Riistakolmioiden lumijälkilaskennan tulokset 2025

Tämän vuoden lumijälkilaskentojen perusteella oravan, metsäjäniksen, kärpän ja lumikon jälkihavaintojen määrä on kasvanut viime vuodesta monin paikoin maan etelä- ja keskiosissa, kun taas pohjoisessa vähentynyt. 

Pitkän aikavälin seurannat (37 vuotta) kertovat monen pienriistalajin taantuvan. Metsäjänis- ja kettukannat ovat pienentyneet noin puoleen, orava- ja lumikkokannat kolmannekseen ja kärppäkanta peräti noin kuudennekseen. Sen sijaan rusakko on runsastunut hyvin voimakkaasti koko maassa, ja myös saukkokanta on kasvanut (Taulukko 1, Kuva 1 pdf). 

Muutosten taustatekijöitä on useita, ja syy-seuraussuhteita on vaikea osoittaa. Pohjoisten nisäkkäiden yhteisenä haasteena ovat ilmastonmuutos, myyräsyklien heikkeneminen, metsämaiseman rakenteen muutokset sekä eteläisten lajien levittäytyminen pohjoisemmaksi. Sen sijaan eteläiset ja kulttuurimaisemissa viihtyvät lajit saattavat monesti pärjätä aiempaa paremmin. 

Monelle pienriistalajille, kuten jäniksille, oravalle, ketulle, sekä pienille ja keskikokoisille näätäeläimille, lumijälkilaskenta on tärkein tai jopa ainoa valtakunnallinen vuosittainen kannanseuranta. Tämä raportti käsittelee kyseisiä lajeja.

Metsäjänis
Metsäjäniskanta on pohjoisessa pienentynyt, kun taas monilla alueilla maan etelä-, keski- ja itäosissa kanta on hieman kasvanut. Koko maan mittakaavassa muutokset karkeasti kumoavat toisensa. Pitkällä aikavälillä (37 vuotta) kanta on liki puolittunut. Kannan taantuminen on ollut huomattavaa maan etelä- ja keskiosissa, mutta viime vuosina taantuminen näyttäisi hidastuneen. Koko maan kanta näyttää jopa kääntyneen lievään kasvuun. Pohjoisessa metsäjäniksen kanta on pysynyt vakaana viimeiset parikymmentä vuotta. 

Rusakko
Edellistalveen verrattuna rusakkokanta on koko maan tasolla pysynyt keskimäärin vakaana. Maan pohjoisosissa rusakonjälkiä on ilmoitettu huomattavan vähän edellisvuosiin verrattuna ja aiemmista tarkasteluista poiketen kanta näyttäisi kääntyneen laskuun. Koko 37-vuotisen seurantajakson aikana Suomen rusakkokanta on arviolta 20–30-kertaistunut ja levittäytynyt sekä pohjoiseen että itään. Rusakko on eteläinen laji, jonka kanta on tiheimmillään Etelä- ja Länsi-Suomen viljelymaisemissa.

Orava
Verrattuna viime talveen oravakanta on vähentynyt maan pohjoisosissa, jossa edellinen huippuvuosi oli 2023. Muualla maassa kanta romahti jo vuoden 2022 huipun jälkeen ja nyt on havaittavissa kannankasvua monilla alueilla. Oravakanta on taantunut Suomessa noin kolmannekseen 37 vuoden seurantajakson aikana. Maan eteläosissa taantuminen on ollut maltillisempaa kuin maan keskiosissa. Molemmilla alueilla taantuminen on kuitenkin jatkuvaa, kun taas pohjoisimmassa Suomessa on viime vuosilta viitteitä kehityksen taittumisesta vakaaksi tai nousuun. Oravalle on ominaista vuosien väliset suuret kannanvaihtelut, jotka koskevat samanaikaisesti suuria alueita. Selkein syy kannanvaihteluihin on kuusen käpysato. 

Kettu
Edellistalveen nähden koko maan kettukanta on pysynyt jotakuinkin ennallaan, mutta alueellista vaihtelua esiintyy. Kettukanta on 37 vuoden seurantajakson aikana taantunut maassamme lähes puoleen. Vuoden 2010 jälkeen kanta on kuitenkin ollut vakaa tai loivasti kasvava. Kannan taantuminen on ollut idempänä voimakkaampaa ja pohjoisessa loivempaa. Suomen keskiosissa kettukannassa on ollut selvää aaltoilevaa vaihtelua, joka näkyy myös koko maan kannassa. Kannanvaihtelun aallonpohjat olivat vuosina 1996 ja 2010 ja huiput noin 2002 ja 2017.

