Toistettu typpilannoitus ravinneköyhillä kivennäismailla voisi olla konkreettinen keino edistää päästötavoitteita
Luonnonvarakeskuksen (Luke) pitkäaikainen tutkimus osoittaa, että kymmenen vuoden välein tehty typpilannoitus voi merkittävästi lisätä männyn kasvua vähäravinteisessa boreaalisessa metsässä. Kuuden vuosikymmenen seurannan mukaan puiden typen käyttö on yllättävän tehokasta ravinneköyhillä kivennäismailla, missä lannoitusta ei juuri tehdä.
Typpilannoitusta käytetään metsätaloudessa pääasiassa kertaluonteisesti ja suurina annoksina metsikön kiertoajan loppupuolella, kun tähdätään tukkipuun tuotannon maksimointiin. Ravinneköyhiä metsäalueita ei yleensä lannoiteta, koska lannoituksen ei nähdä olevan siellä taloudellisesti kannattavaa.
Keski-Suomessa toteutettu 60 vuoden pitkäaikaistutkimus haastaa tämän käsityksen: tutkimus osoittaa, että vähäravinteisetkin männiköt voivat hyötyä merkittävästi toistuvasta, maltillisesta typpilannoituksesta. Tulokset viittaavat siihen, että puut kykenevät hyödyntämään typen tehokkaasti ja että jatkuva, pienimuotoinen lannoitus voi tukea metsien hiilensidontaa huomattavasti tehokkaammin kuin yksittäiset, suuret lannoitukset.
"Tutkimuksemme osoittaa, että metsän kasvun ja hiilensidonnan kannalta olisi tehokkainta lannoittaa pienillä määrillä typpeä muutaman vuoden välein koko metsikön elinkaaren ajan. Sinänsä ajatus ei ole uusi - vastaavia suosituksia on tehty jo 80-luvulla - mutta käytännön metsätaloudessa toistettu typpilannoitus on nähty taloudellisesti kannattamattomana. Kenties hiilimarkkinoiden vahvistuessa tulisi asiaa pohtia uudelleen, sillä hiilensidonnan tehostaminen voisi olla asia, joka tekee lannoituksesta kannattavaa," sanoo Luken tutkija Anni Palvi. Tutkimus on osa Palvin väitöskirjahanketta, jonka rahoittajana on Suomen Luonnonvarain Tutkimussäätiö.
Typpilisäys lisäsi puiden fotosynteesiä ja neulasten kasvua kahden vuoden aikana lannoituksesta
EU:n rahoittaman ja Luken koordinoiman HoliSoils-hankkeen tutkimuksessa seurattiin mäntyvaltaista, vähäravinteista kivennäismaata Keski-Suomessa vuosina 1960–2022. Koealoille annettiin typpilannoitusta kymmenen vuoden välein, ja niitä verrattiin lannoittamattomiin kontrollialueisiin. Puiden kasvua arvioitiin vuosilustoista lasketun runkopinta-alan kasvun (BAI) avulla, mistä laskettiin myös, miten tehokkaasti puut käyttivät typpeä kasvuun. Lisäksi analysoitiin vuosirenkaiden hiili-isotooppikoostumusta (δ¹³C) sekä neulasten kemiallista koostumusta.
Tulokset osoittivat, että yksittäinen typpilisäys lisäsi puiden fotosynteesiä ja neulasten kasvua etenkin kahden ensimmäisen vuoden aikana lannoituksesta. Tämän seurauksena puiden kasvu kiihtyi hetkellisesti, palautuen takaisin lähtöarvoihin sitä mukaa, kun lisääntynyt neulasmassa oli varissut karikkeena osaksi maaperän hiilivarastoa. Pitkäaikaisvaikutuksia puun kasvuun ei löydetty, mutta puiden typen käyttö osoittautui yllättävän tehokkaaksi (keskimäärin 0.16 m3 tukkipuuta lisättyä typpikiloa kohti) ja säilyi tehokkaana lannoituksesta toiseen.
Tutkimuksen löydökset tarjoavat uusia mahdollisuuksia metsänhoidon kehittämiseen ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta. Lannoituksen roolia voitaisiin arvioida uudelleen myös taloudellisesti, etenkin jos hiilimarkkinat tai kannustimet metsien ilmastohyödyistä vahvistuvat tulevaisuudessa.
Julkaisu tehtiin osana HoliSoils-hanketta. HoliSoils on EU:n rahoittama tutkimusprojekti, joka kehittää ja testaa maankäsittelymenetelmiä tavoitteenaan hillitä ilmastonmuutosta ja ylläpitää erilaisten, ihmisten elinkeinoille ja hyvinvoinnille välttämättömien ekosysteemipalvelujen tarjontaa. Väitöskirjan rahoitti Suomen Luonnonvarain Tutkimussäätiö.
