SusiLIFE

Saimme hankkeen aikana paljon kysymyksiä susista ja kaikesta susiin liittyvästä. Tälle sivulle on koottu useimmiten esitettyjä kysymyksiä ja vastauksia niihin.

Huom! Sivua ei päivitetä syyskuun 2025 jälkeen, joten jotkin vastauksista saattavat olla vanhentuneita.

Pihani läheltä löytyi suden jäljet. Minua pelottaa liikkua lähimetsässä koirani kanssa, ja olen vähentänyt ulkoilua reilusti. Tilanne turhauttaa. Onko mitään tehtävissä?

Kodin lähiympäristössä tehdyt susihavainnot ymmärrettävästi herättävät huolta. Sudet ovat sopeutumiskykyisiä eläimiä. Mielikuva sudesta erämaan asukkina ei ole enää tätä päivää, sillä suuri osa suomalaisista susista asuu Lounais-Suomessa tiheästi asutuissa maakunnissa. Se johtuu runsaasta peurakannasta – ei siitä, että sudet tarkoituksella hakeutuisivat ihmisten lähelle. 

Suden normaali reaktio ihmisen kohtaamiseen on edelleen se, että se väistää ihmistä ja pakenee paikalta. Jos suden käytös poikkeaa tästä ja eläin arvioidaan liian rohkeaksi, voidaan tilanteeseen puuttua. Ensisijaisesti sutta pyritään karkottamaan, mutta jos ongelmallinen käytös jatkuu, voidaan susi tarvittaessa lopettaa. Paikallisen riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilöön kannattaa olla havainnoista yhteydessä. Petoyhdyshenkilöt ja yhteystiedot löydät Suomen riistakeskuksen sivuilta (riista.fi).

Perustiedot sudesta eläimenä ja viranomaisten toiminnasta turvallisuuden eteen saattavat helpottaa huolta.

Ensinnäkin suden reviiri on hyvin laaja, Suomessa noin 800–1200 neliökilometriä. Lounais-Suomessa sudella on runsaasti ravintoa, valkohäntäpeuroja, jonka takia reviirien koko on keskimääräistä pienempi. Silti susireviirit saattavat levittäytyä usean kunnan alueelle. Etenkin Lounais-Suomessa susireviirille mahtuu todella monenlaista maastoa: on metsää, peltoa, autoteitä ja asutuskeskuksiakin. Alueella ei ole niin laajoja metsäalueita, että sudet voisivat pysytellä täysin poissa ihmisten silmistä.

Havaintoja tehdään eniten siellä, missä ihmisiä liikkuu, koska metsässä on vähemmän ihmisiä näkemässä suurpetoja. Susista tehdyt havainnot kertovat tietysti susien liikkeistä, mutta yhtä paljon myös siitä, missä ihmiset tuppaavat liikkumaan. Siksi suurpetohavainnot metsässä ovat suhteessa harvinaisempia kuin lähellä asutusta tehdyt havainnot.

Kerroit, että näit suden jäljet. Etenkin yöaikaan sudet saattavat oikaista jopa hoidetun piha-alueen poikki. Jos lunta on paljon, sudet käyttävät liikkumiseen mielellään aurattuja teitä energian säästämiseksi. Yöaikaan susi ei välttämättä näe tarpeelliseksi väistää rakennuksia – etenkään, jos sen saaliseläimet, kuten peurat ja kauriit, hakeutuvat pihoihin syömään. Susi ei ymmärrä, että rakennuksen tai vaikkapa ajoneuvon sisällä on ihminen. Yöaikaan 100 metrin päästä asuintalosta kulkenut susi voi aamulla olla jo kaukana. On kuitenkin tärkeää, että näistä havainnoista ilmoitetaan petoyhdyshenkilölle, jotta tilannetta pystytään seuraamaan. 

Susien käyttäytymisestä tehtyjen tutkimuksien mukaan nuoret sudet ovat kokemattomampia ja uteliaampia kuin vanhemmat sudet. Siksi useimmiten pihassa tai muutoin asutuksen lähellä vieraillut yksilö on nuori susi. Synnyinreviirinsä jättänyt susi vaeltaa itselleen vierailla alueilla, eikä välttämättä osaa väistää taajamia. 

