Erätarkastajan terveiset: Kevättalven virkavaihto opetti, kuinka suurpetoasioita hoidetaan Ruotsissa
Kirjoittaja: Tobias Peura, erätarkastaja
SusiLIFE-hankkeen eräpartion jäsenet Itä-Suomen poliisilaitoksen vanhempi konstaapeli Kimmo Örn ja Metsähallituksen erätarkastaja Tobias Peura kävivät kahden viikon virkavaihdossa Ruotsissa. Matkalla tutustuttiin Ruotsin viranomaisten toimintaan ja rooleihin suurpetoasioissa.
Vierailimme ja tutustuimme matkan aikana muun muassa viiden (5) eri lääninhallituksen ja kolmen (3) poliisilaitoksen toimintaan suurriista-asioissa, SVA:n (Suomessa Ruokavirasto) toimintaan, syyttäjien toimintaan törkeiden metsästysrikosten tutkinnoissa, Naturvårdsverketin toimintaan (vastaa Suomessa maa- ja metsätalousministeriötä) sekä yhtenä päivänä Norjan Statens Naturoppsynin (hoitaa Norjassa suurpetoasioita) toimintaan.
(Teksti jatkuu valokuvan jälkeen.)
Ruotsissa suurpetoihin liittyvä kannanhoito, tutkimus, erävalvonta, poikkeusluvat ja esimerkiksi susien aiheuttamat vahingot ja ongelmat tilallisille hoidetaan toisin kuin Suomessa. Syynä on erilainen organisaatiorakenne.
Ruotsissa jokaisella läänillä on lääninhallitus (Länstyrelsen), ja lääninhallituksella on suuri rooli suurpetoasioiden hoitamisessa. Lääninhallitus päättää suurpetojen kannanhoidollisista luvista sekä valtaosin vahinkoperusteisista poikkeusluvista. Suomessa kannanhoidollisen metsästyksen lupakiintiö määräytyy maa- ja metsätalousministeriön asetuksella, ja lupapäätökset tekee Suomen riistakeskus hakemusten perusteella. Lääninhallituksen työntekijät, pääosin erävalvojat, keräävät esimerkiksi suden DNA-näytteet (Suomessa keräyksen hoitavat vapaaehtoisten lisäksi Luonnonvarakeskuksen ja riistakeskuksen työntekijät). Ruotsissakin poliisi voi antaa turvallisuusperusteisen poikkeusluvan suurpedon ampumiseksi, mikäli eläin aiheuttaa vaaraa ihmiselle. Tällaiset tilanteet ovat kuitenkin harvinaisia, joten valtaosin poikkeusluvista päättävät lääninhallitukset. Kuten Suomessa, myös Ruotsissakin ongelmaa aiheuttavat suurpedot pyritään ensisijaisesti karkottamaan.
Ruotsissa päätösten teko suurpetojen kannanhoidollisista luvista on erilainen prosessi kuin Suomessa. Ruotsissa mikään taho tai toimija ei voi hakea kannanhoidollisia lupia, vaan lääninhallituksilla on oikeus päättää eri suurpetojen (susi, karhu, ilves ja ahma) ammuttavat määrät ja alueet, joihin luvat kohdistetaan.
Lääninhallituksissa jokaisen läänin alueella on vaihteleva määrä erävalvojia. Esimerkiksi Gävleborgin läänissä, jossa vierailimme, työskentelee esihenkilö ja 10 erävalvojaa.
Lääninhallituksen päätoimisten erävalvojien työ on hyvin monipuolista. Lyhyesti sanoen jotain meidän (SusiLIFE-partio), riistakeskuksen suunnittelijoiden ja riistapäälliköiden sekä Luonnonvarakeskuksen kenttähenkilöiden työn välistä. He keräävät DNA-näytteitä, vierailevat tiloilla, joissa suurpedot ovat aiheuttaneet huolta, uhkaa tai vahinkoja (ennalta estävät suurpetojen aiheuttamia vahinkoja), tekevät vahinkotarkastuksia ja voivat antavat kannanhoidollisia sekä vahinkoperusteisia lupia. Heillä on käytössään kymmeniä riistakameroita suorittaessaan metsästyksen ja kalastuksen valvontaa. Erävalvojilla on lain mukaan toimivalta koko läänin alueella. Suomessahan täysiaikaisesti erävalvontaa suorittavat vain Metsähallituksen erätarkastajat, ja heidän toimivalta rajoittuu valtion maille. Ruotsissa myös poliisi tekee erävalvontaa, mutta yleensä vain jahtien aloituspäivinä. Tavoitetilana Ruotsissa on malli, jossa poliisi suorittaa valvontaa yhdessä erävalvojan kanssa.
