Euroopan unioni kerää tietoja pyydyksiin tarttuneen roskan määrästä – Luken vastuulla Suomen kalastus merialueella

EU-asetus passiivisesti kalastetun eli merellä kalanpyydyksiin tarttuneen jätteen määrän seurannasta ja vuosittaisesta ilmoitusvelvollisuudesta astui voimaan tammikuussa 2022. Asetus koskee merellä alle 45 metrin pituisella aluksella harjoitettavaa kaupallista kalastusta. Luonnonvarakeskus (Luke) aloittaa passiivisesti kalastetun jätteen tiedonkeruun helmi-maaliskuussa 2022.

Merenkulun ympäristönsuojelulakia on muutettu siten, että lakiin sisällytetään uudistetun alusjätedirektiivin edellyttämä tiedonkeruu passiivisesti kalastetusta jätteestä.

Alusjätedirektiivi velvoittaa jäsenvaltiot myös varmistamaan, että satamissa on riittävästi vastaanottolaitteita jätteille. Mitoitus perustuu satamaa tavanomaisesti käyttävien alusten määrään. Vastaavasti nämä kalastusalukset velvoitetaan jättämään jätteet sataman vastaanottolaitteisiin.

Euroopan unioni kerää jäsenmailtaan tietoa meriin eri lähteistä kertyvistä jätteistä ja niiden materiaalista, painosta ja tilavuudesta. Tietojen perusteella pyritään tehostamaan unionin toimia merten roskaantumisen ja erityisesti merten muoviroskan vähentämiseksi.

Kalastus aiheuttaa jonkin verran merien roskaantumista, mutta kalastuslaivastojen osuus merijätteiden tuottamisessa on pieni. Kalanpyydyksiin kuitenkin jää meriin aikojen kuluessa joutunutta jätettä.

Maailmanlaajuisesti arvioituna noin 20 % meriroskasta on peräisin merellä tapahtuvasta toiminnasta, kuten kalastuksesta, kalankasvatuksesta ja meriliikenteestä. Suomessa kalastuksen arvioidaan aiheuttavan vuosittain suuruusluokaltaan noin 20 tonnin muovikuormituksen merialueella. Näistä roskista valtaosa on peräisin rysä- ja troolikalastuksesta.

Roskia kulkeutuu mereen ja siirtyy paikasta toiseen esimerkiksi virtausten, aallokon, sateen, tuulen, sulamisvesien tai ihmisten toiminnan seurauksena. Etenkin suhteellisen kevyet muoviroskat voivat kulkeutua kauas päästölähteestään. Roskat myös haurastuvat ja hajoavat luonnossa, jolloin niiden koko ja ominaisuudet muuttuvat.

Tutkimusten mukaan arviolta jopa 70 prosenttia roskista on meren pohjassa. Pohjassa olevien roskien määrää on hankala selvittää muun muassa samean veden ja huonon näkyvyyden takia (Setälä et al., 2020). Niitä ei luultavasti jää suuria määriä kalanpyydyksiinkään, koska pohjatroolaus ei ole Suomen vesillä yleistä tai monin paikoin edes mahdollista merenpohjan rosoisen pinnanmuodostuksen vuoksi.

Luke on saanut tehtäväkseen kerätä tiedot Suomessa merialueilta passiivisesti kalastetun jätteen määrästä. Tiedonkeruu toteutetaan internet-kyselynä, joka lähetetään merialueelta saalista ilmoittaneille kaupallisille kalastajille. Kysely toteutetaan pyyntiruudun tarkkuudella.

Kysely tehdään ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2022 ja sen jälkeen vuosittain. Helmi-maaliskuussa toteutettava tiedonkeruu koskee kalastusta vuonna 2021.

Asetuksen liitteessä on eritelty yksityiskohtaisesti jätteet eri luokkiin (taulukko 1) muun muassa niiden materiaalin ja nimikkeen perusteella. Jäsenmaat raportoivat EU:lle sekä jätteen massan että tilavuuden vuosittain.

Tarvittavien tietojen antaminen pyritään tekemään mahdollisimman helpoksi. Luke arvostaa kalastajien yhteistyötä tietojen koostamisessa.