Suden voi tuoda lähelle asutusta myös se, jos pihalla on jotain houkuttelevaa ravintoa, eläin on löytänyt aiemmin asutuksen tuntumasta syötävää tai suden kyky saada saalista on heikentynyt (esim. loukkaantumisen seurauksena).

Ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että suojeltujen ja metsästykseltä rauhoitettujen susikantojen alueella sudet olisivat vaarallisempia ihmiselle. On kuitenkin totta, että osa susiyksilöistä on rohkeampia ja riskihakuisempia kuin toiset. Nämä yksilöt saattavat hakeutua lähemmäs ihmisiä ja käyttäytyä pelottomasti. Mikäli ne löytävät ravintoa, ne mielellään tulevat uudestaan asutuksen lähelle. On siis tärkeää, ettei pihaan jää sudelle mitään syötävää. 

Rohkeat sudet pyritään poistamaan joko riistakeskuksen poikkeusluvalla tai poliisin määräyksellä. On tärkeää, että toistuvaa vahinkoa tai uhkaa aiheuttavat sudet poistetaan, mikäli muut lievemmät toimenpiteet eivät auta. Ihmiselle vaaraa aiheuttavat sudet pyritään poistamaan poliisin määräyksellä nopeasti.

On erittäin epätodennäköistä, että ihmisen lähellä liikkuva koira joutuisi suden hyökkäyksen kohteeksi. Suurin osa koiravahingoista tapahtuu kaukohakuisille metsästyskoirille, jotka liikkuvat itsenäisesti esimerkiksi hirvihaukussa, erillään ihmisestä. Paras tapa suojata koiraasi on pitää koira hihnassa tai liinassa, tai jos irti, niin välittömästi kytkettävissä. Suomessa ei ole tapahtunut tilanteita, joissa susi olisi käynyt kiinni kytkettynä olleeseen koiraan. Voit pitää mukanasi kirkasta valoa ja pitää ääntä esim. jutustelemalla koiralle. Myös koiran pantaan tai valjaisiin kiinnitettävät värivalot voivat tehdä koirasta vähemmän kiinnostavan sudelle. Koiraa ei kannata päästää valvomatta ilta- tai yöaikaan pihalle. Mikäli koirasi asuvat ulkotarhassa, on hyvä varmistaa, että tarha on tukevarakenteinen.

Viranomaisten yhteinen toimintamalli: https://lukepublic.blob.core.windows.net/$web/MNGMT/COMM/gold/susilife/Infograafi_Petokohtaamiset_A4_saavutettava.pdf

Miksei pihavierailuja tekeviä tai koiranulkoiluttajia lähestyviä susia nukuteta ja siirretä kauas asutuksesta?

Sekä ihmisten että susien kannalta on tärkeää reagoida sellaisiin tilanteisiin, jossa susi lähestyy koiria ulkoiluttavia ihmisiä tai ei väistä ihmistä. 

Suomessa ei tyypillisesti nukuteta ja siirretä taajamaan eksynyttä sutta. Susi tulisi nukuttamista varten loukuttaa, ja suden saaminen loukkuun on erittäin vaikeaa ja epätodennäköistä. Suomessa on vain muutama työntekijä Lukessa, joilla on tehtävään vaadittavat osaaminen, luvat ja välineet.

Muualla maailmassa tehdyissä tutkimuksissa on myös huomattu, että suurehko osa siirretyistä susista palaa ajan myötä takaisin alkuperäiselle alueelle.

Pellikka, J. 2020. An evaluation report on the best damage mitigation practices used in wolf conservation. https://lukepublic.blob.core.windows.net/$web/MNGMT/COMM/gold/susilife/SusiLIFE_livestock-best%20practice-report_final.pdf

Suden kanta-arvion tekee vuosittain Luonnonvarakeskus: https://www.luke.fi/fi/luonnonvaratieto/tiedetta-ja-tietoa/susi/suden-kantaarviot-ja-seuranta

Miksi kanta-arvio tehdään maaliskuussa? 

Lumiseen aikaan löytyy susien jälkiä ja jätöksiä havainnointia ja DNA-näytekeräystä varten. Lisäksi kevättalvella suurin osa susista on keskittynyt reviireille, joten lukumäärän arviointi on luotettavampaa kuin muina vuodenaikoina.

