Turvepeltojen käytön tiekartat hahmottuvat

Miten jatkossakin voidaan tuottaa turvepelloilla ruokaa ja muita maatalouden tuotteita ilmastoviisaasti sekä taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla? Miten turvepeltojen ilmastopäästöjä voidaan samaan aikaan vähentää kustannustehokkaasti? 

Luonnonvarakeskuksessa (Luke) valmistuu loppuvuodesta 2024 turvepeltojen käytön tiekartta, jossa on hahmoteltu muutospolkuja turvepeltojen kestävämmälle käytölle maakunnittain. Tiekartassa huomioidaan keskeisimmät turvepeltojen käyttöä ohjaavat ohjelmat ja strategiat sekä arvioidaan näiden seurauksena tapahtuvia taloudellisia ja maankäytöllisiä muutoksia sekä ympäristövaikutuksia vuoteen 2050 asti. 

Turvepeltojen käytön näkymiä pohdittaessa on olennaista huomioida maakuntien erot turvepeltojen pinta-aloissa ja merkityksessä maatalouselinkeinolle. Elokuussa järjestetään vielä kolme työpajaa, joissa keskustellaan turvepeltojen käytön tulevaisuudesta. Toivomme näihin työpajoihin runsaasti osallistujia. 

Isot tavoitteet – isot mahdollisuudet

Turvepeltojen käytön tiekartta -hankkeessa muutospolkuja laaditaan ensi sijassa turvepelloille, joiden turvekerroksen vahvuus on yli 40 cm. Tällaisia peltoja on tuoreen MaaTu-hankkeen aineiston mukaan noin 198 000 ha. Lisäksi ohutturpeisia peltoja on runsaat 70 000 ha. Yhteensä Suomessa on turvepeltoja noin 270 000 ha. 

Turvepellot ovat merkittävä päästölähde virallisessa kasvihuonekaasuinventaariossa. Maankäyttösektorin tavoitteena on 3 Mt CO2-ekvivalentin suuruinen kasvihuonekaasupäästövähennys, jonka saavuttaminen vaatii monenlaisia muutoksia turvemaiden käytössä. Lisää tarvetta turvepeltojen ja muidenkin turvemaiden tulevan käytön muutoksille tuo kesäkuussa 2024 hyväksytty EU:n ennallistamisasetus. Sen tavoitteena on parantaa luonnon tilaa laajasti eri ympäristöissä sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella.

Vuoteen 2050 mennessä maatalouden käytössä olevista turvepelloista tulee ennallistaa puolet, ja tästä kolmannes eli vajaa 17 prosenttia turvepeltojen kokonaisalasta (46 000 ha) tulee vettää kosteikoiksi. 40 prosenttia tästä turvepeltojen vettämisalasta eli runsaat 18 000 ha voidaan kuitenkin tehdä muulla kuin maatalousmaalla, esimerkiksi turvetuotantoalueilla tai heikkotuottoisella ojitetulla suometsäalalla. Tällöin vetettävää turvepeltoalaa olisi vajaa 28 000 hehtaaria eli runsaat 10 prosenttia turvepeltojen alasta. 

Jäsenmaat voivat kuitenkin hyvin perustelluista syistä alentaa vettämistavoitteitaan, jos ne aiheuttavat merkittäviä sosio-ekonomisia ongelmia. Asetus korostaa viljelijöiden ja yksityisten maanomistajien vapaaehtoisuutta maatalousmaan uudelleenvettämisessä. Tämä viittaa vahvasti siihen, että ennallistamistoimiin tulisi seuraavina vuosikymmeninä julkisen vallan rahoitusta.

EU:n päätös hiilisertifioinneista helmikuussa 2024 näyttäisi avaavan maataloudelle pääsyn yksityisille hiilimarkkinoille tulevaisuudessa. Tällöin turvemaiden ja turvepeltojen päästövähennyksiä voisi tietyin ehdoin myydä EU:n laajuisilla vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla. Tämä, sekä yhteiskunnan tuki ennallistamistoimille, voivat olla käänteentekeviä, jos ne tarjoavat nykyistä enemmän kannustumia maatalouden päästövähennystoimille. Nämä kehityskulut huomioidaan turvepeltojen käytön tiekartta -hankkeessa.

