Laumanvartijakoirat suojelevat eläintiloja susilta

Laumanvartijakoirien käyttö on yleistymässä Euroopan vuoristoalueilla. Myös Suomessa käytetään laumanvartijakoiria eläintiloilla. Laumanvartijakoirien kasvattaja Petra Frondelius esitteli koirien työtä SusiLIFE-hankesuunnittelijoille.

Laumanvartijakoirien historia ulottuu vuosituhansien taakse. Laumanvartijat suojelevat tilan eläimiä pedoilta.

Kasvattajalla on suuri rooli siinä, tuleeko koirasta hyvä eläinvahti.

”Meillä pennut syntyvät ja kasvavat lampolassa. Lampolassa on omat luottolampaani, jotka osaavat olla pentujen kanssa”, maremmano-abruzzese-rotuisten laumanvartijakoirien kasvattaja Petra Frondelius kertoo.

Pennut ovat omassa karsinassaan ja lampaat omassaan. Pennuilla on 4–5 viikon iästä lähtien vapaa kulku lampaiden luokse, ja usein ne päätyvät järsimään luita lampaiden seurassa.

Frondeliuksen tilalla kotieläimiä vartioi puolenkymmentä koiraa. Koirat tottuvat tilalla monenlaisiin eläimiin, sillä tilalla asustaa lampaiden lisäksi kanoja ja alpakoita. Jos koira tapaa pentuna eri eläinlajeja, ottaa se myös aikuisena paremmin vastaan uusia lajeja.

”Ihanne olisi, että emä tutustuttaa pennut eri eläimiin. Jos näin ei ole, kasvattajan vastuu korostuu”, Frondelius toteaa.

Kun koiranpentu kasvaa lampaiden parissa, näkee Frondelius heti, kuinka se käyttäytyy niitä kohtaan. Koira ei saa ikinä käyttäytyä lammasta kohtaan aggressiivisesti, vaan sen tulee jopa lampaan tönäistessä suhtautua tähän nöyrästi ja lammasta rauhoittaen.

”Pelästyessäänkin koiran tulee olla omille eläimilleen nöyrä ja palautua pelästymisestä rauhallisen varmasti. Pentua ei kuitenkaan saa laittaa vihaisten lampaiden luo.”

Pennun leikkiessä on tärkeää muistaa, ettei esimerkiksi takaa-ajoleikkejä lampaiden kanssa sallita.

Toisin kuin usein luullaan, laumanvartijakoiran koulutus ei ole haastavaa, sillä koiraa ei varsinaisesti tarvitse kouluttaa tehtäväänsä. Riittää, että koiran luontaisia taipumuksia vahvistetaan ja sitä ohjataan oikeaan toimintaan.

Frondelius aloittaa omien koiriensa sosiaalistamisen ihmisiin pentujen ollessa 4-5 viikon ikäisiä. Hän painottaa, ettei pentuja viedä ihmisten luo, vaan ihmiset tulevat pentujen luo niiden omalle työmaalle. Näin pennut oppivat, etteivät vieraat ihmiset muodosta uhkaa lampaille. Pennun sosiaalistaminen työmaalla jatkuu koiran saavuttua uuteen kotiin.

On tärkeää muistaa, että laumanvartija on työkoira. Vaikka suloista karvakerää tekisi mieli helliä, tulee paijaamisenkin tapahtua pennun omassa ympäristössä, kuten lampolassa.

”Eläinvahdin paikka ei ole sohvalla.”

Koira voi ottaa esimerkiksi perheen lapset suojeltavakseen eläinten sijaan, jos se kiintyy lapsiin enemmän kuin vahdittaviinsa. Lapset on kuitenkin tärkeää pitää mukana koirien hoidossa ja ruokinnassa.

Koira on hyvä totuttaa tilan säännöllisiin vieraisiin jo pentuna. Laumanvartijat muistavat tapaamansa ihmiset pitkään.

Kun koira on lampaiden tai nautojen kanssa laitumella, voi ihminen huoletta kulkea aitojen ulkopuolella laitumen ohi. Koirat varoittavat olemassaolostaan komealla haukulla ja seuraavat ihmistä tämän kulkiessa aidan viertä, mutta ne eivät poistu laitumelta.