Susikanta muuttuu vuoden mittaan voimakkaasti. Kanta-arvio koskee maaliskuuta, mutta sen yhteydessä raportoidaan myös edellisen marraskuun tilanne. Lisäksi tulevaa kannankokoa maaliskuusta eteenpäin kuvataan susiennusteella. Susiennusteen avulla kannanhoidon toimenpiteissä voidaan huomioida kannan koon vaihtelu vuoden mittaan.

Miksi ei tehdä susien lumijälkilaskentaa?

Suuri osa kanta-arviossa käytetyistä havainnoista on juuri jälkihavaintoja, joita tarkastellaan syksyn, talven ja kevättalven ajalta. Kanta-arvion pääasiallinen tarkoitus on selvittää lauma- ja parireviirien lukumäärä, koska ne ovat susikannan elinvoimaisuuden mittari. Susilauman jäsenet eivät aina liiku yhdessä, jolloin yhdellä hetkellä tehty jälkilaskenta voisi tunnistaa saman lauman erillään liikkuvat osat erillisiksi laumoiksi. Jälkilaskentakokeilujen yhteydessä on havaittu DNA-näytteiden ja GPS-pannoitettujen susien avulla, että sama susi voi tulla havaituksi useaan kertaan ja että toisaalta alueella liikkuvia susia jää myös havaitsematta. 

Otollisia lumijälkilaskentojen keliolosuhteita saadaan joskus odottaa kauan: lunta pitää olla riittävästi ja lumisateen pitäisi olla sattunut juuri päivää tai paria ennen laskentapäivää, jotta vanhat jäljet ehtivät peittyä, mutta uusia tulla.

Miksi susikanta ei ole Luken mukaan kasvanut, vaikka näkö- ja jälkihavainnot ovat lisääntyneet?

Suomen susikanta on myös Luken mukaan kasvanut. Susia oli maaliskuussa 2024 kaksinkertainen määrä vuoden 2017 maaliskuuhun verrattuna.

Saisiko tämän kuvaajan upotettua? https://infogram.com/susien-maara-suomessa-maaliskuussa-vuosina-1990-2024-1h984wvzkp57z2p

Sitkeä huhu elää, että kaikki susihavainnot eivät näy Luonnonvaratieto.luke.fi-kartalla. Onko tietojen siirtymisessä viivettä tai suodattimia?

Petoyhdyshenkilöt tallentavat oman harkintansa mukaan itse havaitsemiaan tai heille ilmoitettuja, varmistettuja havaintoja sähköiseen Tassu-tallennusjärjestelmään. Kaikki petoyhdyshenkilöiden Tassuun tallentamat havainnot tulevat kerran vuorokaudessa rajapinnan kautta Luonnonvaratieto.luke.fi-karttapalveluun. Mitään suodatinta ei ole. 

Havainnon tekemisen ja tallentamisen välinen mahdollinen viive johtuu havainnon tallentajasta ja hänen omista aikatauluistaan, sillä kaikki eivät tallenna havaintoja heti. Petoyhdyshenkilöt ovat vapaaehtoisia ja tekevät kirjauksia omalla vapaa-ajallaan.

Havainnon tallentaminen edellyttää huolellisuutta tietojen syötössä, ja mahdollisen tallennusvirheen korjauksesta vastaa havainnon tallentanut petoyhdyshenkilö. Jos tallennus epäonnistuu, niin vastuu sen uudelleen kirjaamisesta on petoyhdyshenkilöllä. 

Väitteet havaintojen suodattamisesta Lukessa ovat siis perättömiä, mutta niitä kuulee aina välillä. Kansalainen saattaa olettaa, että hänen ilmoittamansa havainto tallennetaan automaattisesti aina. Kuitenkin käytännössä petoyhdyshenkilö itse ratkaisee, mitä havaintoja tallentaa. Ratkaisuun voi vaikuttaa muun muassa, kuinka paljon havaintoja alueelta on jo tallennettu, havainnon tarkkuus ja saatavilla olevat lisätiedot tai havainnon tarkastamisen mahdollisuus. Petoyhdyshenkilöitä on ohjeistettu tallentamaan vain varmistetut havainnot Tassu-järjestelmään. Vapaaehtoistehtävään käytettävissä oleva aika määrittää, mitä havaintoja petoyhdyshenkilön on mahdollista käydä varmistamassa. 

