Blogiartikkelit Anja Yli-Viikari Yleinen

Helsingin kaupunki päätti luopua lihan käytöstä omissa tilaisuuksissaan, Tampere otti ilmastotyön keinovalikoimaan kouluruoat, jossa riisin käyttö korvataan kotimaisilla vaihtoehdoilla. Ruokavalinnat ovat nousset yhdeksi ilmastokeskustelun kuumista puheenaiheista, joka saa some-keskustelun palstat hehkumaan.

Tutkimuksen pohjalta on selvää, että liha ja muut kotieläintuotteet kuormittavat ilmastoa kasvituotteita enemmän. Mutta onko lihatuotteista luopuminen myös ympäristöteko, joka parantaa ruokajärjestelmän ympäristövaikutusten hallintaa? Tähän kysymykseen liittyy huomattavasti enemmän epäselvyyttä ja tarpeita tutkimustiedon täydentämiseen.

Minkälainen rooli tuotantoeläimillä on osana pohjoisten maatalousekosysteemien toimintaa tai ihmisten ravitsemusta? Kotieläinten, niiden lannan ja laidunnuksen kautta maisemaan syntyy monenlaista luonnonlajien monimuotoisuutta. Entäpä mikä on nurmien merkitys osana hiilensidonnan ja kasvinvuorottelun tavoitteita?

Käytännön tasolla toteutettavat teot ja kokeilut, kuten Helsingin kaupungissa, ovat tehokas tapa oppimiseen. Ratkaisujen kautta siirrytään konkretian tasolle ja opitaan, mitä ovat ratkaisuun liittyvät vaikutusketjut ja miten ne ulottuvat ruokajärjestelmän kaikkiin osiin.  Keskeistä kaikessa kokeilemisessa on valmius uuden tiedon muodostamiseen ja arvovalintojen työstämiseen kokemusten pohjalta. Liiallinen kiire ja malttamattomuus kääntyvät helposti sähläämisen puolelle.

Maatalouden vesiensuojelutyössä olemme oppineet, miten ympäristökysymyksiin liittyvän tietopohjan muodostaminen voi olla useiden vuosikymmenten mittainen oppimisen prosessi. Kun maatalouden ravinnehuuhtoutumista alettiin puhua 1970-luvun aikana, ei keskustelijoilla ollut käytössä tietoa ravinnekuormituksen erilaisista osaprosesseista typen, eroosiofosforin ja liukoisen fosforin kautta. Näköpiirissä ei myöskään ollut suojakaistojen, kerääjäkasvien, kevennetyn muokkauksen tai kipsimenetelmän kaltaisia vesiensuojelun keinoja.

Osa 1970-luvun tiedosta oli jopa virheellistä. Fosforin ajateltiin kiinnittyvän vahvasti peltomaahan. Lannoituksen tavoitteet asetettiin, ei niinkään satotasojen, vaan maaperän ravinnepitoisuuksien kannalta. Punaiset maaperäleimat kertoivat sen ajan viljelijöille merkittävästä fosforinpuutteesta.

Ilmastokysymykset ovat todellisia, ja niiden hallinnassa kannattaa keinovalikoimaa käydä läpi kaikessa laajuudessaan. Samalla toimenpiteissä on kuitenkin viisasta myös säilyttää rauhallinen harkinta.

Kuten lähiruoan edistämisessä on jouduttu toteamaan, on kertaalleen hävitettyjen tuotantorakenteiden uudelleen rakentaminen yllättävän työlästä. Jopa mahdotonta.

Tutkimustietoa ruokavalintojen monista vaikutuksista on koottu Ilmastoruoka-ohjelman arviointiin  sekä meneillään olevan JustFood-hankkeen sivuille.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *