Uutiset Kala, Ympäristö

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusryhmä on palannut Itämerelle suuntautuneelta tutkimusmatkaltaan, jonka aikana selvitettiin silakka- ja kilohailikantojen tilaa. Hyvä uutinen on Selkämerellä kehittyvä keskimääräistä suurempi silakkavuosiluokka 2021. Sen sijaan huolta herättää kookkaimpien silakoiden eli ruoaksi käytettävien kokoluokkien heikentynyt kunto.

Tutkimusmatka kohdistui Suomen talousvyöhykkeelle Suomenlahdella ja Itämeren pääaltaan pohjoisosissa sekä koko Selkämerelle mukaan lukien Ruotsin talousvyöhyke. Matkan aikana kaikuluodattiin noin 1670 merimailia ja tehtiin 44 koetroolausta, joista kahdeksan pääaltaan pohjoisosissa, 30 Selkämerellä ja kuusi Suomenlahdella. Saalista saatiin yhteensä noin 8 000 kiloa. Matka tehtiin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tutkimusalus Arandalla.

Kuvat ylärivissä vasemmalta oikealle (klikkaa kuva suuremmaksi):
– Hannu Harjunpää (vas. selin) ja Roope Lehmonen (oik.) Lukesta troolin nostossa.
– Trooli nousee Selkämerestä.
– Silakan, kilohailin ja kolmipiikin (tai pelagisten lajien) sekasaalista läntiseltä Suomenlahdelta.

Kuvat alarivissä vasemmalta oikealle:
– Ulrika Tollerz-Bratteby (SLU) ja Pia Lindberg-Lumme (Luke) lajittelevat silakan ja kilohailin näyteotoksia pituusluokkiin Arandan märkälaboratoriossa.
– Hannu Harjunpää (Luke) ottaa otoliitteja (kuulo- ja tasapainokivet) iänmäärityksiin silakoilta ja määrittää niiden sukupuolen ja sukukypsyysasteen.
– Jari Raitaniemi (Luke) ja Ulrika Tollerz-Bratteby (SLU) odottavat saaliin nostoa kalankäsittelykonttiin.

Selkämeren ruokasilakan kunto heikentynyt edelleen

Laihoja silakoita Suomenlahdelta. Varsinkin kookkaat silakat olivat laihoja myös Selkämerellä ja pääaltaan pohjoisosassa.

Huomiota herättävin muutos edellisiin vuosiin verrattuna oli kookkaimpien silakoiden eli yleensä ruoaksi käytettävien kokoluokkien heikentynyt kunto. Ilmiö oli erityisen selvä Selkämeren silakoilla, joiden kunto on heikentynyt jo toista vuotta peräkkäin.

– Niiden käyttöarvo ruokasilakaksi on sekin nyt heikko, voidaan puhua jopa nälkiintymisestä. Myös Suomenlahdella ja pääaltaan pohjoisosassa silakat olivat keskimääräistä laihempia, kertoo Luken tutkija Jari Raitaniemi (graafi 1).

Vuosi sitten havaittiin, että Selkämeren silakoissa nuorien ja pienien silakoiden osuus saaliista oli suurempi kuin useimpina vuosina on ollut. Tilanne oli nyt samansuuntainen: silakoiden pituusjakauma oli painottunut pienempiin kokoluokkiin kuin useimpina aiempina vuosina (graafi 2). 12 senttimetrin mittaisten silakoiden kuntokerroin oli kaikilla merialueilla edeltävän vuoden tapaan hyvä (graafi 1).

Koetroolisaaliin seassa on tyypillisesti ollut massiaisia (halkoisjalkaisäyriäisiä), joita ainakin kookkaat silakat käyttävät ravinnokseen. Niitä havaittiin nytkin, mutta hyvin vähän verrattuna muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen.

Silakkavuosiluokasta 2021 odotettavissa runsas

Selkämerelle tyypillinen ilmiö, suuren silakkavuosiluokan kehittyminen erityisen lämpimänä kesänä, näyttää alustavien havaintojen perusteella toteutuvan.  Selkämeren silakoiden vuosiluokka 2021 tulee Arandan troolinäytteissä havaittujen viime kesän poikasten määrän perusteella olemaan keskinkertaista suurempi. 5–10 senttimetrin mittaisia saman kesän poikasia on havaittu yhtä suuria määriä viimeisten kahdeksan vuoden aikana ainoastaan vuosina 2014 ja 2018, jotka kummatkin olivat lämpimiä kesiä ja joina kehittyi runsas silakkavuosiluokka (graafi 2).

Silakan lisääntyminen vuonna 2021 on erityisen mielenkiintoista, koska kutuun valmistautuvien silakoiden kunto oli keväällä heikko ja silakan rysäkalastajien saaliit huonoja.

– Pohdimme sitä, jättävätkö silakat suurelta osin kudun väliin. Oletettavasti nuorien, hyväkuntoisten ja jo sukukypsien silakoiden merkitys kudussa kasvoi suureksi, Raitaniemi toteaa.

Toinen mielenkiintoinen ilmiö koetroolisaaliissa oli pienten, 20–40 millimetrin mittaisten silakanpoikasten tavanomaista runsaampi määrä (graafi 3). Todennäköisesti ne pienikokoisina uivat pääosin troolin silmien läpi kuten massiaisetkin, mutta osa niistä kulkeutui muiden kalojen mukana troolisaaliiseen ja liukuhihnalle, käsiteltävään kalanäytteeseen asti. Syksyn 2021 näytteisiin näitä ehkä elokuussa syntyneitä silakoita kulkeutui poikkeavan runsaasti kaikilla merialueilla, mutta erityisesti Selkämeressä.

– Siirtyikö keväällä kutematta jääneiden silakoiden kutu myöhemmäksi kesään ja syvempään veteen, vai onko kutuajoiltaan eroavien silakkakannan osien runsaussuhteissa tapahtumassa muutoksia, Luken tutkija Jukka Pönni pohtii.

Valokuvat: Jukka Pönni, Luke.