Monimuotoisuudesta kestävyyttä metsätuhoja vastaan

Ilmastonmuutoksen myötä Suomen ilmasto lämpenee ja sään ääri-ilmiöt kuten kuivuus- ja sadejaksot lisääntyvät. Metsissä lämpenevä ilmasto ja äärisäät kasvattavat tuhoriskiä, heikentävät puita sekä vaikeuttavat puunkorjuuta kesällä ja talvella. Metsien kiertoaika on pitkä, joten varautumisessa tulisi huomioida jopa vuosikymmenten päästä kohdattavat ongelmat.

Maltillinen lämpötilan kohoaminen ja kasvukauden piteneminen lisäävät puiden kasvua, mutta valon määrä ja valoisan ajan pituus asettavat rajan kohoavasta lämpötilasta saataville hyödyille. 

Ilmastonmuutoksen myötä kuivuus- ja hellejaksojen määrä kasvaa, ja niistä tulee voimakkaampia ja pitkäkestoisempia. Kuivuus on puille voimakas stressitekijä. Se vaikuttaa negatiivisesti niiden kasvuun ja elinvoimaan, heikentää vedenottoa ja hidastaa yhteyttämistä. Lopulta myös puiden kyky puolustautua tuhoaiheuttajia vastaan heikkenee. Kuivuus on haitallista kaikille puulajeille, mutta voimakkaimmin kuivuusstressi iskee pintajuuriseeen kuuseen.

Kuusen osuus metsissämme on lisääntynyt 2000-luvulta lähtien etenkin eteläisen Suomen taimikoissa. Syitä kehitykseen lienee monia: kuusesta saatava hinta on keskimäärin korkeampi kuin muiden puulajien eivätkä taimikoissa tuhoja aiheuttavat hirvieläimet syö kuusta. Jatkossa sään ääri-ilmiöt kuitenkin asettanevat rajat sille, miten paljon kuusta kannattaa kasvattaa varsinkaan kuivuudelle alttiilla kasvupaikoilla.

Keski- ja Itä-Euroopan esimerkit ovat osoittaneet, että varmin resepti suurin tuhoihin on yksipuolinen, tasaikäinen ja väärälle kasvupaikalle istutettu kuusimetsä. 

"Tässä suhteessa tiedämme jo hyvin millaista metsämaisemaa meidän ei kannata väkisin luoda. Vaikka moinen kuusikko voikin kasvaa, sillä ei ole mahdollisuuksia selvitä kohonneen hyönteistuhoriskin ja erityisesti kirjanpainajien kanssa silloin, kun kuivuus iskee”, toteaa tutkimuspäällikkö Markus Melin.

Puiden tuhohyönteisille lämpenevä ilmasto on monella tapaa eduksi. Ne voivat laajentaa esiintymisaluettaan, lämpeneminen nopeuttaa niiden elinkiertoa ja kasvukauden pidentyminen mahdollistaa kaksi lisääntymiskertaa kesän aikana. Kun hyönteisten määrä kasvaa, luonnollisesti myös niiden aiheuttama tuhoriski kasvaa.

Sienitautien dynamiikka on monimutkaisempi, sillä esimerkiksi versosurma-niminen sienitauti on aggressiivisimmillaan viileiden ja sateisten kesien jälkeen. Kokonaisuutena sienitautien aiheuttamien tuhojen ennakoidaan kuitenkin lisääntyvän ilmaston lämmetessä. 

Pidentyvä kasvukausi lisää sienirihmaston määrää sekä lisää itiöiden aikaa levitä ilmassa. Tämä hyödyttää esimerkiksi Suomen taloudellisesti vakavimpia sienitaudinaiheuttajia juurikääpiä. Männynjuurikäävän onkin viime vuosina todettu levinneen luultua pohjoisemmaksi.

Kuivuuden puita heikentävä vaikutus auttaa suoraan sieniäkin: kuivuusstressistä kärsivä puu ei kykene taistelemaan niitä vastaan. Hyvä esimerkki on havuparikas-sieni, joka muuttuu aktiiviseksi tuhonaiheuttajaksi kuivuuden seurauksena. Sen aiheuttamia tuhoja eli etelänversosurma-tautia havaittiinkin Suomessa ensimmäisen kerran vasta vuonna 2021.