Erävalvojat käyvät tarkastamassa muun muassa jokaisen kannanhoidollisesti kaadetun suden tai ilveksen. He täyttävät paikan päällä asiakirjan, johon täytetään tarkat tiedot tapahtumasta. Lisäksi kaikista kannanhoidollisesti kaadetuista suurpedoista otetaan tietyt näytteet ja toimitetaan SVA:lle (Suomessa vastaavasti Ruokavirasto). Näin he pystyvät Ruotsin tulkinnan mukaan täyttämään tältä osin tarkoin valvotuissa olosuhteissa tapahtuvan jahdin.
Ruotsissa poliisi osallistuu kannanhoidollisen metsästyksen valvontaan (etenkin karhun ja suden), mutta poliisi ei tee niin sanottuja kaatotarkastuksia.
Ruotsin järjestelmässä on paljon hyviä puolia, kuten esimerkiksi se, että yksi viranomainen hoitaa monenlaisia suurpetoihin liittyviä tehtäviä. Järjestelmän yksi heikkouksista on kuitenkin se, että kukin lääninhallitus päättää käytännössä itse siitä, kuinka paljon panostaa suurriista-asioiden hoitoon, ja tämä aiheuttaa eroja läänien välille.
(Teksti jatkuu valokuvan jälkeen.)
Kävimme hyvää keskustelua Moran poliisiasemalla luonnonvararikoksia tutkivien poliisien kanssa. Ruotsissa poliisilla on paikallisia, alueellisia ja valtakunnallisia yksiköitä, ja törkeitä luonnonvararikoksia tutkii alueellinen kyseisiin rikoksiin erikoistunut yksikkö. Malli on todettu hyväksi. Tällä järjestelyllä varmistetaan muun muassa tutkinnan objektiivisuus, koska paikallinen poliisi ei niitä tutki. Näytön kerääminen ja rakentaminen esitutkinnassa oleviin juttuihin perustuu hyvin pitkälti samoihin pakkokeinoihin ja tutkintamenetelmiin kuin Suomessa. Salaisten pakkokeinojen käyttö törkeiden metsästysrikosten tutkinnan yhteydessä on kuitenkin Ruotsissa kielletty.
Ruotsissa poliisilla on käytössä esimerkiksi hirvikolaritilanteissa samankaltainen järjestelmä kuin Suomessa suurriistavirka-apu (SRVA), mutta sen rakenteessa on isoja eroja. Poliisi on esimerkiksi vastuussa toimijoiden vakuutuksista tiealueella toimiessa, ja tämän takia poliisi kustantaa toimijoille työturvallisuusvarusteita. Myös eläinkolareista poliisin maksama korvausjärjestelmä poikkeaa Suomesta.
(Teksti jatkuu valokuvan jälkeen.)
Kaikkiaan reissu oli hyvin mielenkiintoinen ja antoisa. Ruotsissa poliisin rooli suurpetoasioissa on hieman erilainen kuin Suomessa johtuen ainakin osin siitä, että Ruotsissa karhua, sutta ja ilvestä metsästetään kannanhoidollisilla luvilla. Myös vahinkoperusteisesti lääninhallitusten antamat poikkeusluvat ovat kestäneet oikeudellisen arvioinnin. Suomessa ei tällä hetkellä toteuteta kannanhoidollista metsästystä, mikä voi johtaa poliisin ja muiden erävalvontaviranomaisten roolin kasvamiseen entisestään suurpetoasioissa.
