Talven 2025 lumijälkilaskennat: Riistanisäkkäiden kannoissa alueellisia vaihteluita

Tämän vuoden lumijälkilaskentojen perusteella oravan, metsäjäniksen, kärpän ja lumikon jälkihavaintojen määrä on kasvanut viime vuodesta monin paikoin maan etelä- ja keskiosissa, kun taas pohjoisessa vähentynyt.

Nisäkkäiden lumijälkiä on laskettu riista- ja peltokolmioilla eri puolilla Suomea jo 37 talvena peräkkäin. Talven 2025 aikana koko maassa laskettiin yhteensä 567 kolmiota, mikä on hieman enemmän kuin edellisvuonna.

Viime talveen verrattuna metsänjäniksen kanta on runsastunut paikoin maan etelä- ja keskiosissa, mutta pienentynyt maan pohjoisosissa. Myös oravakanta on pienentynyt maan pohjoisosissa, jossa edellinen huippuvuosi oli 2023. Muualla maassa oravakanta romahti jo 2023 vuoden 2022 huipun jälkeen, ja nyt monilla alueilla on havaittavissa jonkin verran kannankasvua. 

Ketun ja näädän kannat ovat keskimäärin edellisvuoden tasalla. Saukkokanta on keskimäärin kasvanut edellisvuodesta. 

Pienten näätäeläinten lumijälkien määrä vaihtelee alueellisesti paljon. Verrattuna viime talveen lumikon jälkien määrä on vähentynyt maan pohjoisosissa, mutta kasvanut monin paikoin maan etelä- ja keskiosissa. Kärpällä muutokset ovat samankaltaisia, mutta hieman pienempiä, ja kannan väheneminen pohjoisessa rajoittuu Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueille.

”Lyhyellä aikavälillä riistanisäkkäiden kannanheilahteluja on aina havaittavissa. Näitä aiheuttavat esimerkiksi ravintotilanteen äkilliset muutokset, kuten myyräkantojen vaihtelut, eri puiden ja kasvien siemensadot, taudit, pedot, sekä poikkeukselliset sääolosuhteet”, kertoo erikoistutkija Andreas Lindén Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Pitkän aikavälin muutokset: monet pienriistalajit taantuvat

Metsäjänis- ja kettukannat ovat pienentyneet noin puoleen, orava- ja lumikkokannat kolmannekseen ja kärppäkanta peräti noin kuudennekseen. 

Maan etelä- ja keskiosissa metsäjäniksen kanta on taantunut, ja näätä on vähentynyt lähes puoleen pitkän aikavälin tarkastelussa. Sen sijaan rusakko on runsastunut voimakkaasti, ja sen lumijälki-indeksi on jopa 20–30-kertaistunut. Rusakko viihtyy erityisesti rannikon peltomaisemissa.

Myös pohjoisessa monilla lajeilla oli samankaltaista kehitystä seurantajakson alkupuolella, mutta metsäjäniksen ja ketun kannat ovat viime vuosikymmeninä olleet vakaita tai viime vuosina hieman kasvaneet. Myös oravalla ja kärpällä menee paremmin viimeisen 5–10 vuoden tarkastelun perusteella. Näätä puolestaan on lähes kaksinkertaistanut kantansa pohjoisessa. Saukon kanta kasvoi 1990-luvulla ja on pysynyt vakaana jo parikymmentä vuotta. Rusakon kanta on kääntynyt selvään laskuun pohjoisessa.

Jatkuvien muutosten taustatekijöitä on useita, ja syy-seuraussuhteita on vaikea osoittaa. Pohjoisten nisäkkäiden yhteisenä haasteena ovat ilmastonmuutos, myyräsyklien heikkeneminen, metsämaiseman rakenteen muutokset sekä eteläisten lajien levittäytyminen pohjoisemmaksi. Sen sijaan eteläiset ja kulttuurimaisemissa viihtyvät lajit saattavat monesti pärjätä aiempaa paremmin.