SusiLIFE-partion kuulumisia: Pannukahveja hirsimökissä, tasavertaista keskustelua ja monitahoista yhteistyötä

Istun vanhan hirsimökin tuvassa hörppien pannukahvia. Vieressäni istuu paikallisen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja ja toisella puolen pöytää Luken työntekijä. Keskusteluun osallistuu myös luontoharrastaja. Toisessa pöydässä partiokaverini, vanhempi konstaapeli Örn, keskustelee paikallisen yrittäjän, luontokuvaajan sekä pitkän linjan metsästäjän kanssa. Keskustelemme metsästyksestä, suurpedoista ja yleisesti suhteestamme luontoon.

Tilaisuus oli paikallisten järjestämä epävirallinen tilaisuus, johon meidät kutsuttiin keskustelemaan laajasti luontoon liittyvistä asioista. Paikalla oli yhteensä 9 henkilöä, joten kävimme iltapäivän aikana lukuisia antoisia keskusteluja eri aihepiireistä. Keskusteluissa tuli esille esimerkiksi se, että on hassua, että metsästyksestä tai luonnosta puhuttaessa ihmiset jaetaan joko metsästäjiin tai suojelijoihin. Sinut luokitellaan jompaankumpaan ryhmään, halusit tai et. Todellisuudessa asia on kaikkea muuta kuin mustavalkoinen. Itsekin koen yksityishenkilönä olevani luontoa suojeleva metsästäjä, eli sekä suojelija että metsästäjä.

Tekemämme sidosryhmäyhteistyön määrä on hankkeen aikana kasvanut kuukausi kuukaudelta. Hankkeen alkaessa teimme yhteistyötä pääosin Rajavartiolaitoksen, Suomen riistakeskuksen sekä Luken kanssa. Nykyisin olemme eniten yhteyksissä paikallisten asukkaiden kanssa. Toki olemme edelleen aktiivisesti yhteydessä viranomaistahoihin, joihin kuuluvat tietysti myös Metsähallitus ja poliisi. Mutta sidosryhmäyhteistyö muiden kuin viranomaisten kanssa on lisääntynyt etenkin alueilla, joilla olemme liikkuneet enemmän. Esimerkiksi yhteistyö paikallisten riistanhoitoyhdistysten sekä metsästäjien kanssa on lisääntynyt huomattavasti viimeisen vuoden aikana.

Hankkeen alkaessa kohtasimme jonkin verran ennakkoluuloja. Oli tunne, että paikalliset eivät oikein tienneet, kuinka partioomme tulisi suhtautua ja mikä meidän tehtävämme on. Joku piti meitä susien tappajina, joku susien suojelijoina ja joku neutraalina toimijana. Pikkuhiljaa yhteydenotot meihin päin kuitenkin lisääntyivät eri tahoilta. Ensimmäinen puhelu oli usein hyvin varovainen, lyhyt ja pinnallinen. Puheluiden toistuessa keskustelut kuitenkin syventyivät ja nykyään keskustellaan laajasti ja rehellisesti luontoon liittyvistä asioista. Kaava on toistunut useiden eri toimijoiden kanssa. Toisilla yhteistyön aloittaminen vie pitempään kuin toisilla.

Aiheena susi saattaa olla joskus hidasteena yhteistyön alkamiselle. Susi aiheuttaa lähes kaikissa ihmisissä jonkinlaisen tunnereaktion, ja aiheesta puhuttaessa tunne ohjaa usein puhetta. Susi on myös asia, josta ei välttämättä haluta puhua ulkopuolisille. Useasti on käynyt niin, että henkilön soittaessa meille hän sanoo ensimmäisenä, että ”eihän nimeni tule esille missään, se aiheuttaisi minulle hankaluuksia”. Tämäkin kertoo siitä, kuinka herkkä aihe on.

Monitahoinen, mahdollisimman laaja-alaisesti eri näkökulmia sisältävä sidosryhmäyhteistyö on partiomme ja koko hankkeemme kannalta ensiarvoisen tärkeää. Mielestäni pienet, maksimissaan 10 henkilön tilaisuudet ovat parhaita luottamuksellisen ja tasa-arvoisen keskustelun aikaansaamiseksi. Jos ihmisiä on paljon, oman mielipiteen ilmaiseminen on vaikeampaa ja avoimen keskustelun aikaansaaminen haastavampaa.

Luottamus syntyy tekemällä yhteistyötä. Susikeskustelua leimaavat herkästi omiin poteroihin asettuminen, toisten syytteleminen ja jyrkät mielipiteet. Toistuvasti saamme työssämme kuulla ”niistä tappajista” taikka ”piiperöistä ja hihhuleista”. Tämä toisten ihmisten leimaaminen tai haukkuminen ei ainakaan vähennä konfliktia näiden ihmisten välillä. Toki myös me valvontaa suorittavana partiona olemme tavallaan omassa viranomaispoterossamme: meihin suhtaudutaan viranomaisina ja me suhtaudumme asioihin viranomaisina. Pyrimme kuitenkin poistumaan poterostamme olemalla avoimia ja helposti tavoitettavissa. Neutraalina toimijana kannustamme myös muita jättämään hetkeksi omat poteronsa ja kuulemaan, mitä toisella on aiheesta sanottavaa.

Olemme avoimia kaikenlaiselle sidosryhmäyhteistyölle. Rohkaisemmekin yksityishenkilöitä, järjestöjä ja seuroja olemaan meihin yhteydessä. Voimme esimerkiksi tulla kertomaan toiminnastamme johonkin tilaisuuteen, tai vaikka vain esittäytymään tai keskustelemaan jostain hankettamme sivuavasta aiheesta.

Tobias Peura, erätarkastaja, Metsähallitus
tobias.peura(at)metsa.fi

Kimmo Örn, vanhempi konstaapeli, Itä-Suomen poliisilaitos
kimmo.orn(at)poliisi.fi

SusiLIFE-hankkeen eräpartio toimii pääosin Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnissa, mutta tarvittaessa myös muilla alueilla.

Kirjoittaja: Tobias Peura, erätarkastaja