Lannoitus lisää metsien kasvua ja hiilensidontaa
Luonnonvarakeskuksen tuore synteesiraportti käsittelee monipuolisesti metsänlannoitusta. Lannoitus on tehokas tapa lisätä metsien kasvua ja hiilensidontaa. Lannoituksen ympäristövaikutuksista tarvitaan vielä lisää tutkimusta.
Metsälannoitus on tehokas ja taloudellisesti kannattava tapa lisätä puuston kasvua suhteellisen lyhyen ajan kuluessa, ja lannoituspinta-alat ovatkin kasvaneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Ukrainan sodasta johtunut typpilannoitteiden hintojen nousu ja saatavuusongelmat johtivat kuitenkin lannoitusten vähenemiseen viime vuonna.
Suomessa kivennäismailla puuston kasvua rajoittaa useimmiten typpi ja turvemailla kalium ja fosfori. Sekä kivennäis- että turvemailla esiintyy boorin puutosta. Kivennäismaiden typpilannoituksissa yleisin lannoite tällä hetkellä on ammoniumnitraatti. Turvemailla puuntuhka on käytetyin lannoite. Leppien symbioottinen typensidonta lisää typpeä maahan, joten leppiä voitaisiin käyttää metsien luomulannoittajina. Myös uudet orgaaniset kierrätyslannoitteet ovat tulevaisuudessa todennäköisesti mahdollisia lannoitteita.
Typpilannoitus lisää kivennäismaiden havupuumetsiköiden kasvua 10–20 m3/ha. Typpilannoituksen vaikutusaika on noin kymmenen vuotta, boorilannoituksen sitäkin pidempi, ja tuhkalannoituksen useita vuosikymmeniä. Kivennäismaiden metsiin typpilannoitus annetaan yleensä kiertoajan lopulla, jolloin lannoituksella voidaan lisätä tukkipuun osuutta rungosta ja sitä kautta hakkuutuloja. Kokonaiskasvun lisäyksen edellytykset ovat kuitenkin parhaat nuoremmissa kasvatusmetsissä, ja jos päätavoitteena on metsän hiilinielun kasvattaminen, voidaan typellä lannoittaa myös nuorempia puustoja. Boorilannoitus on usein tarpeen nuorissa kasvatusmetsissä ja joskus taimikoissakin, samoin kuin turvemaiden tuhkalannoitus.
Lisätutkimusta lannoituksen ympäristövaikutuksista tarvitaan
Oikein toteutettuna tuhkalannoituksen vaikutukset ravinteiden huuhtoutumiseen ovat vähäiset, mutta nitraattilannoitteiden huuhtoutumista ei tunneta vielä riittävästi. Lannoituksen ei ole todettu vaikuttavan voimakkaasti marja- ja sienisatoihin eikä marjojen ja sienten raskasmetallipitoisuuksiin. Lisää tutkimusta lannoituksen monimuotoisuusvaikutuksista tarvitaan.
Kokopuun korjuussa ravinteita poistuu erityisesti neulasien mukana, mutta niitä menetetään myös runkopuun korjuussa. Tämän ravinnepoistuman vaikutuksista tulevan metsän kasvuun tarvitaan lisää pitkäaikaisin kokein tuotettua tietoa. Myös seka- ja lehtipuumetsien sekä jatkuvan kasvatuksen menetelmällä kasvatettavien metsien lannoitusvaikutuksista sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista lannoitusvasteeseen tarvitaan lisää tutkimuksia.
