Kokeellinen tilasto: Metsien maakunnittaiset hiilitasetulokset 2015–2023

Yhdeksän vuoden tarkastelujakson aikana metsien hiilinielut ovat maakunnissa pienentyneet, muuttuneet päästölähteeksi, tai metsät ovat koko tarkastelujakson olleet päästölähteitä. Tulokset kertovat myös maantieteellisestä trendistä: metsien maakunnittaiset hiilinielut pienenevät ja metsät kääntyvät päästölähteeksi pohjoisesta etelään kuljettaessa. Tilastossa negatiiviset luvut kertovat nielusta, positiiviset luvut päästölähteestä.

Tarkastelujakson 2015–2023 trendit

Metsien kokonaishiilitase sisältää kivennäismaiden ja metsäojitettujen turvemaiden (orgaaniset maat) puuston ja maaperän hiilivarastomuutokset sekä metsäojitettujen turvemaiden maaperän metaani- ja dityppioksidipäästöt (CH₄ ja N₂O). Kokonaishiilitaseissa on nähtävissä seuraavat ajalliset trendit:

(1) metsät ovat selkeä, mutta pienenevä nielu (Lappi),

(2) metsien nielu on pienentynyt lähelle nollaa (Pohjois-Karjala, Pohjanmaa, Kainuu),

(3) metsät ovat kääntyneet nielusta päästölähteeksi (Ahvenanmaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Kanta-Häme, Pirkanmaa, Päijät-Häme, Pohjois-Savo, Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa), ja

(4) metsät ovat koko tarkastelujakson pääsääntöisesti olleet päästölähde (Uusimaa, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Etelä-Savo).

Kivennäismaiden puuston hiilitase vaihtelee nielun (puustobiomassan vuotuinen kasvu ylittää sen vuotuisen poistuman) ja päästölähteen (puustobiomassan vuotuinen poistuma on suurempi kuin sen vuotuinen kasvu) välillä riippuen maakunnasta ja vuodesta. Kivennäismaiden puuston hiilitaseen tarkastelujakson aikaiset trendit voi jakaa kuuteen luokkaan:

(1) puusto on iso ja vakaa nielu (Lappi),

(2) puusto on pienenevä nielu (Pohjois-Karjala, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa), 

(3) puuston nielu on pienentynyt lähelle nollaa tai kääntynyt pieneksi päästölähteeksi (Pohjois-Savo, Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu),

(4) puusto on kääntynyt nielusta päästölähteeksi (Ahvenanmaa, Satakunta, Kanta-Häme, Pirkanmaa, Päijät-Häme),

(5) puusto on päästölähteenä pienentynyt (Etelä-Karjala) tai kääntynyt päästölähteestä pieneksi nieluksi (Kymenlaakso), ja

(6) puusto on koko tarkastelujakson ollut pääsääntöisesti päästölähde (Uusimaa, Varsinais-Suomi, Etelä-Savo).

Turvemaiden puusto on koko tarkastelujakson ajan kaikissa maakunnissa nielu. Nielu on kuitenkin pysynyt vakaana vain osassa maakuntia (Uusimaa, Pirkanmaa, Päijät-Häme, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Ahvenanmaa), muissa maakunnissa (mukaan lukien Lappi) se on pienentynyt.

Kivennäismaaperän hiilitase kuvaa sen hiilivaraston (kivennäismaa, orgaaninen kerros, karike, kuollut puu) vuotuista muutosta. Jos hiilivarasto pienenee, maaperä on päästölähde. Jos hiilivarasto suurenee, maaperä on nielu. Maakunnat voidaan jakaa kolmeen ryhmään kivennäismaaperän hiilivarastomuutosten suhteen:

(1) kivennäismaaperä on kasvava tai vakaa nielu (Pohjois-Karjala, Kainuu, Lappi, Ahvenanmaa),

(2) kivennäismaaperän nielu on pienentynyt lähelle nollaa tai kääntynyt pieneksi päästölähteeksi (Satakunta, Pirkanmaa, Päivät-Häme, Pohjois-Savo, Pohjois-Pohjanmaa),

(3) kivennäismaaperä on kääntynyt nielusta päästölähteeksi (Uusimaa, Varsinais-Suomi, Kanta-Häme, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa).

Turvemaiden maaperän hiilitase (CO₂) kuvaa metsäojitetun suon maaperän hiilivaraston (turve, karike, kuollut puu) vuotuista muutosta. Jos hiilivarasto pienenee, maaperä on päästölähde. Jos hiilivarasto suurenee, maaperä on nielu. Maakunnat voidaan jakaa kolmeen ryhmään turvemaiden maaperän hiilivarastomuutosten suhteen:

(1) turvemaiden maaperä on iso, mutta pienenevä nielu (Lappi), 

(2) turvemaiden maaperä on vakaa tai vain heikosti kasvava päästölähde (Ahvenanmaa, Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Kanta-Häme, Pohjanmaa), ja

(3) turvemaiden maaperä on selkeästi kasvava päästölähde (Päijät-Häme, Pirkanmaa, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu).

Turvemaiden maaperän metaani- ja dityppioksidipäästöt (CH₄ ja N₂O) lasketaan vakiopäästökertoimilla. Niiden päästöarviot muuttuvat ajassa vain, jos metsäojitettujen soiden pinta-ala muuttuu.