”Havuparikkaan lisäksi kuivuus hyödyttää myös melko harmittomaksi ajateltua okakaarnakuoriaista. Nämä tuholaiset voivat aiheuttaa yhdessä tuhoja kuivuudesta kärsiville männyille etenkin rannikolla. Havuparikas on aiheuttanut tuhoja esimerkiksi Saksassa, mutta Suomessa ilmiö on uusi ja noussut kunnolla esiin vasta kuivuuksien myötä”, kertoo havuparikasta tutkiva erikoistutkija Eeva Terhonen.

Lämpenevä ilmaston myötä Suomeen levinnee myös enemmän uusia tulokas- ja vieraslajeja. Baltian maissa yleinen lehtinunna on todennäköisesti yksi seuraavista tulokaslajeistamme.

Suurin osa metsäpaloista on ihmisen toiminnan aiheuttamia. Metsäpalojen riski kasvaa lämpötilojen nousun ja lisääntyvien kuivuusjaksojen seurauksena.

Monissa maissa kuten Kanadassa, Espanjassa ja Australiassa on ollut 2020-luvulla erittäin laajoja metsäpaloja. Suomessa metsäpalojen riskiä vähentävät säännölliset valvontalennot ja tiheä metsäautotieverkosto. 

”Tästä huolimatta Suomessakin metsäpalot ovat tulevaisuudessa todennäköisempiä. Tämä hankaloittaa kesäaikaista puunkorjuuta ja maanmuokkausta sillä useimmat metsäpalot syttyvät metsäkoneen telojen tai maanmuokkauslaitteen raapaisun aiheuttamista kipinöistä”, huomauttaa erikoistutkija Juha Laitila.

Pinta-alalla mitattuna maamme yleisin metsätuhojen aiheuttaja on ehkä hieman yllättäen lumi. Lumituhojen tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Etelä-Suomessa talvista tulee vähälumisempia, mikä vähentää tuhoriskiä.

Toisaalta yksittäisetkin voimakkaat lumimyrskyt voivat aiheuttaa vakavia tuhoja, jos sääolot ovat otolliset lumen kertymiseen puiden latvuksiin. Pohjois- ja Itä-Suomessa talvien leudontuminen voi taas johtaa lisääntyneeseen talvisadantaan, mikä voi kasvattaa lumituhoriskiä entisestään.

Myös myrskytuhojen riski kasvaa vaikka suurten myrskyjen ei ole ennustettu yleistyvän, sillä roudattoman ajan pidentyminen lisää puiden kaatumisriskiä syystalven myrskyissä. Etenkin pintajuuriset kuuset ovat herkkiä kaatumaan myrskyissä, jos niiden juuret eivät ole ankkuroituneet routaan. Kaatuneet kuuset ovat lumien sulettua hyvä lisääntymisalusta mm. kirjanpainajille.

Metsien kiertoaika on pitkä, ja siihen nähden jo tapahtunut ilmaston lämpeneminen on ollut nopeaa. Koska lämpeneminen tulee todennäköisesti jatkumaan usean vuosikymmenen ajan, varautumisessa korostuvat paitsi metsiä nyt kohtaavat ongelmat myös uudistettavia metsiä tulevaisuudessa kohtaavat ongelmat.

Ilmastonmuutoksen kannalta oleellisempia ovat korkean tuhoriskin alueet, erityisesti liian kuivalle tai karulle kasvupaikalle istutetut kuusimetsät. Tulevaisuudessa korostuukin aiempaa enemmän nyrkkisääntö ”oikea puu oikealle kasvupaikalle”.

Sekametsällä on lukuisia hyötyjä. Se parantaa metsien monimuotoisuutta ja terveyttä sekä hajauttaa tautien riskejä. Myös kuuset selviävät tuhoista ja kuivuudesta sekametsässä paremmin kuin yhden puulajin istutusmetsikkönä. Metsien monimuotoisuuden parantaminen on siis tärkeä osa ilmastonmuutokseen sopeutumista, koska yksipuolisella metsäekosysteemillä tuhoriski on korkeampi.