Miten jalostus liittyy eläinten hyvinvointiin?

Ihmisten ja kotieläinten yhteinen historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Vaikka jalostuksesta ei yhteiselon alkuaikoina tiedetty mitään, ihmiset kuitenkin valitsivat sellaisia eläimiä, jotka luonteeltaan, ulkonäöltään ja muilta ominaisuuksiltaan sopivat käyttötarkoitukseensa. Varsinainen karjanjalostus on alkanut Suomessa 1900-luvun alkupuolella ja nautojen terveystarkkailu vuonna 1982. Terveystarkkailusta saadaan aineistoa utareterveydestä, hedelmällisyys- ja muista hoidoista jalostusarvostelua varten. Lisäksi tuotosseurannasta kertyy tietoa poikimavaikeuksista sekä epämuodostuneista ja kuolleista vasikoista.

Tyypillisesti jalostustoiminnan alkuvaiheessa eläimiä valitaan vain muutamien keskeisten ominaisuuksien suhteen. Tiedon ja resurssien lisääntyessä mukaan otetaan muitakin ominaisuuksia. Pohjoismaat ovat jo vuosikymmeniä noudattaneet lypsykarjalla kokonaisvaltaisen jalostuksen ideologiaa, jossa terveys- ja käyttöominaisuuksien jalostus on osa jalostusohjelmaa. Muu maailma sekä muut eläinlajit ovat vuosikymmeniä myöhemmin seuraamassa perässä. Tällä hetkellä Pohjoismaissa on mukana yli 90 eri ominaisuutta lypsykarjan jalostusohjelmassa.

Jalostus on tehokas työkalu, joka muuttaa eläimiä pysyvästi ja edellyttää siksi vastuullista käyttöä.

Jalostus on tehokas työkalu, joka muuttaa eläimiä pysyvästi ja edellyttää siksi vastuullista käyttöä. Uusi eläinten hyvinvointilaki ottaa entistä tiukemmin kantaa siihen, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä jalostusta sekä lemmikki- että tuotantoeläimillä. Lain tavoitteena on, että ääripiirteiden tai eläimen hyvinvoinnin kustannuksella äärimmilleen vietyjen tuotanto-ominaisuuksien sijaan eläinjalostuksessa tulisi pyrkiä hyvinvoivien eläinten tuottamiseen. Jalostuksen asiantuntijoiden on tunnettava keskeisten ominaisuuksien periytymisen genetiikka ja ominaisuuksien väliset geneettiset yhteydet. Jos jalostusohjelmassa keskitytään parantamaan vain yhtä ominaisuutta, seurauksena voi olla haitallisia sivuvaikutuksia muissa ominaisuuksissa, mikäli niitä ei huomioida samanaikaisesti. Klassinen esimerkki on maitotuotoksen sekä kasvukyvyn epäedullinen geneettinen yhteys hedelmällisyyteen. Vahvasti tuotosominaisuuksiin keskittynyt lypsykarjanjalostus johti hedelmällisyyden romahtamiseen mm. Pohjois-Amerikassa, missä tilanne on alkanut parantua vasta viime vuosina genomivalinnan myötä.

Kokonaisvaltainen ja vastuullinen jalostus luo perustan eläinten hyvinvoinnille.

Kokonaisvaltainen ja vastuullinen jalostus luo perustan eläinten hyvinvoinnille. Jalostuksen peruspilareina tulisi olla kolme keskeistä asiaa: 1) tuotokseen liittyvät ominaisuudet pysyvät biologisen optimin rajoissa, 2) eläintä jalostetaan kokonaisuutena siten, että mitään tärkeää ominaisuutta ei jätetä huomiotta, eikä mitään ominaisuutta ylikorosteta, ja 3) ylläpidetään populaation geneettistä monimuotoisuutta. Kun näistä asioista huolehditaan, jalostuksella voidaan rakentaa kestävä perusta kotieläinten hyvinvoinnille. On tärkeää ymmärtää, että lyhyen aikavälin voitot voivat pitkällä aikavälillä johtaa huonompaan lopputulokseen kuin se, että kokonaisuus eri osatekijöineen otetaan tasapainoisesti huomioon.  

Viime vuosina on alettu kiinnittää huomiota myös siihen, miten eläinten psyykkistä hyvinvointia voitaisiin parantaa jalostuksen keinoin. Tutkimusta tehdään tällä hetkellä sekä nisäkkäillä, linnuilla että kaloilla, mutta aiheeseen liittyy edelleen monia avoimia kysymyksiä. Psyykkisen hyvinvoinnin jalostaminen edellyttää yhteistyötä jalostus- ja hyvinvointitutkijoiden välillä, jotta tunnistetaan mittarit, jotka kuvaavat yksilön psyykkistä hyvinvointia riittävän tarkasti ja soveltuvat käytettäväksi tuotanto-olosuhteissa. Lisäksi mittarin on perustuttava ominaisuuteen, jossa esiintyy riittävästi perinnöllistä vaihtelua, jotta sitä voidaan käyttää jalostusvalinnassa. Jatkossa olisi myös tärkeää selvittää, kuinka hyvin nykyinen luonteen jalostusarvostelu lypsykarjalla heijastaa eläimen psyykkistä hyvinvointia.