Vuoden 2023 tulokset

Vuoden 2023 maakunnittaisissa metsänielutuloksissa on nähtävissä selkeä maantieteellinen trendi: kokonaishiilitase ja kivennäismaiden puuston ja maaperän nielut pienenevät ja kääntyvät päästölähteeksi pohjoisesta etelään kuljettaessa. Lappi erottuu selvästi muista maakunnista: Lapissa puusto ja maaperä ovat molemmat sekä kivennäis- että turvemailla selkeitä hiilinieluja, ja ainoastaan turvemaiden maaperän metaani- ja dityppioksidipäästöt ovat pieni päästölähde. Useassa eteläisessä maakunnassa (Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Kanta-Häme, Etelä-Karjala, Etelä-Savo) vain turvemaiden puusto toimi vuonna 2023 hiilinieluna.

Vuoden 2023 metsien kokonaishiilitase vaihteli maakunnissa nielun ja päästölähteen välillä. Metsät olivat joko iso nielu (Lappi), pieni nielu (Pohjois-Karjala), lähellä nollaa (Pohjanmaa, Kainuu) tai päästölähde (kaikki muut maakunnat).

Koko maan puuston poistuma oli vuonna 2023 kolme prosenttia pienempi kuin vuonna 2022. Maakunnittain tarkasteltuna puuston poistuma kuitenkin kasvoi neljässä maakunnassa (Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi). Näissä maakunnissa kivennäis- ja turvemaiden yhteenlaskettu puustonielu pieneni vuodesta 2022. Muissa maakunnissa: 

(1) puuston nielu suureni (Kymenlaakso, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa),

(2) puusto kääntyi päästölähteestä pieneksi nieluksi (Uusimaa, Varsinais-Suomi, Pirkanmaa, Etelä-Karjala, Etelä-Savo),

(3) puusto oli edellistä vuotta pienempi päästölähde (Satakunta, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Ahvenanmaa).

Kivennäismaiden puusto oli tyypillisesti nielu keskisen ja pohjoisen Suomen maakunnissa (Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Lappi) ja päästölähde eteläisen Suomen maakunnissa (Ahvenanmaa, Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Kanta-Häme, Pirkanmaa, Päijät-Häme, Etelä-Karjala, Etelä-Savo). Poikkeuksina olivat eteläinen Kymenlaakso, jossa kivennäismaiden puusto oli pieni nielu, ja pohjoinen Kainuu, jossa kivennäismaiden puusto oli pieni päästölähde.

Turvemaiden puusto oli kaikissa maakunnissa nielu.

Kivennäismaaperä oli tyypillisesti nielu pohjoisen Suomen maakunnissa (Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi) ja päästölähde eteläisen ja keskisen Suomen maakunnissa (Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Kanta-Häme, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-pohjanmaa), poikkeuksena kuitenkin eteläisen Suomen Ahvenanmaa Pirkanmaa ja Päijät-Häme, joissa kivennäismaaperä oli nielu.

Turvemaiden maaperä oli hiilitaseen (CO₂) osalta päästölähde kaikissa maakunnissa paitsi Lapissa, jossa se oli selkeä nielu. Metaani- ja dityppioksidipäästöjen (CH₄ ja N₂O) osalta turvemaiden maaperä oli kaikissa maakunnissa päästölähde.

Taustatietoja tilastosta

Tämä kokeellinen tilasto sisältää metsien maakunnittaiset hiilitasearviot, jotka on laskettu Luonnonvarakeskuksessa (Luke) kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion maatalous- ja maankäyttösektorin laskennasta vastaavassa yksikössä. Maakunnittaisen aikasarjan aloitusvuonna 2015 puuston poistumatietojen tilastoinnissa siirryttiin maakunnittaiseen alueluokitukseen. Aikasarjan viimeinen vuosi 2023 on sama kuin viimeisessä koko maan lopulliset tulokset sisältävässä kasvihuonekaasuinventaariossa.

Hiilitasearvioista on tilastossa esitetty sekä maakunnittaiset kokonaisarviot (Mt CO₂-ekv.) että pinta-alakohtaiset arviot (t CO₂-ekv. / ha). Kokonaisarviot on saatu kertomalla pinta-alakohtaiset arviot kivennäis- ja turvemaametsien maakunnittaisilla pinta-aloilla. Kuvaajissa esitetyt tulokset ovat kokonaisarvioita.

Hiilitasearviot laskettiin kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion ’metsämaana säilyneen metsämaan’ laskentamenetelmää soveltaen. Laskenta toteutettiin mahdollisimman pitkälle maakuntatasolla, mutta joillekin muuttujille, joille ei voi luotettavasti tuottaa maakunnallisia arvoja, käytettiin kasvihuonekaasuinventaarion Pohjois-Suomen (sisältää Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnat) ja Etelä-Suomen (sisältää kaikki muut maakunnat) arvoja. Metsitetyt alueet ja hakkuutähteiden energiakäyttö eivät sisälly nyt julkaistavaan maakunnittaiseen laskentaan. Yksityiskohtainen kuvaus laskennan menetelmistä löytyy liitteenä.

Suomen metsien koko maan hiilitasearviot sekä niitä koskevat uutiset löytyvät Luken Kasvihuonekaasuinventaarion teemasivuilta. Koko maalle raportoitava arvio ja tässä esitettävien maakunnittaisten arvioiden summa eivät täsmää täysin laskentamenetelmäerojen takia. 

Koko maan tulokset päivitetään seuraavan kerran kasvihuonekaasuinventaarion vuoden 2024 ennakkotulosten julkistuksen yhteydessä joulukuussa 2025. Kasvihuonekaasuinventaarion vuoden 2024 lopulliset tulokset julkaistaan maaliskuussa 2026, minkä jälkeen myös maakunnittaisten hiilitasetulosten kokeellinen tilasto päivitetään vuoden 2024 tuloksilla.