Erätarkastajan terveiset: Susien pihavierailut ja niiden aiheuttama pelko

Olemme kolunneet Itä-Suomen, pääosin Pohjois-Karjalan metsiä kohta kahden vuoden ajan. Tänä aikana olemme tarkastaneet satoja metsästyslupia, hoitaneet kymmeniä hälytystehtäviä, vierailleet kymmenillä susien pihavierailupaikoilla, valvoneet useita suden lopetusmääräyksiä, puhalluttaneet satoja autoilijoita, tarkastaneet kymmeniä kalastuslupia sekä hoitaneet lukuisia poliisille kuuluvia muita asioita. Tässä on vain esimerkkejä tekemästämme työstä.

Kuluneet vuodet ovat osoittaneet, että tekemämme työ on laaja-alaista harvaanasutun alueen valvontaa. Pääpainomme on tietenkin hankkeen tavoitteiden mukaisesti susiasioissa ja niiden hoitamisessa. Lumiaikaan susihavaintoja on luonnollisesti eniten, ja susien yleensä yölliset jäljet paljastavat aamulla susien liikkeet.

Olemme vajaan kahden vuoden aikana vierailleet kymmenillä asuttujen rakennuksien piha-alueilla, joissa on havaittu yleensä pimeän aikaan ilmestyneet suden jäljet. Osassa paikoista jäljet ovat olleet hoidetulla piha-alueella, osassa tuotantorakennuksen ympärillä ja osassa hieman piha-alueen ulkopuolella kuitenkin 100 metriä lähempänä piha-aluetta.

Yhteistä näille on ollut se, että yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta jäljet ovat ilmestyneet pihaan pimeän aikaan ja susista ei ole tehty näköhavaintoja. Toki olemme kuulleet ja nähneet videoita susien liikkeistä valoisaan aikaan asutussa ympäristössä. Mutta lähtökohtaisesti pihavierailut tapahtuvat pimeän aikaan.

Toinen pihavierailupaikkojen asukkaita pääosin yhdistävä tekijä on ollut suhtautuminen tapahtuneeseen. Asiaan suhtaudutaan pääosin kaikesta ”susikiihkosta” huolimatta hyvin asiallisesti ja neutraalisti. Mukaan mahtuu tietenkin henkilöitä, jotka eivät hyväksy sitä, että susi liikkuu niin lähellä asutusta, ja heidän mielestään piha-alueella liikkuvalle sudelle tulisi antaa välittömästi lopetusmääräys. Tällainen suhtautuminen asiaan on ollut kuitenkin harvinaista, ja usein negatiivinen suhtautuminen asiaan on ollut jollain muulla kuin talon asukkaalla.

Lähtökohtaisesti asukkaat ja tilalliset ovat olleet tyytyväisiä siihen, että tulemme paikalle ja keskustelemme heidän kanssaan susiasioista. Mietimme yhdessä, onko pihassa mahdollisesti jotain, joka voi houkuttaa sutta piha-alueelle. Monesti pihavierailulle ei löydy mitään yksittäistä selittävää tekijää. Susi on vain kulkenut piha-alueen läpi tai tuotantorakennuksen läheltä ja jatkanut matkaansa. Joskus selviää, että esimerkiksi tuotantorakennuksen nurkalla ulkona on ollut kuollut tuotantoeläin, joka odottaa kuljetusta. Tämä on valitettava tilanne senkin takia, että mikäli susi sattuu paikalle ja pääsee syömään eläintä, se muistaa paikan ja tulee todennäköisesti uudestaan katsomaan, onko paikalla syötävää.

