Susi puhutti Suomi24-keskustelussa
Susi herättää keskustelua, ja kansalaisten tiedonjano on kova. SusiLIFE järjesti Hyvin sanottu -hankkeen ja Suomi24-foorumin kanssa keskustelun elämästä susien naapurina.
Elämää susien naapurina -keskustelu herätti kiinnostusta. Marraskuisen illan aikana ketjuun tuli yhteensä yli 200 viestiä. Keskustelu keräsi tuhansia silmäpareja.
Keskustelun tavoite oli kuulla näkemyksiä ja kokemuksia susialueella asumisesta. Tutkijat, asiantuntijat ja viranomaiset olivat paikalla vastaamassa kysymyksiin.
Tilaisuudessa noudatettiin sekä Suomi24-foorumin sääntöjä että Erätauko-säätiön rakentavan keskustelun pelisääntöjä. Pelisäännöillä luotiin mahdollisimman turvallinen keskusteluympäristö kaikille osallistujille.
Susista on monia näkemyksiä, mutta faktojen on hyvä olla yhteisiä
”Aikaisemmassa kodissani sudet liikkuivat pihapiirissä ja lähiseudulla säännöllisesti. En osannut pelätä, vaikka lähdin yksin usein lenkillekin pimeään. Vasta nyt, kun minusta tuli lampuri ja susi on raadellut lähiseudulla lampaita, olen alkanut olla huolissani. Joka ikinen aamu kun lähdin laidunkierrokselle, olin todella huolissani ja levoton, mitä laitumella on yön aikana tapahtunut. Koko kesä siis meni, että nukuin yöni huonosti ja pelkäsin lampaiden puolesta, vaikka meillä on keskimääräistä turvallisemmat aidat. –” – Osallistuja
”– Pelko on niin suuri että pimeänä vuodenaikana emme juuri kulje tai edes mene mökille vaikka se on meidän 2. koti. Sudet eivät kuulu ihmisten asuntojen lähelle!!” – Osallistuja
Keskustelu toi näkyväksi mielipiteiden kirjon. Yksi pitää sutta harmittomana, vaikka jäljet löytyisivät omalta pihalta. Toisen mielestä susi on harmiton vain eläintarhassa.
Illan aikana käytiin läpi monia aiheita: kuvaushaaskojen vaikutus petojen käyttäytymiseen, huoli koirien ja kotieläinten turvallisuudesta, karkotuslupien ja omaehtoisen karkottamisen ero sekä surua siitä, ettei sudelle tunnu riittävän elintilaa.
”Olen elänyt kotieläimineni reviirin välittömässä tuntumassa kohta 20 vuotta vailla tarvetta erityisiin toimiin suden vuoksi ja kokenut iloa siitä, että susi seudulla viihtyy. Tämä ilo tuntuu kuitenkin toisarvoiselta haittakokemuksen rinnalla. Miksi sudesta haittaa kokevan mieliharmi on niin arvokas, että se kelpaa perusteeksi hävittämistoimille, mutta mieliharmi suden hävittämisestä ei tule noteeratuksi? –” – Osallistuja
Verkkokeskustelu oli tapa kohdata kansalaisia ja käsitellä heitä askarruttavia aiheita. Osallistujat hyödynsivät mahdollisuuden kysyä asiantuntijoilta. Kysymyksiä tuli esimerkiksi DNA-näytekeräyksestä, susien suojelun syistä, luvallisen pyynnin menetelmistä tai petoaidoista.
Aiheiden joukosta epäselvyyksiä tuntui olevan erityisesti karkotuslupien ehdoissa ja omaehtoisessa karkottamisessa. Lisäksi Luonnonvarakeskuksen rooli on edelleen laajasti väärinymmärretty. Luonnonvarakeskus tutkii suurpetoja, mutta ei tee poliittisia päätöksiä.
”Susivaroitukset ryhmää FB:ssä sivusta seuranneena olen tehnyt huomion että susi aiheuttaa paljon negatiivisia ajatuksia jopa silloin kun se ei edes ihmisen pihalla olisi liikkunut tai vaikka se ei olisi ihmiselle vahinkoa aiheuttanut. Ihmiset reagoivat havaintoihin ”vihastuneesti” vaikka havainnot olisi tehty metsäteillä, metsissä, pelloilla tai vaikka olisi löydetty suden saalistaman hirven ruho. Tuleeko susi koskaan joidenkin mielestä olemaan tarpeeksi kaukana ihmisestä tai olemaan tarpeeksi näkymätön…” – Osallistuja
Kokeilu oli ensimmäinen laatuaan. Kokeiltu malli on sovellettavissa moniin aiheisiin, jotka herättävät kansalaiskeskustelua.
