Pitkä kuuma kesä – peltojen kastelulla muitakin hyötyjä kuin parempi sato

Kesä alkaa olla jo takanapäin, mutta voidaan olla yhtä mieltä Pate Mustajärven kanssa, että viime kesä oli pitkä ja kuuma – ja lisäksi vielä kuiva. Kesälomalaiset yleensä tykkäävät, kun kesä on lämmin ja melko vähäsateinen. Pohjoisiin kasvuoloihin sopeutuneille viljelykasveille tämän tyyppinen kesä ei kuitenkaan ole kovin suosiollinen. Lämpötilaa ei ihminen voi hallita, mutta kuivuuden hallintaan löytyy jossain määrin keinovalikoimaa.

Kasvit tarvitsevat yhteyttämiseen auringon valoa, hiilidioksidia, vettä sekä yhteyttämisen kannalta sopivan lämpötilan. Valoa ja hiilidioksidia oli viime kesänä tarjolla kasveille riittävästi. Kesä-heinäkuun vesisateet jäivät koko maassa paljon keskimääräistä vähäisemmiksi. Tämä näkyi pihanurmikoiden ja ojan pientareiden kasvun tyrehtymisenä. Myös viljelykasvit kärsivät veden vähyydestä. Esimerkiksi Jokioisilla Kanta-Hämeessä kesäkuun sademäärä jäi reiluun puoleen tavanomaisesta. Heinäkuussa puolestaan satoi vain kolmanneksen tavanomaisesta, ja tämäkin sade tuli ihan heinäkuun viimeisinä päivinä. Paikalliset sadekuurot ovat voineet tuoda helpotusta tilanteeseen joillakin alueilla, mutta laajassa mittakaavassa tarkasteltuna veden puute on rajoittanut viljelykasvien kasvua ja sen myötä satotasoa.Helposti voisi ajatella, että lämmin sää on hyväksi kasvien kasvulle – mitä lämpimämpää, sitä paremmin kasvavat. Näin onkin tiettyyn rajaan saakka. Meillä viljeltävien kasvien optimaalinen lämpötila yhteyttämisen ja kasvun kannalta on jossain 20 asteen tietämillä. Yli 25 asteen lämpötilat rupeavat jo rajoittamaan yhteyttämistä. Lämpimässä säässä kasvien veden haihdutus lisääntyy. Suojellakseen itseään kuivumiselta kasvit vähentävät haihduttamista sulkemalla ilmarakonsa. Näin tapahtuu korkeissa lämpötiloissa, vaikka maassa olisikin vettä kasvin käytettäväksi. Tilanteessa, jossa maassa ei ole riittävästi kasville käyttökelpoista vettä saatavilla, huulisolujen sulkeminen on osa kasvin strategiaa selvitä kuivuudesta hengissä. Tämä johtaa kuitenkin vääjäämättä kasvun tyrehtymiseen, sillä huulisolujen sulkeminen estää veden haihtumisen lisäksi myös hiilidioksidin oton ja sitä kautta yhteyttämisen.

Viime kesänä kastelulla olisi pystytty torjumaan kuivuuden aiheuttamia satomenetyksiä.

säätämään ja hallitsemaan kasvuun vaikuttavia tekijöitä: lämpötilaa, valoa, ravinteita, vettä ja jopa hiilidioksidipitoisuutta. Peltokasvituotannossa ollaan enemmän ”luonnon armoilla”. Tyypillisesti kasvutekijöistä ainoastaan ravinteiden määrää säädetään lannoituksella. Myös veden suhteen olisi keinoja käytettäväksi – esimerkiksi kastelu. Kastelua käytetään kuitenkin varsin vähän, Suomessa lähinnä avomaavihannes- ja juuresviljelmillä sekä perunalla. Isojen tuotantoalojen kasveilla, kuten viljoilla ja nurmilla, kastelu on vähäistä. Viime kesänä kastelulla olisi pystytty torjumaan kuivuuden aiheuttamia satomenetyksiä.

