Ilmastonmuutos haastaa talviaikaisen puunkorjuun – tutkimus ratkaisee kulkukelpoisuuden ongelmia

Image

Lämmin talvi tai runsaat sateet voivat merkittävästi vaikuttaa siihen, miten metsäkone pääsee liikkumaan maastossa. Luonnonvarakeskuksessa (Lukessa) tutkitaan metsien kulkukelpoisuutta ilmaston muuttuessa ja parannetaan valmiuksia sopeutua tapahtuviin muutoksiin.

Puunkorjuu on perinteisesti ajoitettu routaisen maan ja suojaavan lumipeitteen aikaan, kun kova maa kantaa raskaat metsäkoneet. Puunkorjuu vaikeutuu ilmaston muuttuessa, kun erityisesti maaperän kantavuuden ja sen myötä maaston kulkukelpoisuuden vaihtelu voimistuu. 

“Suurimmat haasteet kulkukelpoisuudelle aiheutuvat Suomessa maan kantavuudesta. Muut kulkukelposuuteen vaikuttavat tekijät, kuten rinteet, maaston kaltevuus ja kivisyys aiheuttavat täällä vain paikallisia ongelmia”, erityisasiantuntija Harri Lindeman Lukesta sanoo.

Suomessa maaperän kantavuus on heikkoa turvemailla ja kosteina aikoina myös hienorakeista maalajia sisältävillä kivennäismailla. Heikon kantavuuden myötä heikentynyt kulkukelpoisuus haaskaa aikaa ja tuo lisäkustannuksia konetyössä.

Heikko kantavuus aiheuttaa niin sanottujen raiteiden muodostumista maaperään ajoneuvoliikenteen seurauksena ja koneiden juuttumista kiinni. Raiteistuminen voi lisätä maaperän eroosiota ja kiintoaineksen ja ravinteiden kulkeutumista vesistöihin. Painumat ja raiteet metsänpohjassa ovat näkyviä metsien virkistyskäyttäjille ja haittaavat kulkemista, mikä puolestaan voi vaikuttaa metsätalouden hyväksyttävyyteen.

Talvien ennustetaan lauhtuvan ja routaisen kauden lyhentyvän ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Sula talvikausi ja mahdollisesti ajoittain lisääntyvät sateet haastavat puunkorjuuta. Puunkorjuussa on siirryttävä entistä useammin sulan maan aikaisiin hakkuisiin, jolloin maan heikko kantavuus voi rajoittaa toimintaa. Kosteat olosuhteet vaativat entistä huolellisempaa suunnittelua, valmistautumista ja taitoa.

Toisaalta ilmastonmuutoksen myötä kesät todennäköisesti lämpenevät ja kuivuvat, mikä voi vaikuttaa edullisesti kesäajan puunkorjuun toimintaedellytyksiin. Kuivana kesänä hienorakeiset kivennäismaat kantavat erittäin hyvin, ja oletettavasti turvemaallakin kantavuus paranee. 

“Ilmastonmuutos voi siis pyöräyttää vuotuiset olosuhteet päälaelleen. Muuttuvat olosuhteet vaativat kaikilta puunkorjuun toimijoilta reaktiivisuutta. Ympärivuotiselle puunkorjuulle on merkittävä tarve, jotta raaka-ainetta on tarjolla tasaisesti tehtaille ja työtä koneen- ja autonkuljettajille“, Lindeman sanoo.

Lukessa kehitetään menetelmiä ennustamaan, mallintamaan ja tunnistamaan maaperän kantavuutta ja sen muutoksia sekä tutkitaan metsäkoneiden liikkumisen vaikutuksia maaperään. 

Kantavuuteen liittyy useita tunnusmerkkejä, joita ei ole toistaiseksi kyetty esimerkiksi kaukokartoituksella mittaamaan luotettavasti, laajamittaisesti ja riittävän tarkasti. Yksi näistä indikaattoreista on maalaji. Maaperäkartoissa on ennustettu maalaji, mutta tarkkuus ei käytännön puunkorjuussa ole riittävä, eikä pienialaista vaihtelua kartoilla esitetä. 

Lukessa kehitetään menetelmiä ennustamaan, mallintamaan ja tunnistamaan maaperän kantavuutta ja sen muutoksia sekä tutkitaan metsäkoneiden liikkumisen vaikutuksia maaperään. 

Kantavuuden muutoksiin voidaan varautua kehittämällä metsäkoneen kuljettajien ammattitaitoa ja tuottamalle heille tietoa ja tukijärjestelmiä. Myös kuljettajaa avustavilla järjestelmillä voisi olla merkitystä tasaamaan kuljettajien ammattitaidon vaihtelua. Lisäksi kosteuden ja kantavuuden ennustamismenetelmiä kehittämällä voidaan tukea puunkorjuun suunnittelijoiden kykyä tunnistaa ongelmakohteet ja riskiajankohdat. 

Metsäkoneita ja koneiden varustelua on kehitetty vastaamaan huonon kulkukelpoisuuden haasteisiin. Erityisesti telien ja telojen kehitys on pienentänyt koneiden pintapaineita. Korjuun suunnittelussa pitää huomioida myös kulkukelpoisuus leimikon jälkeen, kuten varastointipaikat ja tieverkosto, jotta puunkorjuu voidaan toteuttaa onnistuneesti.