Lypsylehmien ruokintastrategiana matala väkirehu – syntyykö ympäristö- ja taloushyötyjä?
Lypsylehmillä käytetään kohtuullisen suurta väkirehuosuutta ruokinnassa. Väkirehu lisää syöntiä ja samalla maitotuotosta. Korkea maitotuotos ylläpitää tuotannon kannattavuutta. Biologisesti väkirehuruokinta kuitenkin alentaa rehuhyötysuhdetta ja samalla lisää ympäristökuormitusta.
Väkirehujen hinnat ovat heikon viljasadon seurauksena nousseet rajusti. Väkirehun ja maidosta maksettavan hintasuhteen muututtua lypsävien lehmien karkearehun osuutta kannattaa nostaa aikaisempaan verrattuna. Tämä tietysti edellyttää, että rehusiiloissa on matalan väkirehuosuuden vaatimaa hyvin sulavaa säilörehua.
Talouspaineiden lisäksi maidontuotantoon kohdistuu ympäristön kuormituksen vähentämispaineita. Pohjoisen maidontuotannon suhteellinen etu piilee nurmissa. Oikein käytettynä nurmien täysimääräinen hyödyntäminen on yksi tekijä ravinnehuuhtoutumien ja maidon hiilijalanjäljen pienentämisessä.
Karkearehulla voidaan parantaa kannattavuutta
Ostorehujen osuus maidon tuotantokustannuksessa on ollut yli 15 snt/l, tänä talvena vielä enemmän. Karkearehuosuuden lisääminen alentaa maitotuotosta, mutta toisaalta ostorehukustannus alenee. Taloudellinen lopputulos riippuu tilan perusrehujen laadusta.
HiiliMaito-hankkeen pilottitilalaskelmien mukaan väkirehuosuuden pienentäminen 35 prosenttiin ei juuri vaikuttanut tilan maidontuotannon kannattavuuteen, vaikka eläinmäärä pidettiin ennallaan. Jossain tapauksessa matala väkirehutaso jopa lisäsi tilan kassavarantoa.
Karkearehuvaltainen ruokinta on paikallaan erityisesti silloin, kun tilan sopimusmäärä alentaa viimeisistä maitolitroista maksettavaa hintaa. Matalan maidonhinnan kuukausina ostorehujen kustannussäätö voi ylittää maidonmyynnin pienenemisestä aiheutuvan tulonmenetyksen.
Karkearehuosuuden mukana tulevan tuotosmenetyksen voi korvata vastaavalla eläinmäärän lisäyksellä, mikäli parsipaikkoja saadaan järjestettyä riittävästi. Tämä lisää lypsylehmäpalkkiona tai maitolitrojen mukana tulevaa euromääräistä tukea.
Karkearehulla pienennetään maidon hiilijalanjälkeä
Maankäytöstä peräisin olevat kasvihuonekaasupäästöt luetaan ns. LULUCF-sektorille. Nämä kuuluvat maidontuotannon hiilijalanjälkeen, vaikka peruslaskelman 1 kg CO2/maitokilo ei tätä osiota sisällä. Pahimmillaan LULUCF-kuormituksen huomioiminen nostaa eloperäisillä mailla maidon hiilijalanjälkeä useilla kiloilla.
Lähtökohtaisesti muokattu maa lisää ilmakehän hiilidioksidipäästöjä ja vastaavasti nurmiala voi toimia jopa hiilinieluna. Lisäksi nurmen viljaan verrattuna korkea satopotentiaali vähentää maidontuotantoon kohdistuvan rehuntuotannon vaatimaa peltoalaa. Ostoviljaa käyttävällä tilalla vähennys kohdistuu viljaa myyvään tilaan.
Karkearehuosuuden lisääminen vähentää nimenomaan muokattujen peltohehtaareiden tarvetta ja tätä kautta pienentää hiilijalanjälkeä. Maitoa tuotetaan paljon yhtä hehtaaria kohden, joten litrakohtainen etu ei ole loppujen lopuksi suuri. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että maidon hiilijalanjäljen pienentäminen koostuu pienistä puroista ja kaikki järkevät vaihtoehdot tulee ottaa käyttöön.