Nahkiaissaaliit ovat vähentyneet merkittävästi jokien rakentamisen seurauksena, eikä kantoja ole saatu elpymään nykyisillä kannanhoitotoimilla. Tuore Luonnonvarakeskuksessa (Luke) tehty kirjallisuuskatsaus osoittaa, että nahkiaisen elinkierrossa on edelleen merkittäviä tiedonpuutteita, erityisesti merivaellusvaiheen osalta, mikä vaikeuttaa tehokkaiden hoitotoimien kohdentamista.
Kirjallisuuskatsaus kokoaa yhteen ajantasaisen tiedon nahkiaisen ekologiasta, elinympäristövaatimuksista ja kannanhoidosta sekä tunnistaa keskeiset tiedon puutteet. Uutta on erityisesti kokonaiskuva siitä, missä elinkierron vaiheissa tietoa puuttuu eniten ja miten tämä rajoittaa nykyisten hoitokeinojen vaikuttavuutta.
"Jokien voimakas rakentaminen on heikentänyt nahkiaisen elinympäristöjä jo vuosikymmenten ajan, ja saaliit ovat olleet laskussa 1970-luvulta lähtien. Laajamittaisista kannanhoitotoimenpiteistä huolimatta kantoja ei ole saatu palautettua ennalleen", kertoo tutkija Riku Rinnevalli Lukesta.
Katsauksen perusteella nykyisiä kannanhoitokeinoja, kuten istutuksia ja siirtoja, on syytä arvioida kriittisesti, sillä niiden tulokset ovat jääneet heikoiksi. Ilman parempaa ymmärrystä nahkiaisen koko elinkierrosta – erityisesti merivaiheesta – toimenpiteiden teho jää rajalliseksi.
Tehokkaampi kannanhoito edellyttää kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä nahkiaisen elinkierrosta. Erityisen tärkeää on tunnistaa kuhunkin jokeen liittyvät elinkierron suurimmat haasteet ja kohdentaa toimenpiteet juuri niihin. Lisäksi geneettisistä tutkimuksista toivotaan saatavan tietoa Itämeren nahkiaiskantojen monimuotoisuuden ymmärtämiseen ja biologisesti kestävämmän kannanhoidon perustaksi.
"Lukessa viime vuonna alkaneessa Sateenvarjo IV -hankkeessa on jo koottu hankkeen yritysyhteistyökumppaneiden ja nahkiaisenpyytäjien avulla kattava DNA-näytekokoelma Suomen rannikkojokiin nousevista nahkiaisista Kymijoelta Tornionjoelle. Siitä tuotettavaa koko nahkiaisen genomin laajuista aineistoa voidaan vertailla myös muun Itämeren alueen tuoreisiin nahkiaisaineistoihin", toteaa tutkija Raisa Nikula Lukesta.
Geneettisten tutkimuksien lisäksi Luken Sateenvarjo IV -hankkeessa selvitetään telemetrian avulla nahkiaisten vaelluskäyttäytymistä sen jälkeen, kun niitä siirretään vaellusesteiden ohi ylemmäs jokeen kutualueille. Ylisiirron onnistumista arvioidaan seuraamalla mereen vaeltavien poikasten määrää.
Uusi tieto nahkiaisen elinkierrosta, erityisesti sen heikosti tunnetuista vaiheista, luo pohjaa tulevalle tutkimukselle ja käytännön toimenpiteille. Tavoitteena on kehittää aiempaa vaikuttavampia keinoja nahkiaiskantojen elvyttämiseksi sekä tuottaa tietopohjaa vaelluskalakantojen elinvoiman vahvistamiseen laajemmin.
Kirjallisuuskatsaus on toteutettu osana maa- ja metsätalousministeriön koordinoimaa Nousu-vaelluskalaohjelmaa, jonka tavoitteena on elvyttää vaelluskalakantoja, parantaa niiden elinolosuhteita ja palauttaa luontainen elinkierto Suomen virtavesissä.
