Pohjoinen tuki turvaa edelleen maataloustuotannon jatkuvuutta pohjoisessa Suomessa, mutta ei pysäytä rakennemuutosta

Kansallinen pohjoinen tuki on edelleen keskeinen tekijä maataloustuotannon säilymisessä pohjoisilla alueilla. Vuosia 2021–2025 koskevan arvioinnin mukaan tuki on erityisen tärkeä kotieläintuotannolle ja maatilojen taloudelle alueilla, joilla luonnonolosuhteet ovat tuotannolle haastavimmat. Samalla arviointi osoittaa, ettei tuki pysäytä maatalouden rakennemuutosta tai alueellista eriytymistä.

Arvioinnin mukaan pohjoinen tuki muodostaa merkittävän osan erityisesti maidon- ja naudanlihan tuotantoa harjoittavien tilojen tulopohjasta. Tuen merkitys kasvaa pohjoiseen mentäessä, ja sen arvioidaan tukeneen maataloustuotannon säilymistä ja hidastaneen maatilojen vähenemistä pohjoisen tuen alueella. 

”Pohjoinen tuki on edelleen tärkeä tekijä maataloustuotannon säilymisessä pohjoisilla alueilla. Ilman tukea tuotannon ja maatilojen väheneminen olisi ollut nykyistä voimakkaampaa", sanoo Luken tutkimusprofessori Jyrki Niemi. 

Pohjoinen tuki ei ole kuitenkaan pysäyttänyt maatalouden rakennemuutosta, vaan maatilojen määrä väheni tarkastelujaksolla pohjoisen tuen alueella suhteellisesti hieman nopeammin kuin muualla Suomessa. Samalla tilojen keskimääräinen koko on kasvanut ja tuotanto keskittynyt yhä harvemmille tiloille, minkä vuoksi tuotantomäärät eivät ole vähentyneet samassa suhteessa kuin tilojen lukumäärä. 

Tarkastelujaksolla vuosina 2021–2025 pohjoista tukea maksettiin keskimäärin hieman yli 300 miljoonaa euroa vuodessa.

Maaseudun elinvoimaisuus eriytyy alueittain

Maatalous on edelleen keskeinen elinkeino useilla pohjoisen tuen alueilla. Merkittävä osa maataloustuotteita jalostavasta teollisuudesta sijaitsee samoilla alueilla, mikä tukee maatalouteen perustuvia arvoketjuja ja työpaikkoja.

”Maaseutualueiden kehitys on kuitenkin jatkunut alueellisesti eriytyneenä.Alueiden kehitykseen vaikuttavat maatalouden ohella esimerkiksi väestökehitys, työllisyystilanne ja muun yritystoiminnan kehitys”, kertoo erikoistutkija Olli Voutilainen Lukesta. 

Vaikutukset ympäristöön ovat pääosin välillisiä

Pohjoisen tuen ympäristövaikutukset liittyvät ensisijaisesti sen vaikutuksiin tuotannon rakenteeseen. Kotieläintuotannon painottuminen lisää ravinne- ja ilmastopaineita, mutta nurmivaltaisuus ja alhaisempi eläintiheys tasapainottavat kuormitusta hehtaaritasolla.

Ravinnetaseet ovat useilla kotieläinvaltaisilla alueilla pienentyneet, mikä viittaa ravinteiden käytön tehostumiseen. Kasvihuonekaasupäästöt ovat puolestaan vähentyneet tarkastelujaksolla pohjoisen tuen alueella hieman muuta Suomea enemmän.

Kehitystä selittävät erityisesti eläinmäärien ja eläintiheyden väheneminen sekä energiankäytön päästöjen aleneminen. Samalla eloperäiset maat muodostavat pohjoisen tuen alueella edelleen merkittävän osan maatalouden kokonaispäästöistä.

Kansallisen pohjoisen tuen arviointi toteutettiin osana Suomen EU-liittymissopimuksen artikloihin 142 ja 143 perustuvaa seurantaa. Tarkastelu kattoi pohjoisen tuen vaikutukset maataloustuotantoon, maatalouden rakenteeseen, maatilojen talouteen, maaseudun elinvoimaisuuteen sekä ympäristön tilaan vuosina 2021–2025.