Saukko
Viime vuoteen verrattuna saukon lumijälkien määrä on kasvanut, mutta myös alueellista vaihtelua esiintyy. Pitkällä aikavälillä kasvu on selvää sekä maan etelä- että pohjoisosissa, joissa kanta edelleen kasvaa loivasti, kun taas maan keskiosissa kanta on pitkään ollut vakaa. Lännessä kannankasvu on ollut hieman voimakkaampaa kuin idässä. Riistakolmioilla saukkokanta on ollut vakaa viimeisen parinkymmenen vuoden ajan. Muiden tietojen, kuten talvilintulaskentojen, valossa varsinkin rannikolla on saattanut olla selvästikin riistakolmiolaskennan kuvaamaa tilannetta voimakkaampaa saukkokannan kasvua.

Näätä
Edellisvuoteen verrattuna näätäkanta on pysynyt keskimäärin ennallaan tai hieman taantunut; paikallista vaihtelua on jonkin verran. Pohjoisessa kannan lasku on ollut paikallisesti suurempaa. Koko maan näätäkanta on lumijälkilaskennan valossa pysynyt erittäin vakaana 37 vuoden seurantajakson aikana, mutta maan eri osissa muutokset ovat olleet merkittäviä. Seurantajakson aikana Etelä-Suomen kanta on taantunut melkein puoleen, maan keskiosissa on lievää vähenemistä ja maan pohjoisosissa kanta on lähes kaksinkertaistunut. 

Kärppä
Kärppäkanta on pysynyt keskimäärin viime vuoden tasolla, mutta paikallinen vaihtelu on huomattavaa. Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueilla kanta on pienentynyt, mutta Lapissa pysynyt vakaana. Maan etelä- ja keskiosissa kanta on monin paikoin viime talvea suurempi. Koko 37 vuoden seurantajakson aikana kärppäkanta on lumijälkiseurannan valossa taantunut Suomessa noin kuudennekseen alkuperäisestä. Taantuminen on 2010-luvun puoliväliin asti ollut voimakkainta maan pohjoisosissa, jossa laji on perinteisesti ollut paljon runsaampi kuin Etelä-Suomessa. Pohjois-Suomessa on kuitenkin merkkejä siitä, että kehitys on viimeisen noin 10 vuoden aikana taittunut vakaaksi tai heikosti kasvavaksi. Kärpän lumijälkien määrään vaikuttaa olennaisesti myyrien kannanvaihtelut eli pääravinnon saatavuus. Myyrien kannanvaihtelut vaikuttavat myös käyttäytymisen kautta: kun myyriä on ravinnoksi vähän, pienet näätäeläimet liikkuvat hangen päällä enemmän.

Lumikko
Verrattuna viime talveen lumikkokanta on keskimäärin pysynyt melko vakaana. Maan etelä- ja keskiosissa kanta on kuitenkin monilla alueilla kasvanut ja maan pohjoisosissa vastaavasti selvästi vähentynyt. Lumikkokanta on 37 vuoden tarkastelujakson aikana vähentynyt Suomessa alle kolmannekseen. Taantuminen on ollut nopeampaa pohjoisessa, mutta toisin kuin kärpällä, itäosissa maata lievempää. Lumikolle on ominaista varsin suuret kannanvaihtelut, jotka heijastavat myyräkantojen vaihteluita. Lumijälkien määriin vaikuttaa aitojen kannanvaihteluiden lisäksi myös käyttäytyminen myyräsyklin eri vaiheissa, sillä jos myyriä on vähän ravinnoksi, lumikot liikkuvat enemmän hangen päällä.

Aineisto: Olosuhteet vaikuttavat laskettujen kolmioiden määrään

Metsämaastoon sijoittuvia riistakolmioita laskettiin kuluvana talvena 518, mikä on noin 17 % enemmän kuin viime vuonna (kuva alla). Etelä- ja Länsi-Suomen viljelymaisemissa sijaitsevia peltokolmioita sen sijaan laskettiin vain 49, mikä on 28 % vähemmän kuin viime vuonna. Etelän heikot laskentaolosuhteet heijastuvat varsinkin laskettujen peltokolmioiden määrään. Lappia lukuun ottamatta Suomessa oli vähäluminen ja leuto talvi. Varsinkin etelärannikolla lumipeitettä ei ollut kovin pitkiä jaksoja.