Luonnon onnistunut ennallistaminen vaatii paikallista kokonaisotetta

Luonnon ennallistamiseen suhtaudutaan maaseudulla pääosin myönteisesti, mutta sen käytännön onnistuminen edellyttää paikallista toteutusta ja oikeudenmukaisia korvauksia. Luonnonvarakeskuksen (Luke) maaseutuvaikutusten arvioinnin mukaan ennallistaminen voi parhaimmillaan tukea maaseudun elinvoimaa ja synnyttää uutta liiketoimintaa. 

Luke toteutti ennallistamisasetuksen maaseutuvaikutusten arvioinnin maa- ja metsätalousministeriölle osana kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelua. Arvioinnin tavoitteena oli tarkastella, millaisia vaikutuksia luonnon ennallistamisella voi olla maaseudun asukkaille, elinkeinoille ja alueiden kehitykselle.

Arviointi osoittaa, että maaseudun asukkaat ja toimijat suhtautuvat pääosin myönteisesti luonnon ennallistamiseen ja luonnon tilan parantamiseen. Ennallistamisen koetaan parantavan maisemaa, viihtyisyyttä ja luonnon virkistyskäyttömahdollisuuksia, joilla on myönteisiä vaikutuksia sekä asumiseen että yrittämiseen. Taustalla on myös huoli luonnon, erityisesti vesistöjen tilasta.

Varauksellisuutta aiheuttavat kuitenkin tiedon puute sekä epävarmuus siitä, miten ennallistamistoimet kohdentuvat ja millaisia korvauksia niistä mahdollisesti maksetaan. Kielteiset vaikutukset korostuvat erityisesti tilanteissa, joissa samalle maanomistajalle tai yritykselle kohdistuu useita rajoittavia tai omaisuuden arvoa heikentäviä toimia. Tämä koskee erityisesti turvemaita. 

Uhka vai mahdollisuus – vaikutusmahdollisuudet ratkaisevat

Arvioinnin mukaan ennallistaminen koetaan uhkana tai mahdollisuutena sen mukaan, nähdäänkö paikallisilla toimijoilla todellisia edellytyksiä vaikuttaa sen toteutukseen. Tärkeintä on, ettei ennallistaminen tapahdu ulkopuolelta saneltuna, vaan paikallisten toimijoiden arvoja, paikallistuntemusta, osaamista ja resursseja käyttäen ja heitä sitouttaen. 

”Haittojen oikeudenmukainen korvaaminen ja hyötyjen näkyminen ja tuntuminen paikallisesti ovat ennallistamisen hyväksyttävyyden kannalta ratkaisevia”, painottaa Luken tutkimusprofessori Hilkka Vihinen.

Paikallisilla toimijoilla on usein paras tieto arvokkaista maisemista, perinnebiotoopeista ja luontokohteista, jotka haluttaisiin säilyttää. Tämä paikallistuntemus on tärkeää ottaa mukaan ennallistamisen suunnitteluun. 

Paikallisella toteutuksella eri luontotyyppien ennallistamistoimet voidaan kytkeä laajemmiksi kokonaisuuksiksi esimerkiksi valuma-alueittain. Näin vältetään sektorikohtaisia, pistemäisiä ratkaisuja ja parannetaan toimien vaikuttavuutta ja hyväksyttävyyttä. 

Samalla ennallistaminen voisi tarjota mahdollisuuden ajantasaistaa paikallista maankäyttöä maa- ja metsätalouden, ennallistamiskokonaisuuksien, asumisen, metsästyksen ja kalastuksen ja muun virkistyksen tarpeiden kesken. 

”Mikäli luonnon ennallistamisen yhteydessä mahdollistuisi esimerkiksi pelto- tai metsätilusten vaihto, sillä voisi olla maaseudun taloudelle huomattavasti suurempi rakenteellinen vaikutus kuin pelkällä rahallisella korvauksella”, toteaa Vihinen. 

Seuduilla, joilla on valtion maita, viljelyyn heikosti soveltuvia peltolohkoja voisi palauttaa luonnolle, jos vastaavasti olisi mahdollista saada tuotannollisesti parempaa maata muualta. Vastaavanlaisia menettelyjä voitaisiin soveltaa myös metsissä. 

Yhteistyöllä vaikuttavampi lopputulos

Arvioinnin mukaan ennallistamistoimiin oltiin valmiita ryhtymään myös yhdessä, jotta vaikutukset olisivat laajempia ja vaikuttavampia. Tilusjärjestelyissä korostuu viranomaisen rooli menettelyjen oikeudenmukaisuuden varmistajana.

Kokonaisvaltainen paikallinen luonnon ennallistaminen edellyttäisi myös toimien jaksottamista niin, etteivät yksittäiset toimet heikentäisi toistensa vaikutuksia esimerkiksi jokien eri osissa. 

Paikallinen tai alueellinen toteutus edellyttää koordinoivaa tahoa, joka voi vaihdella alueittain. Se voisi olla esimerkiksi kalatalousalue, Leader-ryhmä tai muu taho, jonka alueen toimijat yhdessä hyväksyvät. Keskushallinnon roolina olisi määrittää alueelliset tavoitteet eri luontotyypeille sekä tarjota resursseja ja menettelyjä (kuten luontoarvokauppaa), jota paikalliset täydentävät omilla resursseillaan.

Luonnonhoito- ja ilmastotoimista on jo kehittymässä maaseudun uusi liiketoiminta-ala, johon tulisi varautua koulutuksella. Osa maatiloista voi jatkossa erikoistua luonnonhoitoon, ja myös osa metsänomistajista on halukas tuottamaan luonnon monimuotoisuutta puuraaka-aineen sijaan, jos käytössä on toimivia menettelyjä. Luonnon tilan parantaminen hyödyttää myös luontoelämyksiin perustuvia palveluyrityksiä.  

Ennallistaminen lisää suunnittelun ja koneurakoinnin kysyntää, vaikka se osin vähentää aiempaa kysyntää esimerkiksi turvetuotantoon liittyvässä koneurakoinnissa. Erilaiset ennallistamiskohteet vaativat erilaista osaamista ja saumatonta yhteistyötä suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden välillä. Ennallistamisen suunnittelijoista on pulaa, ja esimerkiksi virtavesien kunnostamiseen pystyviä koneurakoitsijoita on toistaiseksi harvassa. 

Arvioinnin mukaan on tärkeää, että nämä tehtävät säilyvät paikallisena yrittäjyytenä, jonka liiketoiminnan laadullinen kehittäminen kytketään osaksi kuntien elinvoimatyötä.