Suden vieraillessa pihapiirissä, jonka talossa on lapsia, korostuu huoli lasten turvallisuudesta etenkin pimeän aikaan. Pelko on asia, jota itsekin olen pienten lasten vanhempana pohtinut. Yksi vanhempi voi olla huolissaan lastensa turvallisuudesta, jos kilometrin päässä talosta on nähty suden jäljet. Toisen perheen pihassa vierailee yöllä susilauma, mutta vanhemmat eivät ole huolissaan eivätkä pelkää. Kaupungissa asuvan perheen vanhempi voi taas pelätä esimerkiksi lapsensa jäävän auton alle päivittäin vilkasliikenteistä tietä koulumatkalla ylittäessään. Pelko on hyvin henkilökohtaista, ja toisen ihmisen voi olla vaikea ymmärtää toisen ihmisen pelkoja. Kohdistuu pelko sitten mihin tahansa, se on voimakas tunne ja vaatii ihmiseltä paljon ajatustyötä sekä ajatusmallien muokkausta ”voittaa pelkonsa”.

Olen pohtinut ”kaupungista on helppo huudella” -ajatusmaailmaa puolesta, jos toisestakin, ja todennut, että asia on aiheellinen. Maaseudun asukkailla on oikeus kaikenlaisiin tunteisiin, esimerkiksi pelkoon. On helppo todeta, että susi ei ole tappanut Suomessa ihmistä yli sataan vuoteen ja vedota siihen. Koululaisille järjestetään susikyytejä osalla susireviirialueista. Sudet liikkuvat lähinnä pimeään aikaan ja välttelevät ihmistä. Kaikki nämä asiat ovat lähtökohtaisesti totta ja todennäköisyys siihen, että susi käyttäytyisi aggressiivisesti tai hyökkäisi lapsen päälle on pieni. Mutta susireviirialueella asuvan lapsiperheen vanhempien pelko on ja pysyy. Heillä on oikeus siihen ja sitä ei voi vähätellä. Yhtä lailla esimerkiksi osalla lammastilallisista on kova huoli lampaistaan, ja he ovat kiintyneitä eläimiinsä.

Meidän työmme koetaan herkästi pelkästään ”metsästäjien kyttäämiseksi”. Teemme todellisuudessa paljon muutakin kuin erävalvontaa. Käymme esimerkiksi jututtamassa säännöllisesti alueen asukkaita. Etenkin talviaikaan työajastamme syö ison osan juuri edellä kuvaamani tapaiset pihavierailut. Näiden yhteydessä olemme käyneet lukuisia hedelmällisiä keskusteluja susireviirialueella asuvien ihmisten kanssa.

Suhtautuminen suteen on ”tavallisen kansan” keskuudessa neutraalimpaa kuin etenkin sosiaalisessa mediassa annetaan ymmärtää. Suurin osa asukkaista suhtautuu asiaan hyvin neutraalisti. Herkästi ne, joilla on voimakas mielipide suuntaan tai toiseen ovat äänekkäitä ja esillä sosiaalisessa mediassa sekä mediassa. Sama pätee suhtautumisessa meihin. Yli 95 % tapaamistamme henkilöistä suhtautuu meihin neutraalisti tai positiivisesti, mutta se pieni osuus, joka meistä ei tykkää on herkästi äänessä eri alustoilla.

Yleisin susihavainto on löytää yön aikana pihaan tai pihan lähialueelle ilmestyneet suden jäljet. Näissä tapauksissa havainnon tehneen tulisi ilmoittaa jäljistä alueen petoyhdyshenkilölle. Petoyhdyshenkilö käy mahdollisuuksien mukaan tarkistamassa jäljet ja tekee niistä merkinnät Tassuun. Petoyhdyshenkilöiden yhteystiedot löytyvät riistakeskuksen sivuilta (riista.fi).

Poliisin internet sivuilta löytyy hyvä pelkistetty toimintaohje suden aiheuttamiin ristiriitatilanteisiin. Sivulla on myös selkeät ohjeet, keneen tai mihin tulee olla yhteydessä erilaisista susihavainnoista. Ohje suurpetohavaintojen ilmoittamisesta löytyy poliisin sivuilta (poliisi.fi).

Lisää poliisin suurpetoasioista (poliisi.fi).

Kirjoittaja: Tobias Peura, erätarkastaja