Tilanne on harmillinen, sillä kastelulla saavutettaisiin muutakin hyötyä kuin pelkästään lisää satoa kuivina vuosina.

mutta sadannan vähyys rajoittaa jossain määrin kasvua eteläisessä Suomessa noin joka toinen vuosi. Eli tarvetta kasteluun olisi itse asiassa varsin säännöllisesti. Miksi meillä kastelua käytetään niin vähän? Juurisyy tähän on todennäköisesti alhainen tuottajahinta, joka ei kata kastelulaitteiston investointi-, käyttö- ja työkustannusta. Tilanne on harmillinen, sillä kastelulla saavutettaisiin muutakin hyötyä kuin pelkästään lisää satoa kuivina vuosina. Keväällä kylvöjen aikaan viljelijällä ei ole tietoa tulevan kasvukauden säästä ja mahdollisesta satotasosta. Suurin osa tuotantopanoksista laitetaan kuitenkin peliin jo kylvön yhteydessä. Muokkauksen ja kylvötyön sekä kylvösiemenen kustannus on suurin piirtein sama, tähtää viljelijä sitten kahden tai kuuden tonnin satoon. Mutta lannoituksessa on iso ero: Jos lannoitetaan kuuden tonnin tavoitesadon mukaan, mutta toteuma on kaksi, niin lannoituksen hyötysuhde jää kovin alhaiseksi ja lannoitepanokselle tulee kova hinta satoon nähden.Satomenetykset heikentävät myös muiden viljelyyn käytettyjen tuotantopanosten hyötysuhdetta. Taloudellisten riskien lisäksi kuivina kasvukausina myös ravinnehuuhtoumariski kasvaa. Veden puutteesta kärsivä kasvusto ei pysty hyödyntämään ja sitomaan lannoitteen ravinteita täysimääräisesti kasvuunsa. Maahan jää käyttämättömiä ravinteita, jotka ovat huuhtoutumiselle alttiita syksyn ja talven aikana.

Kastelun lisäksi kuivuuden aiheuttamia riskejä voidaan pyrkiä minimoimaan myös monipuolisella viljelykasvivalikoimalla.

voidaan pyrkiä minimoimaan myös monipuolisella viljelykasvivalikoimalla. Kuivuusjakso voi sattua mihin tahansa vaiheeseen kasvukautta. Jos viljelyssä on syys- ja kevätkylvöisiä, aikaisia ja pidemmän kasvuajan lajikkeita sekä mahdollisuuksien mukaan monivuotisia lajeja, niin todennäköisesti kuivuuden aiheuttamat satomenetykset eivät ole kaikilla viljelyssä olevilla lajeilla/lajikkeilla yhtä suuria. Esimerkiksi viime kesänä syyskylvöiset lajikkeet näyttäisivät menestyneen kevätkylvöisiä paremmin.Ilmastonmuutoksen myötä erilaisten sään ääri-ilmiöiden oletetaan yleistyvän. Kuumuutta, kuivuutta ja kovia sateita – näitä kaikkia on esiintynyt viime kesänä Suomessakin. Vaikka ihminen ei voi ääri-ilmiöitä hallita, niin jossain määrin niiden haitallisia vaikutuksia voidaan pyrkiä vähentämään. Jos kuivat kasvukaudet yleistyvät, niin viljelykasvien vedensaannin turvaamiseen löytyy olemassa olevaa keinovalikoimaa sadetuksesta säätösalaojitukseen. Monipuolisella viljelykasvivalikoimalla voidaan pienentää kuivuuden aiheuttamia tappioita. Veikkaisin, että tulevina vuosina ja vuosikymmeninä kastelulaitteistoja tullaan näkemään Suomen pelloilla enenevässä määrin. Toivon mukaan se on silloin myös viljelijälle taloudellisesti kannattavaa.