Vastuullinen yritys pyrkii vähentämään toimintansa ja toimitusketjunsa negatiivisia ympäristövaikutuksia sekä lisäämään positiivisia sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Jotta tämä tekeminen tulisi näkyväksi pitää vaikutuksia pystyä mittaamaan luotettavasti ja niistä pitää viestiä sidosryhmille.
Kaikki ruokaketjun toimijat hyötyvät, kun mittaaminen ja viestintä on yhdenmukaista. Sidosryhmäodotukset edellyttävät, että yritykset ovat selvillä toimintansa olennaisista vaikutuksista, esimerkiksi hiilijalanjäljestä liittyen ilmastonmuutokseen tai tulonjaon oikeudenmukaisuudesta tuotantoketjuissa.
Ympäristöjalanjälkien mittaaminen on haasteellista, se edellyttää ainakin julkiseen käyttöön tarkoitettujen laskentojen osalta standardien noudattamista ja tiedepohjaista toteutusta. Tämän jälkeenkin jalanjälkien ja tunnuslukujen vertaileminen on aika vaikeaa, lukuisten yksityiskohtien, valintojen, rajausten ja niissä ilmenevien eroavaisuuksien vuoksi.
Tämän lisäksi tarvittaisiin myös minimivaatimustaso tai kriteerit eritasoisille ympäristövastuullisuuden suorituskyvyille, esimerkiksi leipä- tai maitoketjussa. Vaatimustaso voisi näkyä ulospäin vaikkapa pakkauksiin merkittyinä liikennevaloina, kertoen esimerkiksi tuoteryhmien vähäpäästöisimmistä vaihtoehdoista. Vastuullisten valintojen tueksi tulisi kuluttajille tarjota tietoa sekä tuotekohtaisia tunnuslukuja, jotka kuvaavat kaikkia tuotteen valmistuksen takana olevia toimitusketjuja sekä niiden vaikutuksia.
Yritykset voivat hyvillä ja kestävästi tehokkailla tuotantoketjuilla päästä ympäristösuorituskyvyltään alhaisempiin päästöihin kuin kilpailijansa, siten tällaisiin ketjuihin perustuvat tuotteet ja yritykset voidaan osoittaa ympäristövastuullisiksi.
Hiilijalanjäljen lisäksi tulisi tarkastella myös esimerkiksi veden käytön, rehevöitymisen ja biodiversiteettivaikutuksia, mikä tekee vertailusta toisaalta haasteellista – mutta toisaalta se mahdollistaisi monia asioita.
Ympäristövaikutusten osalta alkutuotanto on ratkaisevassa asemassa; siellä suurin osa vaikutuksista syntyy biologisista prosesseista. Tilatason eli primääritason tiedolle on tarve todellisten ketjukohtaisten vaikutusten arvioinnin selvittämiseksi, parannuskohteiden tunnistamiseksi ja parannusten osoittamiseksi. Tätä tavoitetta ja tarkempaa tilatason tiedonkeruuta edistetään jo elintarvikeyrityksissä sekä niiden toimitusketjuissa.
Tuotantoketjut ja raaka-ainehankinta ovat kuitenkin globaaleja. Tuotantotapa ja maantieteellinen konteksti vaikuttavat ympäristövaikutusten ilmenemiseen ja olennaisuuteen. Lihantuotannon haasteet Brasiliassa liittyvät pitkälti maankäytön muutoksiin ja sademetsien vähenemiseen ja sitä kautta ilmastonmuutokseen, biodiversiteetin dramaattiseen heikkenemiseen, veden kierron häiriintymiseen koko mantereella sekä rehevöittävään kuormaan. Suomessa kysymys liittyy ennen kaikkea ilmastonmuutokseen, vesistöjen rehevöitymiseen ja tietenkin biodiversiteettiin, mutta mittakaava monimuotoisuuden haasteessa on erilainen verrattuna sademetsiin liittyviin ongelmiin.
Sosiaalisia vaikutuksia, kuten ihmisoikeuksien toteutumista, on pyritty varmistamaan lainsäädännöllä. Ongelma liittyykin erityisesti kolmansiin maihin ulottuviin pitkiin alihankintaketjuihin ja niiden osalta ihmisoikeuksiin tai työaikoihin ja riittävän palkkauksen varmistamiseen.
Tällä hetkellä due dillingence -menettely (huolellisuusperiaate), sertifikaatit, standardit, supplier code of conduct (toimittajavakuutus) ja yritysten omat auditoinnit ovat keinoja yrityksille varmistua raaka-aineketjujen sosiaalisesta ja ympäristövastuusta.
Negatiivisten ympäristövaikutusten vähentäminen tarvitsee ketjutason strategiaa ja yhteistyötä. Mitkä ovat toimenpiteet, joilla esimerkiksi päästövähennyksiä aiotaan saada aikaan? Tämä vaatii koko ketjun sitouttamista yhteisen hyvän edistämiseksi ja kotimaiseen raaka-ainetuotantoon liittyvien vahvuuksien kuten jäljitettävyyden, tuotantoeläinten terveyden ja tautien vähäisyyden ylläpitämiseksi.
Kotimainen alkutuotanto tuottaa jo nyt paljon olennaista ympäristöön liittyvää tietoa, ja digitalisaatio toimii välineenä tiedon tuottamiseen, jakamiseen ja hyödyntämiseen aina kuluttajalle asti. Mittaamisen edistäminen luo kustannuksia ja vaatii pelisääntöjä datan jakamiseen ja hyödynnettävyyteen ketjussa. Pidemmällä tähtäimellä vastuullisuuden mittaamisella lisätään tuotantoketjujen kannattavuutta resurssien tehokkaan käytön ja kuluttajien hyväksynnän myötä.
Vekka-hanke on tunnistanut moninaisen kokonaisuuden ja sen haasteet, ja jatkamme etenemistä yhteistyössä yritysten Atria, Arla, Fazer ja Vaasan kanssa.