Petoyhdyshenkilöverkoston lisäksi jotkin viranomaistahot käyttävät Tassu-järjestelmää havaintojen toimittamiseksi, ja näiden tahojen tuottama aineisto ei ole julkista.

Tietoa suden DNA-näytekeräyksestä: https://www.luke.fi/fi/luonnonvaratieto/tiedetta-ja-tietoa/susi/suden-dnaseuranta

Mistä voi saada susien ja koirasusien erotteluun käytettävän DNA-verrokkiaineiston tarkasteltavaksi?

Talveen 2021–2022 saakka suden DNA-näytteitä analysoitiin Turun yliopistossa evoluutiobiologian sovelluskeskuksessa mikrosatelliittimenetelmällä. DNA-analyyseissä käytettiin aineistona suomalaisia ja venäläisiä susia Jansson ym. (2012) aineistoista. 

Klikkaa artikkelisivulta ”Supporting information”, löydät Excel-tiedostosta susien genotyypit.

Jansson, E., Ruokonen, M., Kojola, I. & Aspi, J. 2012. Rise and fall of a wolf population: Genetic diversity and structure during recovery, rapid expansion, and drastic decline. Molecular Ecology 21: 5178–5193. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/mec.12010

Lisäksi DNA-analyysien aineistoon kuului eläinlääkäreiltä saatuja koiranäytteitä, jotka genotyypitettiin sovelluskeskuksessa samoilla mikrosatelliittilokuksilla kuin sudet, sekä Hannes Lohelta Helsingin yliopistosta saaduista näytteistä, jotka genotyypitettiin Oulun yliopistossa, ja aineisto luovutettiin sovelluskeskuksen käyttöön.

Talvella 2021–2022 otettiin käyttöön uusi SNP-markkereihin perustuva analyysimenetelmä, joka on aiempaa tarkempi. DNA:ta analysoidaan kahdella eri paneelilla, joista toisella tunnistetaan susiyksilöt ja toisella selviää, onko kyseessä suden, koiran vai risteymän jätös. Yksilöntunnistukseen käytettävästä SNP-paneelista on parhaillaan tieteellinen artikkeli vertaisarvioitavana, ja se toivottavasti julkaistaan lähiaikoina.

Koirasusipaneelissa vertailuaineistona on susia laajalti Euroopasta ja kaikista moderneista koiraroduista. Koirasusipaneelista on julkaistu tieteellinen artikkeli, ja sen ohessa löytyy aineistoa avoimesti saatavilla (Harmoinen ym. 2021).

Harmoinen, J., von Thaden, A., Aspi, J. Kvist, L., Cocchiararo, B., Jarausch, A., Gazzola, A., Sin, T., Lohi, H., Hytönen, M.K., Kojola, I., Stronen A.V., Caniglia, R., Matucci, F., Galaverni, M., Godinho, R., Ruiz-Gonzáles, A., Randi, E., Muñoz-Fuentes, V. & Nowak, C. 2021. Reliable wolf-dog hybrid detection in Europe using a reduced SNP panel developed for non-invasively collected samples. BMC Genomics 22:473. https://rdcu.be/cneNr

Avoin aineisto: https://doi.org/10.5061/dryad.76hdr7stk

Onko suomalainen susikanta geneettisesti terve?

Tutkimusten mukaan Suomen susikannan geneettisen monimuotoisuuden taso on hyvällä tolalla. Suomen susikannassa ei näy merkkejä perimään liittyvistä sairauksista (kuten kehityshäiriöt elimissä tai luustossa, pentujen korkea kuolleisuus). 

Kannan sukusiittoisuutta voidaan mitata DNA-analyysien avulla. Suomalaisten susien geneettisessä monimuotoisuudessa näkyy muutoksia huonompaan, vaikka se ei vielä vaikuta susien terveyteen negatiivisella tavalla. Susikanta on jakautunut kahteen osapopulaatioon, joiden välinen muuttoliike on vähäistä. Asiaa täytyy seurata jatkossakin, jotta siihen voidaan reagoida ajoissa. Asian tutkimiseen saadaan joka vuosi aineistoa DNA-näytekeräyksen avulla.

Aspi, Jouni, ym. Genetic diversity, population structure, effective population size and demographic history of the Finnish wolf population. Molecular Ecology, 2006, 15.6: 1561-1576.

Aspi, Jouni, ym. Genetic structure of the northwestern Russian wolf populations and gene flow between Russia and Finland. Conservation Genetics, 2009, 10.4: 815-826.

Jansson, Eeva, ym. Rise and fall of a wolf population: genetic diversity and structure during recovery, rapid expansion and drastic decline. Molecular Ecology, 2012, 21.21: 5178-5193.

Jansson, Eeva, ym. Living on the edge: reconstructing the genetic history of the Finnish wolf population. BMC evolutionary biology, 2014, 14.1: 64.

Suomen susikannan suotuisen suojelutason viitearvojen määrittäminen: väliraportti, syyskuu 2021, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-277-3

Miksi kaikista DNA-näytteistä ei saada tulosta?

Kudosnäytteen analyysi onnistuu lähes aina. Verrattuna kudosnäytteeseen ulostenäytteessä on huomattavasti vähemmän DNA:ta. DNA on peräisin ulosteen pinnalla olevista suolen soluista. Näytteiden onnistumisprosenttia laskee vielä se, jos näyte on ollut maastossa jonkin aikaa säiden armoilla, koska DNA hajoaa. Näytteiden onnistumisprosentti vaihtelee vuodenajan mukaan, talvikaudella se on parhaimmillaan noin 80 %.

Miksei poronhoitoalueen susien DNA:ta tutkita?

DNA-näytekeräyksen sijaan kaikki poronhoitoalueella kaadetut sudet tutkitaan laboratoriossa, ja niistä otetaan DNA-näytteet. Tulokset löytyvät samasta karttapalvelusta kuin muutkin näytteet.

DNA-tulokset karttapalvelussa: https://luonnonvaratieto.luke.fi/kartat?panel=suurpedot   

Suden jätöksiä ei kerätä järjestelmällisesti poronhoitoalueella DNA-näytteiksi. DNA-näytekeräys on osa kannanarviointia, ja näytteitä etsitään vakiintuneilta reviireiltä. Sudet aiheuttavat porovahinkoja, ja käytännössä sudet eivät pysty vakiinnuttamaan poronhoitoalueelle reviirejä.

Mihin perustuu tieto siitä, että Suomessa olisi suden salametsästystä?

Susi on tehokas lisääntyjä, mutta silti susikanta Suomessa kasvaa hitaasti. Tätä ei selitä pelkästään tunnettu kuolleisuus, eli sairaudet ja muu luonnollinen kuolleisuus, liikenneonnettomuudet, poliisimääräykset tai poikkeusluvat.

Keskeistä teemassa on siis susien ”selittämätön hävikki”. Pohja-Mykrä & Kurki (2013) -raportin mukaan vuosien 2006—2011 susipopulaation hävikistä vain 8,5 % selittyy poliisiviranomaisten käsiin päätyneellä tiedolla.

Pohja-Mykrä, M., & Kurki, S. (2013). Suurpetopolitiikka kriisissä: salakaadot ja yhteisön tuki. http://hdl.handle.net/10138/228154

Suurpetojen laiton tappaminen on samankaltaista piilorikollisuutta kuin esimerkiksi lähisuhdeväkivalta: vain osa tapauksista tulee poliisin tietoon. Laittomasta tappamisesta on saatu viitteitä esimerkiksi Ruokaviraston susien kuolinsyytutkimuksista.

Ruokaviraston yhteenveto susien kuolinsyistä 2001–2024:  https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/luonnonvaraiset-elaimet/susien-kuolinsyyt/yhteenveto-ruokavirastoon-2001-2014-lahetettyjen-susien-kuolinsyista/

Tunnettuja tekotapoja ovat ampuminen, autolla tai moottorikelkalla yli ajaminen, myrkytys ja jalkanaru. Laittoman tappamisen motiiveiksi on todettu vahvat tunteet, turhautuminen viranomaistoimintaan ja virallisen kannanhoidon kiistäminen (Pohja-Mykrä & Kurki, 2013).

Tutkimukset ovat jo muutaman vuoden takaa. Koska susikannan kasvu on ollut viime vuosinakin hidasta, laittoman tappamisen on arvioitu tänäkin päivänä vaikuttavan Suomen susikantaan. Haaste todella on, että suurin osa tapauksista jää näyttämättä toteen. 

Tunnettuja susiin kohdistuvia rikoksia on todettu viime vuosina esimerkiksi Lieksassa, Sallassa, Kemiönsaaressa ja Lapinlahdella.

Syyllistettiinkö SusiLIFE-hankkeessa metsästäjiä salametsästyksestä?

Esimerkiksi liikennevalvonta ei tarkoita, että kaikkia autolla ajavia epäillään rattijuopumuksesta. Erävalvontaa on tehty jo pitkään ennen hankkeen alkua, eikä hankkeen käynnistyminen tarkoittanut kaikkien metsästäjien epäilyä laittomuuksista. Valvontaviranomaisten pitkän ajan kokemusperäisen tiedon mukaan, vain hyvin pieni osa metsästäjistä syyllistyy vakaviin metsästysrikoksiin kuten esimerkiksi suden laittomaan tappamiseen. Tätä näkemystä tukevat myös lukuisat kansalliset ja kansainväliset tutkimukset, selvitykset sekä muun muassa tuomioistuinten ratkaisut.

On väärin leimata metsästäjät salakaatajiksi. Lisätieto suden laittoman tappamisen laajuudesta palvelee kaikkia metsästäjistä viranomaisiin. Vastakkainasettelu puolestaan ei palvele ketään.

Ovatko esitutkinnassa olevat rikosepäilyt ja niihin liittyvät asiat julkisia?

Jos esitutkinnasta on asian yhteiskunnallisen merkityksen, sen herättämän yleisen mielenkiinnon, rikoksen selvittämisen, rikoksesta epäillyn tavoittamisen, uuden rikoksen estämisen tai rikoksesta aiheutuvan vahingon estämisen vuoksi taikka muusta vastaavasta syystä tarpeen tiedottaa, tiedottaminen on tehtävä niin, että ketään ei aiheettomasti saateta epäilyksenalaiseksi ja että kenellekään ei tarpeettomasti aiheuteta vahinkoa tai haittaa.

Oikeus antaa tietoja esitutkinnasta julkisuuteen on tutkinnanjohtajalla ja hänen esimiehillään sekä heidän määräämällään muulla virkamiehellä. Oikeus tietojen antamiseen on myös syyttäjällä esitutkinnan päättymisen jälkeen. (Esitutkintalaki 11:7§)

Miten SusiLIFE-hankkeen eräpartio raportoi tekemisiään?

Poliisin viestintää ohjaavat monet lait kuten Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999) ja Esitutkintalaki (872/2011). Poliisi estää rikoksia ja onnettomuuksia sekä selvittää niitä vuoden jokaisena päivänä. Viestintä on osa rikosten selvittämistä ja niiden ennalta estämistä. Viestinnän kautta poliisi pyrkii vaikuttamaan ihmisten tietoihin, asenteisiin ja käyttäytymiseen. Viestinnällä pyritään myös vaikuttamaan ihmisten turvallisuuden tunteeseen ja luomaan luottamusta viranomaisiin. 

Partion toimintaa johdetaan ja seurataan samalla tavoin kuin minkä tahansa muun poliisin operatiivisen yksikön (partion) toimintaa. Seurantajärjestelmä on monitahoinen, mutta ne tiedot eivät ole julkisia. Lisäksi hankkeella omat sisäiset seurantajärjestelmät ja EU LIFE hankkeen osarahoittajana seuraa hanketta oman seurantamekanismin kautta. 

Suteen kohdistuvista epäillyistä rikoksista – kuten laittomista tapoista – tiedotetaan siten kuten esitutkintalaki määrää. Tiedottamisesta vastaa niissä tilanteissa tutkinnanjohtaja tai hänen määräämänsä. Poliisi tiedotti hankkeen aikana esitutkinnoista silloin kun se oli esitutkintaa vaarantamatta mahdollista. Rikostapahtumiin liittyvän viestinnän tulee olla muun muassa avointa, oikea-aikaista ja todenmukaista.

Lampurit kysyivät, SusiLIFE vastasi

Miten valvonta- ja riistakameroilla tai lampaiden GPS-pannoilla pelastetaan kotieläimiä?

