asiakaspalvelun ja vuorovaikutuksen keinona. Hanke sai toimintansa aikana runsaasti kysymyksiä, joihin vastattiin usean organisaation asiantuntijoiden avulla. Vastaukset toistuviin kysymyksiin julkaistiin verkkosivuilla. 

25 prosenttia poronhoitoalueen eteläpuolen aikuisväestöstä tunsi hankkeen nimeltä vuonna 2024 (Pellikka & Ala-Kurikka, 2024). Vielä suurempi osuus kertoi lukeneensa uutisia tai muuten kuulleensa hankkeen teemoista. Hanke ja sen työ oli tutumpaa susialueiden asukkaille kuin muualla asuville.

Kouluvierailuilla tutustuttiin Suomen neljään suurpetoon

Karhua, ilvestä, sutta ja ahmaa esittelevään koulumateriaaliin kuului opettajan opas, esitteitä, videoita, diaesityksiä, julisteita ja tehtäviä. Koulumateriaali on saatavilla kaikille avoimesti verkossa. Lisäksi opettajan oppaita ja jälkien tunnistamisesitteitä jaettiin yhteensä 283 oppilaitokseen. Palautteen perusteella opettajat olivat tyytyväisiä materiaaleihin ja kiittelivät erityisesti videoita sekä suurpetojen kohtaamista ja jälkien tunnistamista käsitteleviä osioita.

Riistakeskuksen suunnittelijoiden ja SLL Uusimaan kouluvierailuilla opittiin suurpetojen elämästä, ravinnosta ja tuntomerkeistä. Koululaiset pääsivät tunnistamaan petojen tassunjälkiä luonnolliseen mittakaavaan painetun jälkimaton avulla.

SusiLIFE tarjosi toimittajille näkökulmia ja ratkaisuja

Hankkeessa järjestettiin Metsähallituksen johdolla yhdeksän mediatilaisuutta, sekä etäyhteydellä että kasvokkain. Toimittajat kutsuttiin kerran vuodessa kenttämatkalle susireviirille tai reviirin läheisyyteen.

Vuosina 2019–2024 hanke mainittiin nimeltä 944 uutisessa. Se tarkoittaa keskimäärin kolmea uutista joka viikko. Aina hanketta ei ole mainittu, vaikka uutinen koskisikin hankkeen teemoja tai työtä. Siksi teemat ovat todennäköisesti saaneet laajempaa näkyvyyttä, kuin mitä hankkeen nimen esiintymismäärä mediassa antaa ymmärtää.

Tilaisuuksiin osallistuneiden toimittajien mukaan SusiLIFE-hanke tarjosi tietoa, näkökulmia, uusia haastateltavia, kohtaamispaikkoja ja konkreettisia ratkaisuja.

Hankkeessa myös rakennettiin mediamonitorointiin työkaluja susiuutisoinnin seuraamiseen ja sisältöjen tarkasteluun. Seurantatyökalu, eli niin sanottu mediamonitori, esimerkiksi auttoi erottamaan susista kertovat uutiset niistä, joissa oli esimerkiksi mainittu sana sudenkuoppa tai kerrottu nuorista partiolaisista, sudenpennuista. Mediamonitori helpotti seurantaa siitä, miten ja kuinka usein susi näkyy uutisissa. Monitorin avulla hahmotettiin, että susiuutisten teemat, ajankohdat ja määrä noudattelevat joka vuosi samaa kaavaa; susista julkaistaan eniten uutisia talvikuukausina lumiseen aikaan.