Vaelluskalakantojen elvyttäminen vaatii pitkäjänteisyyttä - tutkimus selvitti eri ratkaisujen toimivuutta

Vaelluskalojen luonnollista elinkiertoa pyritään elvyttämään rakentamalla padottuihin jokiin ylä- ja alavirtaan toimivia vaellusväyliä sekä kehittämällä istutuksien tuloksellisuutta. Lohi, taimen, järvilohi ja vaellussiika ovat vaelluskaloja, joiden elvyttämiseksi saatiin uutta tutkimustietoa juuri päättyneessä SateenvarjoIII-hankkeessa.  

Tulosten mukaan vaelluskalakantojen palauttaminen rakennettuihin vesistöihin edellyttää tyypillisesti useita rinnakkaisia tukitoimenpiteitä. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää vaellusratkaisujen suunnittelussa uusiin kohteisiin. 

− Vaelluskalakantojen elvyttäminen on pitkäjänteistä toimintaa, jossa tutkimustiedolla nopeutetaan toimivien ratkaisujen löytämistä. Tässä hankkeessa tutkittujen keinojen tueksi tarvitaan myös muita kalojen vaelluksen mahdollistavia toimenpiteitä, elinympäristökunnostuksia ja kalastuksensäätelyä, toteaa Luken erikoistutkija Pauliina Louhi.

Virtaaman muutoksien tasaantuminen saa nousukalat uimaan ylävirtaan 

Iijoen Haapakoskella seurattiin alasvaeltavien lohenpoikasten ohjaamista Suomessa ensimmäistä kertaa toteutetun kelluvan ohjausaidan avulla. Ohjausaita toimi keskimäärin hyvin ja sen avulla onnistuttiin ohjaamaan poikaset myöhemmin valmistuneelle alasvaellusväylälle padon lävitse. 

Oulujoen Montan voimalaitoksen alakanavan kolmiulotteinen virtausmallinnus havainnollisti alakanavien virtausolojen haasteellisuutta kalojen uintiympäristönä. Ensimmäistä kertaa alakanavan olosuhteissa käytetyn merkittyjen lohien akustisen seurantajärjestelmän avulla saatiin tarkkoja lohien sijainti- ja liikkumistietoja koko alakanavan alueelta erilaisissa virtaamaolosuhteissa. Pääosa lohien nousuista alakanavaan tapahtui tilanteissa, joissa virtaaman muutokset olivat tasaantuneet muutaman tunnin ajan ennen nousun aloitusta.  

Oulujoen alajuoksulle kehitetty PIT-seurantajärjestelmä yhdessä Merikosken kalatien kertyvien aineistojen perusteella vaikuttaa toimivalta menetelmältä Oulujoen istutusten tuottavuuden seurantaan. Samantyyppistä PIT-asetelmaa voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää myös muiden Perämeren rakennettujen jokien seurannoissa, esimerkiksi Ii- ja Kemijokisuulla. 

Nousukalat löytävät Laurinvirran, mutta poikastuotanto on vielä heikkoa 

Äärimmäisen uhanalaisen järvilohen luontaiset lisääntymisalueet sijaitsevat Pielis-, Ala-Koita- ja Lieksanjoella. Ala-Koitajoen nykyinen pieni virtaama ja runsas petokalakanta eivät mahdollista alkuunkaan järvilohen luontaisen elinkierron turvaavaa smolttituotantoa, joten nykytilassaan Ala-Koitajokea voitaisiin käyttää esimerkiksi säilytysviljelyä tukevana poikashautomona. Lieksanjoen Pankakoskella sijaitsevan lohismolttien kiinniottolaitteen toimivuus oli vielä vaatimatonta. Tehokkuutta voitaisiinkin parantaa ohjainaidalla.  

Pielisjoen alemman vesivoimalaitoksen tulvauomaan, Laurinvirtaan, valmistui Pohjois-Karjalan Sähkön sekä alueellisten ja valtakunnallisten toimijoiden yhteistyönä pinta-alaltaan merkittävä ja esteetön järvilohen lisääntymisalue vuonna 2020. Hankkeessa tehtyjen seurantojen perusteella sekä järvilohen että taimenen emokalat ovat löytäneet uintireitin Laurinvirtaan ja hyväksyneet sen kunnostetut kutualueet. Alueella syntyneet poikasmäärät ovat olleet kuitenkin heikkoja johtuen todennäköisesti voimakkaista ohijuoksutuksista.   

Oulujoessa ja Iijoessa on edellytykset vaellussiian luontaiselle lisääntymiselle 

Oulujoen vaellussiian luontaisen poikastuotannonarvioitiin olevan vuonna 2020 keskimäärin noin 2,1 miljoonaa siianpoikasta. Luonnonlisääntymisen arvio on suurin kaikista rakennetuista joistamme. Sekä Oulujoessa että Iijoessa on edellytykset vaellussiian luontaiselle lisääntymiselle, mutta erityisesti Iijoessa siioista pääsee palaamaan mereen vain pieni osa kudun jälkeen.   

Vuosien 2019–2023 aikana Luonnonvarakeskuksen (Luke), voimayhtiöiden, Energiateollisuus ry:n ja Maa- ja metsätalousministeriön Sateenvarjo III - yhteistyöhankkeessa tutkittiin Suomessa jo käytössä olevien vaellusratkaisujen toimivuutta sekä kehitettiin nykyisiä istutuspoikasseurantoja. 

Hankkeen toteuttaja oli Luonnonvarakeskus ja sen budjetti oli noin 1,9 miljoonaa euroa. Hankkeen rahoittajina toimivat Fortum Oy, Kemijoki Oy, PVO-Vesivoima Oy, Vattenfall Oy, UPM Energy Oy, Oulun Energia Oy, Helen Oy, Kolsin Voima Oy, Energiateollisuuden ympäristöpooli, Maa- ja metsätalousministeriö ja Luonnonvarakeskus. Kumppaneina hankkeessa toimivat Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset.