Oppia Ruotsista: Taalainmaan erävalvoja SusiLIFE-partion matkassa

Ennen vanhaan moni suomalainen ajatteli, että Ruotsissa kaikki on paremmin. Ruotsi oli kaikessa vähän Suomea edellä ja kulki kehityksen aallonharjalla. Ruotsalaisen erävalvojan kanssa partioidessa hiipi mieleeni ajatus, voisiko tämä vieläkin olla mahdollista – ainakin suurriista-asioissa.

Kirjoittaja: Tobias Peura, erätarkastaja

Keskusteluissa tuli nimittäin väistämättä selväksi, että ainakin Taalainmaan läänissä suurriistatutkimuksella ja erävalvonnalla on käytettävissään huomattavasti suuremmat resurssit kuin meillä Suomessa. SusiLIFE-eräpartion matkassa kuusi päivää kulkenut Arne Söderberg on yksi peräti seitsemästä lääninhallituksen täysipäiväisestä erävalvojasta Taalainmaan läänissä. Läänin koko vastaa suurin piirtein yhden Metsähallituksen erätarkastajan vastuualuetta Suomessa. Toki näin hyvä tilanne ei ole jokaisessa läänissä.

Taalainmaa sijaitsee Keski-Ruotsissa ja siellä on vajaa 300 000 asukasta. Taalainmaa on jaettu seitsemään alueeseen ja kuudella villieläimistä vastaavalla työntekijällä (naturbevakare) on oma alueensa, joilla he toimivat. Arnen toimialana puolestaan on koko Taalainmaa ja hänen yksikössään keskitytään ainoastaan suurpetoihin.

Arnen työnkuvaa voisi ehkä parhaiten kuvata adjektiivilla monipuolinen. Sain kuvan, että hänen työtehtävänsä ovat jotakin meidän partiomme ja Luken kenttämiesten tai tutkijoiden tehtävien välistä. Hänen pääasiallinen työnsä on suurriistaan liittyvän laittoman tappamisen vähentäminen ja suurpetokonfliktien selvittäminen, mutta hänen kuvaillessaan työtään tuli ilmi tehtävien moninaisuus.

Arne muun muassa kerää kaikkien suurpetojen DNA:ta kanta-arvioita varten. Hänen kertoessaan näytteiden määristä Taalainmaan läänin alueella ei voinut kuin ihmetellä niiden suuruutta. Ruotsissa esimerkiksi susista kerättävät DNA-näytteet ovat pääosin virtsanäytteitä, joita on huomattavasti helpompi löytää kuin ulosteita. Heillä on lisäksi käytössä näppärä kännykkäsovellus, jolla näyte saadaan kirjattua järjestelmään suoraan löytöpaikalta älypuhelimen avulla. Arne kertoi, että Ruotsissa käytännössä kaikista susista saadaan DNA-keräysjakson aikana vähintään yksi DNA-näyte. Tästä syystä kritiikki kanta-arviota kohtaan on vähentynyt huomattavasti. Suomessa DNA-näytteet kerätään pääosin ulosteista ja meilläkin näytteet kattavat jo yli 90 % susista. Myös vastaavaa kännykkäsovellusta näytteiden kirjaamiseen kehitetään.

Ruotsissa erävalvojilla on oikeus suorittaa valvontaa sekä yksityisillä että valtion omistamilla mailla. Heillä on kuitenkin rajoitetut oikeudet verrattuna poliisiin. Mikäli he havaitsevat rikkeitä, he kirjaavat asiasta raportin ja toimittavat poliisille, joka antaa asiasta seuraamuksen tai käynnistää rikostutkinnan.

Ruotsissa järjestelmä pyrkii kannustamaan metsästäjiä ja muita koiran omistajia suojaamaan koiransa. Taalainmaalla on käytössä järjestelmä, jossa lääninhallitus tai muu julkinen taho maksaa osan koiraliivistä koiran omistajalle. Lisäksi osa vakuutusyhtiöistä on ottanut käyttöön järjestelmän, jossa susivahingon sattuessa koiran omistaja saa paremman korvauksen, mikäli koiralla on ollut suojaliivi yllään. Arne kertoi, että Ruotsissa on kehitelty suojaliivi, joka on toistaiseksi pelastanut kaikki kyseistä liiviä käyttäneet koirat susien kohtaamisilta. Osa koirista oli saanut puruvammoja etenkin jalkoihin, mutta ne olivat kuitenkin säilyneet hengissä.

Suomessakin metsästäjien keskuudessa keskustellaan nykyään aika ajoin siitä, onko metsästyksestä tulossa vain varakkaiden harrastus tulevaisuudessa. Syynä tähän pidetään nousevia hintoja metsästysvuokrasopimuksissa. Ruotsissa tämä tuntui olevan Arnen mukaan jo arkipäivää osassa maata. Isompien kaupunkikeskusten lähialueilla metsästysvuokrasopimusten hinnat kuulostivat omaan korvaani käsittämättömän kovilta.

Vaikka aiemmin kertomastani voikin saada kuvan, ettei maidemme välillä ole juurikaan yhteistä eräasioissa, olin hämmentynyt siitä, kuinka samojen asioiden kanssa kuitenkin painimme. Ja miten samanlaisia maamme kuitenkin lopulta ovat. Molemmissa maissa on esimerkiksi voimakasta vastakkainasettelua ”metsästäjät” vastaan ”suojelijat”. Molemmissa maissa susi on se eläin, joka aiheuttaa voimakkaimmat tunnereaktiot puolesta tai vastaan. Molemmissa maissa viranomaisten susien laittoman tappamisen vähentämiseen tähtäävä valvonta saa osakseen voimakasta kritiikkiä metsästäjien taholta. Arne kertoi, että Ruotsissa epäillään susia häviävän laittomasti useita kymmeniä vuosittain. Nyt käynnissä olevalla metsästyskaudella Ruotsissa on lupa 75 suden ampumiseen viiden läänin alueelta, mikä saattaa vähentää laitonta tappamista. Myös Ruotsissa valitettiin luvista, mutta oikeus hylkäsi valitukset.

Oli kiehtovaa partioida ja keskustella Arnen kanssa kuuden päivän ajan, ja vertailla maitamme, lainsäädäntöämme, toimintatapojamme, työnkuviamme, metsästyskulttuureitamme ja asenteellisuuksiamme eränkäyntiin ja muihinkin asioihin liittyen. Vaikka kaikissa näissä asioissa maiden välillä on tietysti myös eroja, oli avartavaa ymmärtää, kuinka samanlaisia olemme ruotsalaisten kanssa. Oli myös hienoa todeta, kuinka työllensä omistautuneita erävalvojia on myös Ruotsissa ja kuinka ansiokasta suurriistatutkimusta Ruotsissa tehdään. Kokemusten vaihto on koettu hyödylliseksi ja vastaavanlaisia vierailuja on tulossa lisää. Myös Suomesta on mahdollista lähteä tutustumaan Ruotsin erävalvontaan.