Kasvihuonekaasuinventaario: Tilastokorjaus nosti runkopuun poistumaa ja pienensi metsämaan hiilinielua erityisesti 2000-luvun alkupuolella

Luonnonvarakeskus (Luke) laski viime kesänä runkopuun poistumaa koskevan tilaston uudelleen vuodesta 1990 alkaen. Laskennassa käytettiin entistä paremmin kohdentuvia laskentaperusteita. Tämän seurauksena vuosittaiset runkopuun poistumaluvut kasvoivat jopa kuusi prosenttia. Poistumatiedot päivitettiin kasvihuonekaasuinventaarioon tilastomuutoksen mukaisesti, minkä vuoksi metsämaan hiilinielu pieneni erityisesti 2000-luvun alkupuolella.

Tilastomuutos pienensi metsämaan hiilinielua, koska muutoksen myötä puustobiomassasta vuosittain poistuva hiilen määrä oli suurempi kuin mitä aiemmin oli arvioitu. Muutosta kompensoi osittain suurempi karikesadanta maaperään, jolloin kivennäismaiden maaperän nielu keskimäärin kasvoi ja turvemaiden maaperän päästö pieneni verrattuna aiemmin raportoituun.

Muutos pienensi metsämaan nielua vuosina 1990–2018 keskimäärin 1,8 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Suurin muutos tapahtui vuosina 2000–2007, jolloin nielu pieneni keskimäärin 3,9 miljoonaa t CO2 vuodessa. Vuosina 1990–1999 nielu pieneni keskimäärin 1,1 miljoonaa t CO2 vuodessa. Metsämaan nielu vuonna 2019 oli 22,9 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Tilastomuutos oli mukana jo joulukuussa 2020 julkaistuissa ennakkotiedoissa ja nielun koko pysyi nyt EU:lle ja YK:n ilmastosopimukselle tehdyssä raportoinnissa ennallaan ennakkotietoihin verrattuna.

Puustobiomassasta poistuvan hiilidioksidin päästö kasvoi lukuun ottamatta vuosia 2015 ja 2016, jolloin päästö pieneni, ja vuosia 2017 ja 2018, jolloin päästö pysyi muuttumattomana. Vuosina 1990–2007 päästö kasvoi keskimäärin 3,9 Mt CO2 vuodessa ja pysyi lähes ennallaan vuosina 2008–2018.

Kivennäismailla tilastokorjaus kasvatti maaperän hiilinielua vuosina 1990–2007 (keskimäärin 1,4 Mt CO2 vuodessa) ja pienensi nielua vuosina 2008–2018 (keskimäärin 0,9 Mt CO2 vuodessa). Turvemaiden osalta muutosvaikutus on pienempi: keskimäärin 0,2 Mt CO2 pienempi päästö vuodessa vuosina 1990–2007 ja 0,02 pienempi päästö vuodessa vuosina 2008–2018.

Tilastokorjaus parantaa kasvihuonekaasuinventaarion luotettavuutta. Nyt hakkuissa syntyvän metsähukkapuun ja luonnonpoistuman mittaustulokset on kohdennettu oikeille vuosille, ja muutokset kuvataan entistä tarkemmin todellisten olosuhteiden mukaan.

Kasvihuonekaasuinventaariossa viimeisimpien vuosien arviot tyypillisesti tarkentuvat, kun valtakunnan metsien inventoinnista saadaan inventointisyklien mukaan lisää tietoa esimerkiksi puuston kasvusta ja maaluokkien pinta-aloista. Myös tilastotiedot saattavat tarkentua viimeisimpien vuosien osalta. Aikasarjan alkupään tiedot muuttuvat yleensä lähinnä menetelmäkehityksen myötä, jolloin tarkemmat menetelmät otetaan käyttöön koko aikasarjalle. Erilaisten tietolähteiden yhdistäminen on haasteellista, koska aineistoja on kerätty eri tarkoituksia varten esimerkiksi erilaisin aikajaksoin, määritelmin ja menetelmin.

Poistuman tilastokorjauksen lisäksi kasvihuonekaasuinventaariossa otettiin metsämaalla käyttöön uusia pinta-alatietoja, puuston kasvu- ja muita puustotunnustietoja ja uusi menetelmä metsitysalojen puuston kasvulle. Lisäksi otettiin käyttöön uutta tietoa hakkuiden kohdentumisesta sekä energiapuun korjuumääristä ja korjuun ajankohdista. Myös nämä vaikuttivat lopputuloksiin, erityisesti viimeisinä raportointivuosina.

Luke tilastoi vuosittain kuinka paljon metsistä pois vietävä runkopuu ja metsiin jäävä kuollut runkopuu yhteensä vähentävät metsien elävän runkopuun määrää. Tätä vähenemää kutsutaan puuston poistumaksi.

Kuollut puu koostuu hakkuissa syntyvästä metsähukkapuusta ja luontaisesti kuolleesta puusta eli luonnonpoistumasta. Näiden erien laskentaperusteet on viime vuosikymmeninä tuotettu valtakunnan metsien inventointien yhteydessä. Perusteita on päivitetty mahdollisuuksien mukaan, minkä vuoksi viive inventoinnin ja laskentaperusteiden valmistumisen välillä on voinut olla melko pitkä.

Aiemmin uusia lukuja on käytetty tilastoinnissa niiden valmistumishetkestä eteenpäin, mutta aikasarjoja ei ole resurssisyistä pystytty korjaamaan takautuvasti.

Tilastokorjaus nosti poistumalukuja

Kesällä 2020 poistumatilastoa korjattiin takautuvasti laskemalla kunkin tilastovuoden tiedot uudelleen niihin parhaiten osuvilla metsähukkapuun ja luonnonpoistuman laskentaperusteilla. Lisäksi näitä eriä tasoitettiin lineaarisesti, jolloin päästiin eroon aikasarjojen perusteettomista kynnysmäisistä muutoksista. Ne ovat hankaloittaneet tietoihin perustuvaa mallinnusta.

Aikasarjoja oli mahdollista korjata vuodesta 1990 alkaen. Sen jälkeen metsähukkapuun ja luonnonpoistuman määrät kasvoivat nopeasti, joten laskentaperusteiden uusi kohdennustapa kasvatti poistumalukuja.

Päivitys suurensi puuston poistuman kokonaismäärää vuosina 1990–2018 keskimäärin 1,6 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Muutokset olivat suurimpia kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Vuosina 1990–1999 poistuma kasvoi keskimäärin 1,6 miljoonaa kuutiometriä (+2,7 prosenttia) ja vuosina 2000–2007 keskimäärin 3,7 miljoonaa kuutiometriä (+5,4 prosenttia) vuodessa.

Katso uutiseen liittyvä tilastodata tilastojulkistuksesta.