”Koirat eivät jätä vahdittavaa laumaansa, eivätkä tule esimerkiksi maitomiestä vastaan”, Frondelius naurahtaa.

Jos maitomies on tuttu, eivät koirat välttämättä reagoi tämän tuloon mitenkään. Sen sijaan tuntematonta ne eivät päästä ohitseen ilman omistajaa.

Laumanvartijakoirat muodostavat suhteen omaan laumaansa eli suojeltaviin eläimiin.

Suojelu on ennaltaehkäisevää, eli laumanvartijakoirat pyrkivät katkaisemaan pedon saalistuskäyttäytymisen jo ennen sen alkamista. Laitumelta kuuluva haukku on merkki pedolle, ettei sen kannata tulla lähemmäksi. Jos peto kuitenkin eksyy laitumelle, koirat ensisijaisesti pyrkivät siirtämään lampaat suojaan ja karkottamaan pedon, jos se tulee näköetäisyydelle.

”Koiria tulisi olla vähintään kaksi, että ne voivat työskennellä tehokkaasti. Italiassa koiria on lähes aina useampi.”

Myös Frondelius luovuttaa yleensä sisarusparin. Suurin osa hänen kasvattamistaan pennuista lähtee työkoiriksi. Koiria on matkannut myös esimerkiksi lampurien avuksi Italiaan.

Laumanvartijakoiria on monia rotuja. Laumanvartijaa haluavan on suositeltavaa tutustua rodun historiaan ja käyttötarkoitukseen. Joillakin roduilla on voimakkaampi taipumus vartiointiin kuin toisilla.

”Koira valitaan käyttötarkoituksen mukaan.”

Myös eläinvahtina toimiva laumanvartija on vartioiva koira, joka pyrkii poistamaan kaiken vieraan ja uuden omalta alueeltaan.

Koiraa valitessa kannattaa tutustua pennun vanhempiin, sillä perimä vaikuttaa paljon koiran luonteeseen. Jos suvussa tai vanhempien aiemmissa jälkeläisissä on jo eläinvahteina toimivia koiria, on pennuillakin paremmat edellytykset onnistua työssään.

Jos mielii laumanvartijakoiraa itselleen, kannattaa olla yhteydessä kasvattajiin. He osaavat neuvoa esimerkiksi laumanvartijan kasvatukseen liittyvissä asioissa.

Kun eläintilallinen haluaa laumanvartijakoiran, tulee kasvattajan kartoittaa ennen luovutusta esimerkiksi tilan eläinten lukumäärä, alueen petopaine, laitumien sijainti, koko ja maaston muoto sekä löytyykö tilalta pennun kasvuun ja sosiaalistumiseen sopivat tilat. Myös tilallisen resurssit ohjata pentua vaikuttavat siihen, luovuttaako kasvattaja koiria tilalle.  Pennun ensimmäinen vuosi on tärkein. Valmiiksi eläinvahdiksi pentu kasvaa toiseen ikävuoteensa mennessä.

Laumanvartijakoirat ovat itsenäisiä ja tekevät päätöksiä omistajan poissa ollessa. Laumanvartijakoiran käytöstä tulee aina ilmoittaa kyltillä.

Jos omistaja on läsnä, laumanvartija jättää eläinten suojelun ihmisen vastuulle.

”Ihmisen tulee olla laumanvartijakoiralle selkeä ja määrätietoinen johtaja, ettei koira tee liikaa omia päätöksiään.”

Laumanvartijakoirat eivät ikinä saa olla aggressiivisia ihmiselle, edes tuntemattomalle. Arat tai ympäristölle vaaralliset koirat tulisi Frondeliuksen mukaan karsia sukulinjoista pois. Oman alueensa ulkopuolella koiran on oltava omistajan läsnä ollessa myös tuntemattomien käsiteltävissä.

SusiLIFE-hankkeessa ei ole omaa toimenpidettä laumanvartijakoiriin liittyen. Haluamme välittää tietoa ja herättää keskustelua erilaisista keinoista vahinkojen vähentämiseksi.

Kirjoittaja: Mari Tikkunen

Kaikki kuvat: © SusiLIFE