Uudet menetelmät ovat tuoneet työkaluja seurata eläimiä erityisesti laitumilla, joiden petoaitaaminen on hankalaa tai mahdotonta.

GPS-pannan avulla on mahdollista seurata lampaiden liikkeitä. Ne on koettu yleisesti hyödyllisiksi niillä tiloilla, joilla pantoja on ollut kokeilussa. Pannat ovat palvelleet parhaiten isoilla laitumilla, joilla näkyvyys on huono ja laidun on etäällä tilakeskuksesta. Pannat sisältävät myös niin sanotun kuolinkellon, joka kertoo, jos eläin jää paikalleen. Ne mahdollistavat nopean reagoinnin ja lisävahinkojen estämisen. Lisäksi osa pannoista hälyttää, jos eläin liikkuu epätavallisen paljon, mikä voi osoittaa pedon olevan laitumella. Tällöin on jopa mahdollista ennaltaehkäistä vahingon syntymistä.

Pannat ovat lisäksi helpottaneet eläinten löytymistä ja sen seuraamista, pysyvätkö eläimet laitumella. Se tuo mielenrauhaa tilalliselle. Esimerkiksi yhdellä laitumella eläimet olivat karanneet laitumelta, mutta se huomattiin nopeasti ja eläinten etsiminen oli monin verroin helpompaa.

Riistakameroiden avulla voidaan valvoa, mitä eläimiä alueella liikkuu. Tilalliset pystyvät reagoimaan ja tarkistamaan, ovatko kotieläimet turvassa.

Voivatko metsästyskoirien susisuojaliivien piikit haavoittaa susia?

Käsityksemme mukaan eivät, mutta toki tylpät teräspiikit aiheuttavat herkkään kuonoon tai suuhun osuessaan sudelle kipua. Susi punnitsee hyökätessään riskejä, joten todennäköisesti susi perääntyy hyökkäyksestä ensimmäisen haaverin jälkeen. Samalla tavalla myös petoaita suojaa kotieläimiä, jos susi saa kipukokemuksen sähköiskusta.

Tiedustelimme asiaa tarkemmin ruotsalaisilta kollegoilta. Ruotsissa vastaavia suojaliivejä on käytetty pidempään kuin Suomessa. Ruotsissa tutkituista susista ei ole löydetty sellaisia suun tai kuonon alueen vammoja, jotka olisivat voineet syntyä koiran susisuojaliivistä.

Mikäli suojaliivit toimivat metsästyskäytössä ja samalla suojaavat koiria suden hyökkäykseltä, ne voivat olla yksi olennainen ratkaisu suden ja ihmisen rinnakkaiselon kohentamiseen Suomessa. Koiravahingot ovat viheliäs ongelma, joka aiheuttaa monessa surua, turhautumista ja jopa vihaa.

Liikun koiran kanssa paljon luonnossa, ja koirani on usein vapaana. Miten voisin suojata koiraani parhaiten sudelta?

On erittäin epätodennäköistä, että ihmisen lähellä liikkuva koira joutuisi suden hyökkäyksen kohteeksi. Suurin osa koiravahingoista tapahtuu metsästyskoirille, jotka työskentelevät itsenäisesti etäällä ohjaajastaan. 

Iso riski voi olla, että irti ulkoileva koira kiinnostuu sudesta tai sen hajusta ja lähtee ihmisestä suden perään. Vapaana liikkumiseen liittyy vaaroja, ja lähtökohtaisesti suosittelemme koiran pitämistä kiinni. Etenkin riistavietti on hankala piirre irtipitämisen kannalta. 

Paras tapa suojata koiraasi on pitää koira hihnassa tai liinassa, tai jos irti, niin välittömästi kytkettävissä. Suomessa ei ole tapahtunut tilanteita, joissa susi olisi käynyt kiinni kytkettynä olleeseen koiraan. Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää maastossa vapaana. Ymmärrettävästi se voi harmittaa, kun irtipitoon on tottunut – onhan kuitenkin kyseessä iso ilo sekä koiralle että myös omistajalle.

Jos suden kohtaaminen jännittää, kannattaa ennakoivasti pitää meteliä esimerkiksi puhumalla koiralle tai välillä vaikka taputtamalla käsiä yhteen. Voit pitää mukanasi kirkasta valoa ja pitää ääntä esim. jutustelemalla koiralle. Myös koiran pantaan tai valjaisiin kiinnitettävät värivalot voivat tehdä koirasta vähemmän kiinnostavan sudelle.

