Valintajalostus muuttaa kalojen ravinnontarpeita – uusi malli tukee hyvinvointiin tähtäävää ruokintaa  

Luonnonvarakeskuksen kehittämällä biometrisella mallilla voidaan ennustaa, miten kalanrehun koostumusta tulee muuttaa, kun valintajalostus muokkaa kalojen biologisia ominaisuuksia. Tutkimus paljasti, että valintajalostetut kirjolohet tarvitsevat enemmän fosforia rehussa kuin aiemmin. 

Valintajalostuksen ansiosta nykypäivän kasvatetut kirjolohet kasvavat nopeammin, hyödyntävät rehun tehokkaammin ja tuottavat enemmän syötävää filettä kuin koskaan ennen. Jalostus myös muuttaa kalojen ravitsemusvaatimuksia. Jos rehuja ei mukauteta tähän kehitykseen, kalojen hyvinvointi voi vaarantua. 

Työryhmä kehitti uuden biometrisen mallin, joka yhdistää mitattavissa olevat kalojen ominaisuudet, kuten rehun ja ravintoaineiden käyttökyvyn, fileprosentin ja kehon koostumuksensuoraan kaloille optimaaliseen rehunkoostumukseen. Mallilla voidaan ennustaa, miten rehun koostumusta tulee muuttaa, kun valintajalostus muokkaa kalojen biologisia ominaisuuksia. 

”Perinteisesti kalarehujen koostumus on määritetty työläissä ja kalliissa ruokintakokeissa. Uusi malli auttaa tutkijoita ja rehuntuottajia suunnittelemaan kalojen terveyttä ja hyvinvointia tukevia rehuja ja ruokintaa, jotka vastaavat nykyaikaisten viljeltyjen kalakantojen biologisia tarpeita”, johtava tutkija Antti Kause Luonnonvarakeskuksesta kertoo.  

Uusi malli tarjoaa ennakoivan työkalun kalojen hyvinvoinnin turvaamiseksi yhdistämällä kalojen genetiikan ja ravitsemuksen matemaattisesti samaan viitekehykseen. Mallia voidaan soveltaa myös proteiiniin, energiaan ja muihin välttämättömiin ravinteisiin, mikä avaa tien tarkkuusruokintaan, joka tukee sekä kalojen hyvinvointia että kestävää tuotantoa. 

Valintajalostus lisää kirjolohen fosforintarvetta 

Tutkimuksessa keskityttiin fosforiin (P), joka on elintärkeä ravinne kalan luuston ja solujen kehitykselle. Kehitetty malli osoitti, että valintajalostetut kirjolohet tarvitsevat enemmän fosforia rehussa kuin aiemmin – pääasiassa siksi, että niiden rehuhyötysuhde on parantunut huomattavasti.  

Viime vuosikymmeninä kalanrehuista on pyritty vähentämään fosforia ympäristösyistä. Liian vähäinen fosfori aiheuttaa luustovaurioita, heikkoa kasvua ja heikentynyttä hyvinvointia, kun taas rehujen liiallinen fosfori voi johtaa vesistöjen rehevöitymiseen. ”Sopivan tasapainon löytäminen on siten sekä ympäristö- että eläinten hyvinvointikysymys”, Kause sanoo. Kirjolohen rehun käyttökyky on parantunut noin 50 prosenttia 1980-luvun alusta, ja rehusta vesistöön päätyvän typen ja fosfori määrää (kg) per tuotettu 1000 kg kalaa on vähentynyt yli 70 prosenttia. Rehukertoimen parannuksesta on arvioitu vähintään kolmanneksen olevan valintajalostuksen seurausta.  

Mikäli valintajalostus jatkuu nykyvauhtia, mallin ennusteiden mukaan kirjolohen optimaalinen rehufosforin määrä kasvaa noin 28 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, ellei fosforin hyödyntämistehokkuus samanaikaisesti parane. Tämä tieto auttaa rehuntuottajia välttämään hyvinvointiriskejä jo ennalta. ”Tulokset antavat selvän viestin kalojen hyvinvoinnin kannalta. Kun valintajalostus tuottaa yhä nopeammin kasvavia ja rehua tehokkaammin hyödyntäviä kaloja, myös rehujen on kehityttävä samassa tahdissa”, Kause sanoo.  

Valintaohjelmissa parannetaan jo nyt tasapuolisesti kalojen tuotanto-, tuotelaatu-, ja hyvinvointiominaisuuksia. Ravintoaineiden sulavuuden parantaminen, joko rehuja kehittämällä tai kaloja jalostamalla, tukee viljeltyjen kalakantojen terveyttä ja hyvinvointia sekä on ympäristön kannalta tärkeää.