Erätarkastajan terveiset maastosta: Ajatuksia haaskoista

Poliisin ja erätarkastajan partio on huomannut, että Itä-Suomen metsissä suurpetojen ruokinta haaskojen avulla on yleistä. Erätarkastaja Tobias Peura kertoo blogitekstissään, mitä ajatuksia haaskat ovat herättäneet.

Olemme kulkeneet Itä-Suomen metsissä nyt noin puolen vuoden ajan. Havaintomme on, että haaskojen määrä alueella on huomattava. Haaskat ovat lähtökohtaisesti laillisia ja niiden perustamiseksi riittää ilmoitus kunnaneläinlääkärille. Ruokaviraston sivuilta löytyy helposti ymmärrettävä tietopaketti haaskoista.

Meille lainvalvonnan viranomaisille tulee paljon tietoa haaskapaikoista, ja teemme havaintoja haaskoista maastossa liikkuessamme.

Haaskapaikat perustetaan yleensä luontokuvausta varten. Luontokuvaus on hieno harrastus ja itsekin harrastan sitä pienimuotoisesti. Itärajan läheisyydessä on vakiintuneita haaskapaikkoja, jotka ovat yrittäjien käytössä ja paikoilla käy paljon maksavia asiakkaita. Näillä haaskapaikoilla käy suurpetoja, joista osa on pennusta saakka tottunut saamaan ravintonsa ihmisen ylläpitämältä haaskalta. Vaikka kyseessä on kuvaajalle hieno elämys ja haaskapaikan pitäjälle vähintäänkin sivutoimi, olen huolissani siitä, että esimerkin kaltainen jatkuva ruokinta voi vaikuttaa eläimen luontaiseen käyttäytymiseen negatiivisesti.

Saimme huhtikuun lopussa tietää Luken julkaisemasta tuoreesta karhun kanta-arviosta, että karhukannat ovat paikoin ennätyksellisen korkeat. Kanta on noussut, vaikka karhujen kaatolupamäärät ovat nousseet viimeisinä vuosina. Syitä tähän on varmasti useita. Voisivatkohan haaskat olla yksi tekijä? Voimme tällä hetkellä vain arvailla asiaa.

Olemme havainneet saloja kulkiessamme haaskoja myös paikoissa, joissa luontokuvaaminen on käytännössä mahdotonta. Nämä haaskat ovat laillisia, niistä on tehty asialliset ilmoitukset kunnaneläinlääkärille ja haaskojen perustaminen on perusteltu luontokuvauksella. Valokuvaamisen toteuttamisen haastavuus on saanut ajattelemaan, onko osa haaskoista todellisuudessa perustettu suurpetojen houkutteluun tai pitämiseen alueella mahdollisesti myöhemmin tapahtuvaa laillista metsästystä silmällä pitäen?

Haaskat ovat haasteellisia lainvalvojalle. Lainsäädännössä on kielletty ravintoon tai hajuun perustuvan houkuttimen käyttö esimerkiksi karhun metsästyksessä. Koska haaskoja on Itä-Suomen metsissä paikoitellen runsaasti, se johtaa väistämättä siihen, että osa karhun kaadoista tapahtuu jonkun haaskan lähialueella.

Lähtevätkö kaikki metsästäjät samalta viivalta myöhemmin alkavalla jahtikaudella? Karhuja on alueella paljon, mutta lupia on rajallinen määrä. Tämä johtaa kovaan kilpajuoksuun siitä, kuka kerkeää ampumaan kiintiökarhut. Samalla voi lisääntyä houkutus käyttää haaskaa hyväksi metsästystilanteessa.

Valvontatilanteessa lainvalvontaviranomainen tarkistaa luvat, aseet ja mahdollisessa kaatotilanteessa sen, että pyyntitapahtuma on mennyt lakien ja asetusten mukaisesti. Vaikka kyse on rutiinitoiminnasta, osa kokee tämän leimaavana ja syyllistävänä toimena. Tarkoituksemme on valvoa, että kaikki noudattavat voimassa olevia lakeja ja asetuksia. Valvonta kohdistuu tasapuolisesti kaikkiin päivän aikana tapaamiimme henkilöihin.

Tämän tekstin tarkoituksena on herättää ajatuksia ja keskustelua haaskoista ja niiden käyttötarkoituksista. Esimerkit perustuvat tekemiimme havaintoihin eivätkä kohdistu mihinkään tiettyyn haaskapaikkaan tai tapahtumaan. Mitä mieltä sinä olet? Millaisia havaintoja haaskoista olet tehnyt luonnossa liikkuessasi tai metsästäessäsi?

Kirjoittaja: Tobias Peura, erätarkastaja