Haitallisista vieraslajikaloista saadaan tietoa ympäristö-DNA -menetelmällä
Vuoden 2026 alussa käynnistynyt VIKSU-hanke selvittää haitallisten vieraslajikalojen esiintymistä Etelä-Suomen pienvesissä. Tavoitteena on tunnistaa esiintymiä ympäristö-DNA -menetelmän avulla. Lisäksi luodaan viranomaisille selkeä toimintamalli nopeisiin torjuntatoimiin.
Aurinkoahven (Lepomis gibbosus) ja rohmutokko (Perccottus glenii) ovat haitallisia vieraslajikaloja, joiden leviämistä tutkitaan Luonnonvarakeskuksen tuoreessa tutkimushankkeessa. Molemmat lajit kuuluvat EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja lainsäädäntö velvoittaa niiden leviämisen estämiseen. Vieraslajikalojen levinneisyys Etelä-Suomen pienvesissä -hanke eli VIKSU-hanke selvittää näiden lajien esiintymistä vuosina 2026-2027.
Ensimmäinen aurinkoahvenhavainto tehtiin Varsinais-Suomessa vuonna 2014. Vuoden 2025 loppuun mennessä tunnettuja esiintymispaikkoja oli jo yli 50. Rohmutokko on havaittu Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2022. Toistaiseksi sen esiintymät ovat rajoittuneet pieniin lampiin ja vedellä täyttyneisiin sorakuoppiin, mutta leviäminen suurempiin vesistöihin on varteenotettava riski. Jos lajit pääsisivät esimerkiksi isompiin järviin, niiden hävittäminen olisi käytännössä mahdotonta.
Ympäristö-DNA vesinäytteissä kertoo lajien leviämisestä
VIKSU-hankkeessa pilotoidaan ympäristö-DNA:han eli eDNA:han perustuvaa näytteenottoa. Menetelmä mahdollistaa lajien havaitsemisen vesinäytteistä ilman, että yksilöitä tarvitsee nähdä tai pyytää. Näin esiintymät voidaan tunnistaa varhaisessa vaiheessa ja torjuntatoimia kohdentaa tehokkaammin. Samalla kerättävät näytteet muodostavat biopankin tulevia tutkimuksia varten.
Tällä hetkellä tieto vieraslajikalojen levinneisyydestä perustuu pääosin kansalaishavaintoihin, eikä systemaattista kartoitusta ole voitu tehdä rahoituksen puuttuessa. Tilannekuvaa täydennetään nyt erityisesti Etelä-Suomen alueella EMKVR-rahoituksen avulla.
Hankkeessa kehitetään myös viranomaisten välistä yhteistyötä. Luonnonvarakeskus vastaa vieraslajien seurannasta ja raportoinnista EU:lle, kun taas Elinvoimakeskukset ja Lupa- ja valvontavirasto päättävät hävittämistoimista. Tavoitteena on luoda sujuva tiedonvaihtomalli sekä yhtenäinen ohjeistus poistotoimien suunnitteluun ja toteutukseen.
Vieraslajien poistotoimet ovat kalliita ja vaativia toteuttaa, jolloin niiden priorisointi on ensiarvoisen tärkeää. eDNA-menetelmän kehitys voi auttaa merkittävästi paitsi haitallisten vieraslajien havaitsemisessa, myös poistotoimenpiteiden priorisoinnissa eri kohteiden välillä.
Hankkeen tuloksista raportoidaan vuoden 2027 aikana.
