”Susista uutisoidaan eniten talvella” ja muut mediamonitorista opitut asiat

Olemme julkaisseet sosiaalisessa mediassa kuukausittain katsauksen ajankohtaiseen susiuutisointiin. Tutkijat kertovat, miksi uutisointia seurataan ja mitä siitä on opittu.

2010-luvun suden julkisuus on ollut hurjaa. Äänenpainot ovat kärjistyneet. Ilmapiiri on jännittynyt, ja suurpetopelot näyttävät olevan kasvussa. Haluamme pysyä kartalla siitä, mitä mediakentässä tapahtuu. Millaiset viestit saavat paljon näkyvyyttä? Millainen rytmi uutisoinnissa on?

Ilmapiirin seuraaminen on tärkeää myös SusiLIFE-hankkeelle. Seuraamme hankkeen vaikuttavuutta tarkastelemalla, miten hankeviestintä näkyy julkisessa keskustelussa ja vaikuttaa siihen.

Meillä ei ole vahvoja ennalta määritettyjä väitteitä tai oletuksia, joita olisimme läpikäymällämme uutisvirralla testaamassa. Opimme ja ihmettelemme, millainen tämä mediakenttä on. Mediamonitorin aineistossa riittää analysoitavaa, joten olemme avoimia tutkimusyhteistyölle.

Tarkastelemme uutismedioita ja mielipidepalstoja, mutta emme sosiaalista mediaa. Yhteistyökumppani tuottaa meille uutisvirran eli mediaosumat tietyillä hakusanoilla.

Tulevaisuudessa mediamonitori luokittelee susiuutiset teemoittain itsenäisesti ja objektiivisesti. Teemoja voivat olla esimerkiksi kanta-arviosta tai susivahingoista kirjoitetut uutiset. Meitä kutkuttaa nähdä, millaiset uutiset tekoäly luokittelee keskenään samankaltaisiksi. Aineistoa on vielä kertynyt rajallisesti, joten vielä mediamonitorin algoritmi ei taivu monimutkaisiin analyyseihin.

Haluamme kehittää mediamonitoria niin, että uutisissa käytetyistä sanoista voidaan tunnistaa eri tunnetiloja, arvomaailmoja, asenteita tai suteen liitettyjä käsityksiä. Mediamonitori pilkkoo uutiset osiin ja tarkastelee, millaisia sanoja ja sanontoja niissä on käytetty. Sanoista tarkastellaan niiden yleisyyttä tai esimerkiksi sitä, millaisia adjektiiveja käytetään.

Vuoden päästä olemme jo paljon pidemmällä sekä aineiston kartuttamisessa että koneen kehityksessä.

Mediamonitorin haaviin on osunut vuodessa yhteensä 5500—6000 uutista, joista noin 2500 käsittelee villejä suomalaisia susia ja niitä koskevaa yhteiskunnallista keskustelua. Loput 3000—3500 uutista ovat sisältäneet esimerkiksi joukon urheiluseurojen, partiokuntien sekä bändien nimiä, ihmisten sukunimiä tai paikannimiä.

Ensimmäinen vuosi on havainnollistanut, miten sana ”susi” on osa monenlaisia kielellisiä ilmaisuja, ja miten sillä on suomen kielessä symbolisia ja kulttuurisia merkityksiä. Susi esiintyy fiktiivisenä hahmona elokuvissa, kirjoissa ja laulujen lyriikoissa ja niitä esittelevissä medioissa. Suteen liittyvän nimistön lisäksi eläin esiintyy vaakunoissa, kielikuvissa ja sanonnoissa. ”Olla susi syntyessään”, ”sudenkuoppa”, ”mennä hukkaan” ynnä muita.

Esimerkiksi uutinen fiktiivisestä Hollywood-elokuvasta, jossa päähenkilö kohtaa erämaassa verenhimoisen tai ihmiseen välittömästi kiintyvän suden, ei ole olennainen tutkimuksellemme. Uutinen tuskin pyrkii kuvaamaan elokuvan tekijöiden uskomusta siitä, millaisia sudet tosiasiallisesti ovat, tai käymään fiktion keinoin villejä eläimiä ja niiden suojelua tai kannanhoitoa käsittelevää keskustelua. Rajanveto siihen, mikä on vaikeampaa esimerkiksi silloin, kun uutinen käsittelee vaikkapa eläintarhojen susia.

Uutismassan äärellä olemme rakentaneet ohjaavia sääntöjä sille, mitkä uutiset käsittelevät villiä sutta eläimenä tai yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Selkeimmin tällaisia uutisia ovat suden kanta-arvioita, susivahinkoja, tehtyjä susihavaintoja ja suden metsästystä tai kannanhoitoa koskevat uutiset.

Tämän vuoden aikana on vahvistunut käsitys siitä, että susiuutisoinnissa on selvää vuodenaikaisvaihtelua. Sitä noudattavat kaikki uutismediat, joissa susi on vähänkään useammin otsikoissa. Erityisen aktiivista susiuutisointi on talvella, kun lumi tuo tassunjäljet näkyviin.

Uutisosumia seuratessa on havahtunut entistä enemmän siihen, että sama tai lähes sama uutinen esiintyy joukossa medioita miltei samanaikaisesti. Osasyy siihen on, että samoja uutisia julkaistaan konsernin useissa sanomalehdissä. Mediakentän keskittyminen ja uutisten välittämisen suuri nopeus näyttää tuottavan yksittäisille susihavainnoillekin suuren hetkellisen näkyvyyden – myös sellaisille, jotka osoittautuvat myöhemmin virheelliseksi.