Koiraa ei kannata päästää valvomatta ilta- tai yöaikaan pihalle. Mikäli koirasi asuvat ulkotarhassa, on hyvä varmistaa, että tarha on tukevarakenteinen.

Kenelle suden jäljistä pitäisi ilmoittaa?

Jos löydät suden jäljet, ota yhteyttä paikalliseen petoyhdyshenkilöön. 

Petoyhdyshenkilöiden yhteystiedot löydät Suomen riistakeskuksen sivuilta (riista.fi). 

Ilmoittaminen on erityisen tärkeää, jos jäljet löytyvät asuin- tai tuotantorakennuksen piha-alueelta tai rakennetusta ympäristöstä. Petoyhdyshenkilöt käyvät varmistamassa havaintoja ja kirjaavat ne Tassu-järjestelmään.  

Petoyhdyshenkilöiden kirjaamat havainnot ovat tärkeä osa suurpetojen kannanarviointia. Susihavainnot toimivat apuna, kun tunnistetaan susireviirejä ja kohdennetaan näille DNA-näytekeräystä. Havaintoja kertyy erityisesti lumiaikaan. Havaintoja tarvitaan runsaasti, jotta niistä voidaan saada luotettavaa tutkimustietoa.  

Nyt kun petoyhdyshenkilöiden koulutus on avoin verkkokurssi, onko minulla kurssin jälkeen mahdollisuus päästä petoyhdyshenkilöksi, vaikka en metsästä?

Kyllä. Ota yhteyttä riistanhoitoyhdistykseesi tai lähimpään Suomen riistakeskuksen aluetoimistoon, niin asia etenee. Petoyhdyshenkilön ei tarvitse olla riistanhoitoyhdistyksen jäsen. 

Petoyhdyshenkilön peruskurssi: https://www.riistainfo.fi/kurssi/petoyhdyshenkilon-peruskurssi/

Miksi susihavainnoista tulee ilmoittaa petoyhdyshenkilölle? Ovatko he luotettavia?

Petoyhdyshenkilöt ovat suurpetoihin perehtyneitä ja koulutettuja tutkimuksen avustajia. Petoyhdyshenkilöiden varmistamat petohavainnot muodostavat suurpetojen kantojen arvioinnin perustan.

Petoyhdyshenkilöksi hyväksytään vain rehellinen ja luotettava henkilö, joka on suorittanut koulutuksen. Suomen riistakeskus voi evätä pääsyn tehtävään tai poistaa tehtävästä, jos tämä käyttäytyy tehtävään sopimattomaksi.

Lisää tietoa. https://www.riistainfo.fi/oppitunti/4-petoyhdyshenkilona-toimiminen

Ammutaanko susi, jos teen havainnostani ilmoituksen petoyhdyshenkilölle?

Jos kohtaat suden taajaman ulkopuolella ja susi poistuu paikalta sinut havaittuasi, ilmoituksesi petoyhdyshenkilölle kirjataan normaalina näköhavaintona, eikä se aiheuta toimenpiteitä. Kirjattu havainto antaa tällöin lisätietoa tutkijoille ja viranomaisille siitä, missä suurpetoja liikkuu.

Huolta, haittaa tai vaaraa aiheuttavaan susiyksilöön voidaan puuttua Suomen riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla tai poliisin määräyksellä. Suden tappaminen on viimesijainen keino. Usein ensimmäisenä sutta yritetään karkottaa. Karkottamisella tarkoitetaan suden säikäyttämistä niin, että susi yhdistää epämiellyttävän kokemuksen ihmiseen tai asutukseen ja jatkossa pyrkii välttämään näitä.

Viranomaiset ovat sopineet neliportaisesta asteikosta, jolla arvioidaan suden käytöstä. Tilanteita arvioidaan aina tapauskohtaisesti.

Kuka auttaa, jos suurpeto tulee pihapiiriin? (pdf): https://lukepublic.blob.core.windows.net/$web/MNGMT/COMM/gold/susilife/Infograafi_Petokohtaamiset_A4_saavutettava.pdf