Äärisäät lisäävät tuhoriskejä taimikoissa

Äärevät sääolot tulevat yleistymään ja lisäämään vastaistutettujen taimien talvi- ja kuivuustuhojen riskiä. Vaikka valtaosa tuhoille altistuneista kuusentaimista toipuu, taimien kasvu kärsii neulasten menetyksestä ja latvanvaihdoista. Kuolleet ja pahoin vaurioituneet istutustaimet korvautuvat luontaisesti syntyneillä taimilla, jolloin menetetään maanmuokkauksen ja jalostuksen kasvuhyödyt.

Päätehakkuun jälkeen uudistusalalle olisi tärkeää saada mahdollisimman nopeasti hyvin kasvava uusi puusukupolvi. Avohakkuun jälkeen uudistusala joko istutetaan tai kylvetään. Vuonna 2023 Suomessa istutettiin yli 74 000 hehtaaria ja yli 174 miljoonaa tainta. Istutetuista taimista kuusen osuus oli 60 %, männyn 34 % ja rauduskoivun 5 %. Näiden pääpuulajiemme taimista lähes kaikki olivat siemenviljelyssiemenestä kasvatettuja jalostettuja paakkutaimia. Valtaosa taimista istutetaan muokattuun maahan, mikä varmistaa taimien hyvän alkukehityksen ja kasvun.

Vastaistutetut taimet ovat herkkiä talven ja kasvukauden aikaisen kuivuuden aiheuttamille vaurioille. Ilmaston muuttuessa lumettomat, lämpötiloiltaan vaihtelevat talvet yleistyvät. Samoin on ennustettu, että sateettomat, lämpimät keväät ja alkukesät tulevat lisääntymään.

infograafi taimikkotuhoista — Talven alhaiset tai plussan ja pakkasen välillä vaihtelevat lämpötilat, kevättalven ahava, kasvukauden aikainen kuivuus ja kuumuus tai hallat voivat vikuuttaa taimia. Tuhot aiheuttavat taimiin laatuvikoja ja kasvutappioita ja muutoksia taimikon puulajisuhteisiin. Tuhojen takia menetetään myös viljelytaimia ja siten jalostuksella aikaansaatua kasvuhyötyä. Tuhoilla voi olla vaikutuksia myös taimikonhoidon toteutukseen.

Talven alhaiset tai plussan ja pakkasen välillä vaihtelevat lämpötilat, kevättalven ahava, kasvukauden aikainen kuivuus ja kuumuus tai hallat voivat vikuuttaa taimia. Tuhot aiheuttavat taimiin laatuvikoja ja kasvutappioita ja muutoksia taimikon puulajisuhteisiin. Tuhojen takia menetetään myös viljelytaimia ja siten jalostuksella aikaansaatua kasvuhyötyä. Tuhoilla voi olla vaikutuksia myös taimikonhoidon toteutukseen.

Lämpötilojen voimakkaat vaihtelut vaurioittavat taimia

Talvella lumettomana tai ohutlumisena aikana lämpimät säät voivat heikentää pienten taimien pakkasenkestävyyttä. Lämpötilan pudotessa taas pakkaselle, kuusen taimet pystyvät karaistumaan uudelleen keskitalvella, mutta maaliskuusta eteenpäin taimien kyky karaistua heikkenee. Yksivuotiailla männyillä ja koivuilla uudelleen karaistumiskyky alenee jo helmikuussa. Talvisten plussakelien jälkeen tuleva nopea pakastuminen lisää siksi taimien pakkasvaurioiden riskiä.

Lisäksi aurinkoisina, tuulisina ja lämpiminä lopputalven ja kevään päivinä maan ollessa vielä jäässä taimia uhkaa ahava. Siinä taimien versot haihduttavat, mutta eivät saa maasta vettä juuriston ollessa jäässä. Seurauksena on neulasten kuivumista, ja pahimmassa tapauksessa koko verso voi vaurioitua. Kasvukauden aikainen kuivuus taas voi kuivattaa vielä huonosti juurtuneita, juuri istutettuja taimia. Myös kuivuus aiheuttaa samanlaisia neulas- ja versovaurioita ja pahimmillaan juuriston kuivumista.

Viimeisten viiden vuoden aikana taimituhoja aiheuttavia ääreviä sääilmiöitä on ollut usein. Talvella 2019–2020 etenkin Väli-Suomen alueella havaittiin paljon pääosin ahavasta johtuvia talvituhoja. Ja heti seuraavana kesänä 2021 kuumuus ja kuivuus näkyi taimikoissa kuivuustuhojen lisääntymisenä. Luonnonvarakeskus (Luke) selvitti tuhojen vakavuutta kuusen taimikoissa heti näiden talvi- ja kuivuustuhojen jälkeen. Tuoreimmassa tutkimuksessa samoja taimikoita inventoitiin uudelleen kolme vuotta tuhon jälkeen ja selvitettiin, miten istutuskuuset ovat selviytyneet talvi- ja kuivuustuhoista.

