Uudet teknologiat taklaavat ruokajärjestelmän häiriöitä

Ruoan nopea kallistuminen kahden viime vuoden aikana antoi meille esimakua siitä, miten rajusti pandemiat, poikkeukselliset sääolosuhteet ja sodat voivat ravistella arkeamme. Vaikka viime vuosina kohdatut kriisit ovat osoittaneet, että suomalainen ruokajärjestelmä on toimiva ja varsin itsenäinen, olemme välttämättä osa globaalia ruokajärjestelmää ja alttiita sen häiriöille. Uudet genomiteknologiat saattavat ratkaista monia ruoantuotantoon liittyviä haasteita ja avata ovia innovaatioille.

Kasvin- ja eläinjalostuksella on keskeinen rooli ruokajärjestelmässä, sillä jalostuksella voidaan vaikuttaa elintarviketuotannon eri vaiheisiin. Jalostamalla on kehitetty erilaisia kotieläinrotuja ja viljelykasveja, jotka sopivat tiettyihin käyttötarkoituksiin, ympäristöihin ja tuotantojärjestelmiin. Perinteistä jalostusta ja siihen liittyvää tutkimusta on viime vuosina täydennetty edistyneemmillä laskennallisilla ja bioteknisillä menetelmillä, jotka hyödyntävät genomista eli perimästä saatavaa tietoa. Uudet teknologiat ovat perinteistä jalostusta tarkempia, ja niillä saadaan nopeampia tuloksia. Esimerkiksi genomitietoa hyödyntävä genomivalinta on jo vakiintumassa eläin- ja kasvinjalostukseen.

Geenien muokkaustekniikat voivat mullistaa kasvinjalostuksen, mutta ne eivät ole vielä jalkautuneet käytäntöön Euroopassa. Nämä menetelmät mahdollistavat kasvien genomien tarkan muokkauksen haluttujen ominaisuuksien, kuten taudinkestävyyden, kuivuuden sietokyvyn ja ravintosisällön parantamiseksi. Myös uudet mittaustavat, sensorit, monet kuvantamismenetelmät, robotiikka ja automatiikka mahdollistavat aiempaa tarkemman ja tehokkaamman tavan seuloa ja valita yksilöitä, joilla on halutut ominaisuudet.

Uudet jalostusteknologiat ovat tärkeässä asemassa, kun ratkaistaan ruokaturvaan ja ruoantuotannon kestävyyteen ja kannattavuuteen liittyviä haasteita. Jalostuksen avulla voidaan sopeutua ilmastonmuutokseen kehittämällä viljelykasveja, jotka mukautuvat muuttuviin ympäristöolosuhteisiin. Ruoantuotannon ympäristövaikutuksia vähennetään jalostamalla kasveja ja eläimiä, jotka vastustavat luontaisesti sairauksia ja tuholaisia ​​ilman liiallista kemiallista käsittelyä tai antibiootteja. Ilmasto- ja ympäristövaikutuksia voidaan taklata myös optimoimalla kasvit ja eläimet resurssitehokkaimmiksi, jolloin ne vaativat vähemmän vettä, lannoitetta, rehua ja muita panoksia. Jalostuksella voidaan parantaa ja yhdenmukaistaa lisäksi monia raaka-aineiden laatuominaisuuksia, ravitsemuksellista koostumusta ja säilyvyyttä.

Monet ympäristössämme tapahtuvat muutokset ovat väistämättömiä, ja siksi on lohdullista ajatella, että meillä on teknologiaa, jonka avulla voimme vastata ruokaturvaa ja ruoantuotannon kestävyyttä koskeviin haasteisiin. Jalostus ja siihen tarvittava geneettinen tutkimus vievät aikaa, sillä ratkaistavia ongelmia on paljon. On tärkeää, että Suomessa mahdollistetaan pitkäjänteinen ja keskeytyksetön innovaatio- ja tutkimustoiminta.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Forssan Lehden kolumnina.