Euroopassa luonnosta tavatut koirasudet pyritään yleensä poistamaan

Susien kannanseurantamenetelmät ovat kehittyneet merkittävästi viime vuosina. Kehitysloikkien taustalla on Oulun yliopiston ja Luken välinen geneettisten menetelmien kehittämisyhteistyö ja DNA-näytteiden analysointia vauhdittanut lisärahoitus. Lisärahoitusta on saatu sekä maa- ja metsätalousministeriöstä että EUsta (LIFE-rahoitus).

Kehitysloikat DNA-näytteiden äärellä mahdollistavat entistä tarkemman susien yksilöseurannan ja ovat tuoneet työkalun tunnistaa luonnosta kerätyistä näytteistä koiran ja suden risteymät. Koirasusi on määritelty vieraslajilainsäädännössä ei-toivotuksi ja kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi (https://vieraslajit.fi/lajit/MX.5014936). Kansallisessa suden kannanhoitosuunnitelmassa (MMM 2019) todetaankin, että DNA-perustaisesti tunnistettu risteymäyksilö poistetaan luonnosta Suomen riistakeskuksen myöntämällä luvalla.

Viimeaikaiset koirasusitapaukset ja niihin liittyvät käänteet sekä poiston luvituksen että toistaiseksi toteutumattomien poistojen osalta osoittavat, että kannanhoitosuunnitelmassa kuvatussa toimintamallissa on tavoitteeseen verrattuna kehittämistarvetta. Aiheesta käydään innokkaasti myös keskustelua erityisesti sosiaalisessa mediassa. Kuinka asia on ratkaistu muissa Euroopan maissa?

Vaihtelevat koirasusikäytännöt

Salvatori ym. (2020) totesivat koirasusia käsittelevässä kokooma-artikkelissaan, että useimmissa Euroopan maissa on todistetusti havaittu vähintään yksi koirasusi luonnossa. Aineiston 28 maasta vain seitsemässä ei ollut tavattu risteymiä. 

Luonnossa tavattuja koirasusia koskevat käytännön toimet on monissa maissa toteutettu ilman virallista menettelylinjausta eli toimenpiteitä ei ole erikseen kirjattu hallinnollisiin tai oikeudellisiin asiakirjoihin. Kuitenkin koirasusia koskevat linjaukset on kirjattu kansallisiin hoito- ja suojelusuunnitelmiin 16 Euroopan maassa. Poikkeuksellisesti Sveitsissä ne on sisällytetty metsästysasetukseen. Suomessa kirjaus on maa- ja metsätalousministeriön johdolla laaditussa hoitosuunnitelmassa, joka päivitettiin viimeksi vuonna 2019.

Risteytymiset koiran kanssa uhkaavat susikannan geneettistä puhtautta ja ovat todennäköisesti haitaksi myös susikannan elinvoimaisuudelle.  Sen vuoksi koirasudet tulisi saada tavalla tai toisella pois luonnosta.

Useimmissa Euroopan maissa, esimerkiksi kaikissa Pohjoismaissa, Baltin maissa, Puolassa ja Saksassa käytäntönä on risteytymien poistaminen tappamalla (Salvatori ym. 2020, ks. taulukko).  Menettelytapojen suhteen vähemmistöön kuuluvia maita ovat Italia, Kreikka ja Kroatia, joissa koirasusia ei tapeta. Ranskassa ja Portugalissa toimenpiteeksi luonnehditaan pelkästään geneettinen monitorointi.

Apenniinien alueella Italiassa ja Kreikassa käytäntönä on koirasusien ottaminen kiinni, sterilointi ja vapauttaminen luontoon. Italian Alpeilla menetelmänä on risteymien ottaminen kiinni ja pitäminen tarhassa. Kroatiassa koirasudet ovat lain suojaamia samalla tavalla kuin sudetkin.

Harvalla Euroopan maalla on kattavaa seurantaa mahdollisten risteymien suhteen. Seurantaa tehdään Suomessa, Norjassa, Ruotsissa, Saksassa ja Sveitsissä. Suomalaiset tutkijat ovat myös olleet kehittämässä aiempaa parempaa geneettistä menetelmää suden ja koiran risteymien tunnistamiseksi (Harmoinen ym. 2021). Tulevaisuudessa olisi hyödyllistä saada Eurooppaan yhteinen määrittelykriteeristö koirasusiristeymille ja yhteismitallinen menetelmällinen työkalu niiden tunnistamiseksi.