Taimet toipuvat lievistä, vain neulasia vaurioittavista tuhoista, mutta taimien kasvu heikkeni. Vakavammat, koko maanpäällistä osaa vaurioittavat tuhot tappoivat taimia, mutta juuriston jäädessä eloon taimien kasvu oli jatkunut elävistä silmuista, jopa aivan maanrajasta. Tällaisten tuhojen seurauksena taimilla esiintyi latvanvaihtoja ja monilatvaisuutta, jotka aiheuttavat taimiin laatuvikoja ja alentavat kasvua.

Alhainen istutustiheys riski muuttuvassa ilmastossa

Tutkijat havaitsivat, että tuhoista kärsineet taimikot olivat täydentyneet luontaisilla taimilla. Näistä pääosa oli havupuun taimia, mutta osin täydentävät, kasvatuskelpoiset taimet olivat raudus- ja hieskoivuja. Siten tuhotaimikot ovat kehittymässä havupuuvaltaisiksi sekametsiksi.

”Jos taimikoiden istutustiheys oli jo alun perin alhainen, tuhojen seurauksena istutustaimien tiheys aleni entisestään. Istutustiheyksien alentaminen onkin riski taimituhojen yleistyessä, kun sää muuttuu entistä äärevämmäksi”, sanoo erikoistutkija Jaana Luoranen Lukesta.

Istutuskuusten kuollessa tai vaurioituessa kasvatuskelvottomiksi menetetään jalostuksella aikaansaatu kasvunlisäys.

Istutuskuusten kuollessa tai vaurioituessa kasvatuskelvottomiksi menetetään jalostuksella aikaansaatu kasvunlisäys. Tuhovaurioiden lisäksi taimikoiden kasvu alenee myös siksi, että osa istutuskuusista menetetään ja ne korvautuvat luontaisella taimiaineksella. Luontaisia taimia syntyy satunnaisesti myös muualle kuin muokattuun maahan, mikä lisää entisestään kasvutappiota hyvin onnistuneeseen, mätästysalalle istutettuun taimikkoon verrattuna.

Vaikutuksia myös myöhempään metsänhoitoon

Taimituhot tulevat lisäämään myöhemmässä vaiheessa taimikonhoidon kustannuksia. Lisäksi monipuulajisuus hankaloittaa myös taimikonhoidon toimenpiteiden ajoituksen ja voimakkuuden määrittämistä vain lievästi sekapuustoiseen kuusikkoon verrattuna.

”Taimikonhoitotyöhön kuluu normaalia enemmän aikaa, kun pitää miettiä, mitkä vaurioituneet ja latvavikaiset istutustaimet kannattaa poistaa ja mitkä luontaiset taimet kannattaa jättää”, pohtii erikoistutkija Jari Miina.

Tuhojen ennaltaehkäisyyn huomiota

Poikkeuksellisten sääolojen jälkeen tutkituissa kuusentaimikoissa oli sekä hyvin että huonosti uudistuneita taimikoita, samoista äärisääoloista huolimatta. Jo aiemmista tutkimuksista tiedetään, että riittävällä istutussyvyydellä vähennetään niin talvi- kuin kuivuustuhojakin. Tuorein tutkimus vahvisti edelleen myös aiempaa tietoa siitä, että kuusen istutuskohteiden valintaan tulee kiinnittää huomiota.

Kuusen istuttaminen kuivuudelle herkille kasvupaikoille ja mäkien laelle altistaa kuuset talvi- ja kuivuustuhoille. Kuusentaimien pitäminen kasvukauden aikana ja syksyllä pahvilaatikoissa pahentaa tuhoja ja heikentää toipumista. Pakkaustavasta riippumatta syysistutuksiin liittyy suurempia talvituhojen riskejä kuin aiemmin kasvukaudella tehtyihin istutuksiin. Jos kesästä muodostuu lämmin ja kuiva, pakkasvarastoitujen taimien istuttaminen kesäkuun alkupuolella juhannukseen saakka on turvallisempi vaihtoehto kuin ulkovarastossa talven yli säilytettyjen ja istutettaessa kasvussa olevien taimien istuttaminen.

Ilmastotekijöiden aiheuttamia tuhoja ei voi koskaan välttää kokonaan, mutta huolellinen työ taimihuollon ja istutusketjun joka vaiheessa pienentää tuhoriskiä ja varmistaa hyvän uudistamistuloksen ja taimikon alkukehityksen.

Tässä artikkelisarjassa julkaisemme kirjoituksia metsien kasvusta erityisesti MEKA2.0-tutkimushankkeen teemoihin liittyen. Tämä kirjoitus on sarjan seitsemäs osa.

Metsien kasvu: Syyt kasvun alenemiseen, mahdollisuudet lisätä kasvua ja hiilivaraston kasvattamisen riskit -hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Toimenpiteillä pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja -varastoja.