Kangasmetsien hiiltä varastoituu lähes yhtä paljon kivennäismaahan kuin runkopuuhun
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin kangasmetsien hiilivaraston määrää ja jakautumista metsäekosysteemin eri ositteisiin sekä maanpinnan ylä- että alapuolella. Lisäksi mitattiin puiden karikesadon ja ekosysteemin läpi virtaavan veden mukana liikkuvaa hiilivirtaa. Kangasmetsäekosysteemin suurimmat hiilivarastot löytyivät Etelä-Suomen kuusikoista ja pienimmät Pohjois-Lapin männiköistä. Suurimmat hiilimäärät olivat varastoituneina runkopuuhun ja kivennäismaahan.
Tutkimuksessa oli mukana seitsemän männikköä ja kahdeksan kuusikkoa, jotka kuuluvat YK:n metsäohjelmaan (ICP-Forests, Intensive monitoing of forest ecosystems). Valtaosa havaintoaloista sijaitsi talousmetsissä. Metsiköt olivat iältään noin 55–200-vuotiaita ja vastasivat runkotilavuudeltaan uudistuskypsien metsien keskimääräisiä runkotilavuuksia.
Tutkimuksen havaintoalat sijaitsivat pohjoisimmasta Lapista Etelä-Suomeen saakka. Metsäekosysteemin hiilivarasto oli pienin Pohjois-Lapin männikössä, 81 tn/ha. Suurin hiilivarasto mitattiin eteläsuomalaisessa runsaspuustoisessa kuusikossa, 260 tn/ha. Monien biomassaositteiden hiilivarastot olivat etelässä suurempia kuin pohjoisessa. Poikkeuksena oli, että hienojuuristoon ja aluskasvillisuuteen varastoitunut hiilimäärä oli pohjoisessa etelää suurempi.
”Pohjoisen karuissa oloissa puiden ravinnekilpailu on ankarampaa kuin kilpailu valosta. Siksi kasvillisuus investoi juuriin enemmän kuin Etelä-Suomessa riittävän ravinteiden ja vedensaannin turvaamiseksi”, kertoo johtava tutkija Päivi Merilä Lukesta.
Hiili rungoissa ja maaperässä – kokonaishiilivarasto isompi kuusikoissa kuin männiköissä
Suurin hiilimäärä, keskimäärin 30 prosenttia kangasmetsien hiilestä, oli puiden rungossa. Runkopuun ohella maaperän osuus hiilen pitkäaikaisena varastona oli merkittävä. Metsäekosysteemien hiilivarastosta keskimäärin 28 prosenttia oli kivennäismaassa ja pienempi osuus humuskerroksessa, noin 13 prosenttia.
”Humuskerroksen alaisen kivennäismaan hiilivarastoon ja sen kehityksen seuraamiseen tulee jatkossa erityisesti panostaa”, Luken erikoistutkija Antti-Jussi Lindroos korostaa.
Kasvupaikan viljavuuserojen takia kuusikoiden kokonaishiilivarasto oli keskimäärin 40 prosenttia suurempi kuin männiköiden, ja näin ollen useimpien biomassaositteiden hiilivarastot olivat suurempia kuusikoissa kuin männiköissä. Poikkeuksia olivat aluskasvillisuus ja karikekerros, joiden hiilivarasto oli suurempi männiköissä kuin kuusikoissa.
”Tietoa metsäekosysteemin hiilivarastoista tarvitaan esimerkiksi arvioitaessa metsänkäsittelyn vaikutuksia metsien hiilensidontakapasiteettiin sekä metsiköiden hiilivarastojen muutoksia simuloivien mallien validointiin”, toteaa Päivi Merilä.
Tutkimus on tehty osana Maaperätiedon kehittäminen (MaaTi) -hanketta, joka kuului maa-ja metsätalousministeriön maankäyttösektorin Hiilestä kiinni-ilmastotoimenpidekokonaisuuteen. Toimenpiteillä pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja varastoja.
