Ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi on kehitetty toimivia käytäntöjä

Arktisen alueen ja Itämeren maita koskevassa selvityksessä koottiin yhteen sopeutumispolitiikan ja -hallinnon käytäntöjä. Suunnitelmallinen ilmastonmuutokseen sopeutuminen on ilmastonmuutoksen hillinnän ohella tärkeää riskien vähentämiseksi.

Tuore selvitys Itämeren ja arktisen alueen maiden sopeutumistyöstä ja -suunnitelmista antaa päättäjille työkaluja varautumiseen moniin niistä uhkista, joita hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin eli IPCC:n tuoreessa, kuudennessa arviointiraportissa nostettiin vastikään esille.

Selvityksen tavoitteena oli kerätä yksiin kansiin tietoa ilmastonmuutokseen sopeutumispolitiikasta ja -hallinnosta sekä Itämeren alueen maissa että arktisilla alueilla. Selvitys kattaa Suomen lisäksi seuraavat maat ja alueet: Ruotsi, Tanska, Färsaaret, Grönlanti, Norja, Islanti, Saksa, Puola, Viro, Liettua, Venäjä, Valko-Venäjä, Kanada ja Yhdysvallat. Raportissa kuvaillaan myös eri maiden parhaita käytäntöjä, joista Suomi voi oppia, ja annetaan suosituksia Suomelle.

Selvitys osoittaa, että ympäri pohjoista pallonpuoliskoa maat ovat kehittäneet monia toimivia sopeutumiskäytäntöjä. Pyörää ei siis tarvitse keksiä uudestaan, ja muiden maiden kokemuksista oppimalla Suomi ja muut voivat sopeutua muuttuvaan ilmastoon nopeammin, tehokkaammin ja edullisemmin.

”Esimerkiksi Tanskassa, Saksassa ja Norjassa tarjotaan kunnille tai maakunnille järjestelmällistä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvää koulutusta, mikä auttaa paikallisten sopeutumistoimien toteutuksessa”, tutkimusjohtaja Kati Berninger selvityksen toteuttaneesta Tyrsky-Konsultoinnista mainitsee.

Sopeutumispolitiikka ja -hallinto ovat edistyneimpiä esimerkiksi Pohjoismaissa ja yleensäkin niissä maissa, jotka ovat käynnistäneet sopeutumistoimet aikaisin. Viidellä maalla ja alueella on sekä kansallinen sopeutumisstrategia että -suunnitelma, kahdella vain strategia ja kahdella vain suunnitelma, viidellä taas ei vielä ole sopeutumissuunnitelmaa tai -strategiaa. Joidenkin maiden ilmastostrategiat sisältävät sekä ilmastonmuutoksen hillinnän että siihen sopeutumisen.

Sektorikohtaisessa sopeutumistyössä lähestymistavat vaihtelevat: jossain maissa toimintasuunnitelmat ovat pakollisia, mutta toisissa maissa toimintasuunnitelmia ei ole lainkaan. Alueellisen ja paikallisen tason sopeutumisstrategiat ovat useimmissa maissa vapaaehtoisia, mutta niitä tuetaan projektien avulla. Paikalliset tai alueelliset sopeutumissuunnitelmat ovat kuitenkin pakollisia joissakin maissa.

Sopeutumispolitiikan suurimmat haasteet voidaan tiivistää kolmeen seikkaan: tarve lisätä tietoisuutta sopeutumisesta sekä sopeutumistoimien poliittista priorisointia, haasteet alueiden ja tasojen välisessä koordinoinnissa sekä sopeutumiselle osoitettujen rahoituksen ja inhimillisten resurssien puute. Raportissa suositellaan muun muassa aloitteen tekemistä yhteisen pohjoismaisen sopeutumispolitiikan luomiseksi, sopeutumiseen keskittyvän maisteriohjelman perustamista, ilmastonmuutokseen sopeutumisen johtajien foorumin perustamista sekä kuntien velvoittamista suunnittelutyöhön.

Selvitys on laadittu ulkoministeriön Itämeren, Barentsin ja arktisen yhteistyön määrärahalla (IBA-rahoitus) rahoittamien Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ”Itämeriyhteistyöllä ilmastokestävyyttä” -hankkeen ja Luonnonvarakeskuksen ”Arktinen kumppanuusverkosto ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja ruokaturvan vahvistamisessa” (ARKISOPU/ACAF) -hankkeen tilauksesta. Selvityksen teki Tyrsky-Konsultointi.