Toinen muutospolku painottaa ympäristötavoitteita, toinen tuotantoa

Hankkeessa tehdään kullekin Manner-Suomen maakunnalle kaksi erilaista muutospolkua turvepeltojen tulevalle käytölle: 

1. Ympäristötavoitteita painottava muutospolku, tuotantomahdollisuuksia unohtamatta – paljon rahoitusta ja kannustimia turvepeltojen käytön muutoksille. 

2. Tuotantomahdollisuuksia painottava muutospolku, ympäristötavoitteita unohtamatta – vähemmän, mutta hitaasti kasvavaa rahoitusta ja kannustimia turvepeltojen käytön muutoksille.

Kumpikaan polku ei heikennä ruoantuotantoa Suomessa, ja kummankin toimet vaativat lisärahoitusta. Molemmissa toteutuvat merkittävät kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistoimet, joiden kuuluu olla sopusoinnussa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden kestävyystavoitteiden kanssa. 

Muutospoluissa maataloustuotannon edellytysten maakunnissa täytyy toteutua. On kuitenkin selvää, että ympäristötavoitteita painottava muutospolku (1) edellyttää julkista ja/tai yksityistä rahoitusta turvepeltojen käytön muutoksille, ja näin aikaan saadut vahvat kannustimet turvepeltojen käytön muutoksille voivat johtaa maataloustuotannon siirtymiseen osin turvemaalajin pelloilta kivennäismaalajia oleville pelloille. 

Lähtökohtaisesti muutospolut suunnitellaan niin, että tuotannon siirtymät tapahtuisivat kuitenkin maakuntien sisällä.

Muutoksilla tuntuvia päästövähennyksiä

Muutospolkujen tuotannollisia ja taloudellisia vaikutuksia arvioidaan maakunnissa, joissa turvepeltojen käytön muutokset olisivat suhteessa suurimpia. Tähän mennessä tehtyjen arvioiden mukaan taloudelliset vaikutukset näyttäisivät jäävän kuitenkin pieniksi. 

Muutoksilla päästään kuitenkin isoihin kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin, joskaan ei aivan niin suuriin kuin esimerkiksi Maatalouden ilmastotiekartassa 2020 hahmoteltiin. Tämä johtuu muun muassa siitä, että vettämiskelpoisia paksuturpeisia peltoja on keskimääräistä enemmän maito- ja nautatilojen käytössä, ja tilat tarvitsevat turvepeltoja maataloustuotannossa. Näitä paksuturpeisia peltoja ei voida paljon siirtää ruoantuotannon ulkopuolelle korkean pohjaveden pinnan vettämiseen, josta saataisiin suurimmat päästövähennykset. Tällöinkin yksi päästöjä vähentävä vaihtoehto on säätösalaojitus, joka vaatii investointeja rahoituksineen. Lisäksi yksivuotisten kasvien viljelyä, joka aiheuttaa turvepelloilla nurmia suuremmat päästöt, voidaan merkittävästi vähentää, mutta ei lopettaa kokonaan. 

Arvio saavutettavista päästövähennyksistä tarkentuu syksyllä 2024 ja julkaistaan loppuraportissa. Jo nyt on kuitenkin nähtävissä, että tuntuviin päästövähennyksiin on mahdollista päästä maataloustuotantoa olennaisesti haittaamatta. 

Turvepeltojen käytön tiekartta -hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Toimenpiteillä pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja -varastoja. 

Tervetuloa keskiviikkona 30.10. Seinäjoelle, suureen Hiilestä kiinni -hybriditapahtumaan, jonka järjestävät Turvemaiden kestävän käytön osaamisklusteri, ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö ja Luonnonvarakeskus (Luke). 

Tapahtumassa keskustellaan turvemaiden merkityksestä monien maakuntien ruoantuotannolle ja aluetaloudelle sekä turvepeltojen käytön muutoksista, jotka ovat keskeisiä ilmasto-, vesistö- ja luonnon monimuotoisuustavoitteiden saavuttamiselle seuraavina vuosikymmeninä. Nyt on aika tehdä yhdessä turvepelloille ruoantuotannon huomioiva, ilmastoviisas ja aluetaloudellisesti kestävä tulevaisuus.

Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu mukaan