Biodiversa+ RecoSal -hanke ja DEATNU-hanke järjestivät yhteiset loppuseminaarit Kaarasjoella ja Utsjoella 19. ja 20. toukokuuta 2026. Seminaareissa hankkeiden tutkijat esittelivät tutkimustuloksia ja suosituksia sekä keskustelivat osallistujien kanssa.
Kaarasjoen seminaari pidettiin Norjan Saamelaiskäräjien tiloissa, ja sen avasi Saamelaiskäräjien neuvoston jäsen Jon-Christer Mudenia (ks. alla oleva puhe pohjoissaameksi). Hän korosti perinteiseen saamelaistietoon perustuvan lohenhoidon merkitystä. Tällä hetkellä Norjan ja Suomen Saamelaiskäräjät valmistelevat perinteisen tiedon haltijoiden neuvoston perustamista, jonka tehtäväksi tulee jakaa tietoa Tenosta.
Avauksen jälkeen tutkijat Jaakko Erkinaro, Antti Räty ja Martin Svenning esittelivät lohibiologiaan ja lohenkalastukseen liittyviä tutkimustuloksia. Luken Erkinaro ja Räty kuvasivat, kuina he ovat sisällyttäneet kalastajien perinteistä tietoa numeerisiin kututavoitemalleihin ja lohen kuolleisuusarvioihin. NINA:n Svenning puolestaan esitteli uusia havaintoja hauen saalistuksen merkittävästä vaikutuksesta smolttien selviytymiseen (ks. liitteenä olevat esitykset lisätietojen saamiseksi).
Tenon vesistön kalastushallintoa (TF) edustanut Benn Larsen kommentoi biologisia tutkimustuloksi ja korosti sekä tieteellisen että perinteisen tiedon merkitystä lohenhoidossa. Hän nosti esiin lohikantojen suurimpina uhkina alhaisen selviytymisasteen merellä sekä lohenkasvatuksen. Lisäksi TF kannattaa invasiivisen kyttyrälohen hallintaa merikalastuksen keinoin sen sijaan, että jokiin rakennettaisiin patoja ja pyydyksiä.
Seminaarin toisessa osassa käsiteltiin yhteiskuntatieteellistä tutkimusta (ks. alla olevat esitykset). Luken Mikko Jokinen esitteli ensin tuloksia siitä, miten Utsjoen yrittäjät ovat sopeuttaneet liiketoimintaansa muuttuneeseen lohitilanteeseen. Tämän jälkeen Luken Juha Hiedanpää esitteli tuloksia Visio- ja Polku-työpajoista. Työpajat järjestettiin Tenojokilaakson saamelaisten ja muiden sidosryhmien kanssa vuosina 2024 ja 2025. Seuraavaksi UiT:n Camilla Brattland ja Laila Pellennec sekä Uumajan yliopiston Therese Bjärstig esittelivät valmisteilla olevia artikkeleita yhteistyöhön perustuvan hallinnon tutkimuksesta. Heidän keskeisiä suosituksiaan olivat eri oikeudenhaltijoiden ja tietämyksen muotojen parempi huomioiminen vesistöalueen hallinnossa sekä pitkäaikaisten tutkimussopimusten solmiminen keskeisten toimijoiden (kuten Luken ja NINA:n) ja Tenojoen paikallisyhteisöjen välillä. Lisäksi he odottivat, että perinteisen tietämyksen neuvosto käsittelisi myös eettisiä suostumusmenettelyjä.
Seuranneessa keskustelussa nousi esiin useita kysymyksiä, kuten millainen rooli suunnitellulla perinteisen tietämyksen haltijoiden neuvostolla tulisi olla Tenojoen lohenkalastuksen hallinnassa, millä edellytyksillä petokalastusta (esim. hauen kalastusta) voitaisiin lisätä nykyisten verkkokalastusoikeuksien puitteissa sekä mahdollisuus lisätä kyttyrälohen pyyntiä merellä.
Utsjoen seminaari pidettiin kunnantalolla. Kaarasjoella esilteltyjen aiheiden lisäksi DEATNU-hankkeen Jarno Valkonen ja Mikko Äijälä esittelivät historiallisen analyysinsä tuloksia lohipolitiikasta ja lohen hoidosta Tenojoella.
Tenon kalatalousalueen Niilo Aikio kommentoi biologisia tuloksia ja totesi, että hauki ei luontaisesti kuulu Tenojoen pääuomaan. Hänen mukaansa hauki tulisi poistaa valuma-alueen yläosista ja sivujoista, jotta sen leviäminen pääuomaan estetään. Yhteiskuntatieteellisten esitysten jälkeen Aslak Holmberg Suomen saamelaisten keskusjärjestöstä piti puheenvuoron, jossa hän kannatti saamelaisjohtoista hallintaa, joka kykenee reagoimaan nopeasti muuttuviin ekologisiin olosuhteisiin. Molemmat kommentoijat ilmaisivat myös huolensa Norjan hallitsevasta asemasta Tenojoen ja sen lohikalojen hoidossa. He mäkivät kyttyrälohen samalla kulttuurisena ja taloudellisena mahdollisuutena paikallisyhteisöille sopeutua uusiin olosuhteisiin.
Suomen maa- ja metsätalousministeriön Tapio Hakaste totesi, että paikallisten asukkaiden kuulemiseen ei ole olemassa riittäviä mekanismeja, erityisesti kyttyrälohen hoidon osalta. Lapin elinvoimakeskuksen Jermi Tertsunen päätti keskustelun esittelemällä, kuinka heidän työnsä Lapin jokien ja järvien hoidossa perustuu vahvasti paikalliseen ja perinteiseen tietoon.
Nämä kaksi seminaaria päättävät RecoSal- ja DEATNU-hankkeiden työn, vaikka tutkimusartikkeleita ja politiikkasuosituksia valmistellaan edelleen. Kiitämme kaikkia tutkimukseen osallistuneita.
