Suurpedot aiheuttavat huolta ja työtä maatiloilla – Selvitimme, mitä tilanpitäjät ajattelevat kotieläinten suojaamisesta

Tiedämme, että suurpedot aiheuttavat vahinkoja tuotantoeläintiloilla ja että osa maatiloista suojaa eläimiään suurpedoilta. Mutta mitä tilanpitäjät ajattelevat kotieläinten suojaamisesta? Entä mitä se maksaa?

Tutustu koko raporttiin (pdf)

Suurpedot tappavat ja vahingoittavat tuotantoeläimiä. Suurin osa vahingoista sattuu poroille ahman tai suden hyökkäyksen seurauksena. Poronhoitoalueen eteläpuolella vahinkoja aiheutuu myös muille kotieläimille, kuten lampaille ja naudoille. Usein asialla on susi.

Tarkastele tilastoja suurpetovahingoista 2010—2020 (pdf)

Suurpedot vaikuttavat tilallisten arkeen. Vuoden 2020 susikanta-arvion reviireillä sijaitsee runsaat 2 100 nauta-, lammas- tai vuohitilaa. Vaikka vahinkoja sattuu Suomessa vain kouralliselle tiloja, suurpetoalueilla toimintaa harjoittavat joutuvat pohtimaan, miten eläimet pidetään turvassa.

Tilanpitäjät kantavat huolta ja nukkuvat yönsä huonosti vahinkoja peläten. On tärkeää selvittää, miten paljon tilalliset käyttävät aikaa ja rahaa eläinten suojaamiseen. Mitä he ajattelevat vahinkojen ehkäisemisestä?

”Eläimet vauhkoontuneet useasti kesän aikana, sännänneet läpi aitojen rikkoen ne, osa kadonnut metsään, osa valtaojaan, osa navetalle turvaan ”karmit kaulassa”. Ylimääräistä raskasta työtä, eläinten etsintää yötä myöten, aitojen korjausta päiväkaudet ym. Yhden hiehon molemmat takajalat haavoilla/raapaleilla. Monta päivää laidunkaudella 2020 mennyt turhaan työhön, tähän on saatava muutos!”
– Kyselyvastaaja

”Meillä eläimet ovat pihatossa. Yleensä olemme kuumina päivinä jättäneet ovet auki yöksi, nyt sitä ei enää uskalla tehdä.”
– Kyselyvastaaja

Selvityksen tavoite oli kuulla tilallisia, joilla on ollut haastava tilanne suurpetojen ja etenkin suden kanssa. Selvityksessä keskityttiin alueisiin, joilla on tapahtunut suurpetovahinkoja, ja maatiloihin, joissa on käytössä suojausmenetelmiä.

Tilanpitäjien näkemyksiä selvitettiin kahdella kyselyllä ja haastatteluilla. Haastattelut tehtiin kesällä ja kyselyt syksyllä vuonna 2020.

Selvitys tehtiin Luonnonvarakeskuksessa yhteistyössä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton ja Suomen riistakeskuksen kanssa.

10 haastateltavaa valittiin niiden joukosta, jotka olivat saaneet aitamateriaalit Suomen riistakeskuksen kautta. Haastatteluaineistoa hyödynnettiin kyselylomakkeita rakennettaessa. Haastatteluista julkaistaan erillinen raportti opinnäytetyönä.

Kahteen kyselyyn vastasi yhteensä 223 tuotantoeläintilallista eri puolilta Suomea.

Vastaajista 141 tavoitettiin MTK ry:n tuottajayhdistysten sähköpostilistojen kautta. Tuottajayhdistyksistä valittiin mukaan ne, jotka sijaitsevat vähintään osittain kahdellatoista kevään 2020 susireviireistä. Kuudella reviireistä tiedettiin tapahtuneen vahinkoja vuonna 2019, ja loput edustivat eläintilarakenteeltaan tyypillisiä reviireitä. Alueilla tiedettiin esiintyvän myös muita suurpetoja.

82 vastaajaa tavoitettiin Suomen riistakeskuksen kautta. He olivat saaneet tilalleen ilmaiset petoaitatarvikkeet.

Tuloksia lukiessa on hyvä pitää mielessä, että selvitykseen osallistui vain pieni joukko ihmisiä alueilta, joilla tilanteen arvioitiin olevan haastava. Tulokset eivät ole suoraan yleistettävissä kaikkiin suomalaisiin tilanpitäjiin, eivätkä kaikkiin suurpetoalueilla eläviin tilallisiin. Tulokset antavat lähtökohtia keskusteluun siitä, miten tilallisia voisi tukea eläinten suojaamisessa.

Tarkat tiedot aineistosta ovat raportissa (pdf). Poronhoitoalue ei ole mukana kyselyssä, koska huomio kohdistui nauta-, lammas-, vuohi- ja hevostilojen ennaltaehkäisyyn laitumilla ja tilakeskusten tuntumassa.

”Asia, mihin kiinnitetään liian vähän huomiota, on tunnelman muuttuminen, kun sudet ovat saapuneet ympäristöön. Se aiheuttaa monenlaista pelkoa ja huolta, mitä ei ennen susia ole ollut. — Kun sudet saapuvat alueelle, on entinen rauha pois.”
– Kyselyvastaaja

Vastaajien maatilojen ympäristössä esiintyi eri suurpetolajeja. Tyypillisimmin vastaajat arvioivat, että alueella tavataan kaikkia suurpetoja tai pelkästään sutta. Suurin osa vastaajista piti suurpedoista sutta suurimpana riskinä eläimilleen. Erityisesti lampaat ja vuohet nähtiin alttiiksi susivahingoille.

Mitä suuremmaksi vahingon riski koettiin, sitä ennemmin tilallinen otti käyttöön suojaustoimia.

Neljä yleisintä tapaa ennaltaehkäistä vahinkoja olivat:

1. Estetään petoja löytämästä tilan tuntumasta syötävää, jotta ne eivät tottuisi etsimään sieltä ruokaa
2. Petoaitojen rakentaminen ja ylläpitäminen
3. Eläinten siirtäminen yöaitauksiin tai rakennuksiin yön ajaksi suojaan
4. Alueen suurpetotilanteen selvittäminen esimerkiksi riistahavainnot.fi-palvelusta

Monet tilalliset käyttivät useita suojauskeinoja rinnakkain. Vastaajat kertoivat myös harvinaisemmista menetelmistä, kuten laumanvartijakoirista tai ääni-, valo- ja hajukarkottimista.

”Petovahinkoja ei ole ollut, ja kunnossa oleva ja hoidettu aita tuo karjankasvattajalle mielenrauhaa laidunkauden ajaksi.”
– Kyselyvastaaja

”Se [petoaita] pitää sudet poissa. Ovat testanneet aitaa ja nykyään kiertävät sen kaukaa. Uudet pennut saattavat syksyisin tulla kokeilemaan, mutta oppi menee perille.”
– Kyselyvastaaja

Suurpetoaita on laiduntavien eläinten suojaamiseen kehitetty aita, joka torjuu suurpetoja tehokkaasti. Yleensä petoaidan rakentaminen käynnistetään, kun maatilalla havahdutaan vahinkoriskiin. Niin käy, jos alueella on havaittu suurpetoja tai kauempana tilasta on tapahtunut vahinko. Harva havahtuu työhön vasta, kun omalla tilalla tai naapurissa käy suurpedon aiheuttama vahinko.

Suomen riistakeskus myöntää petoaitatarvikkeita perusteltua hakemusta vastaan. Aidan pystyttäminen ja ylläpito jäävät tilallisen vastuulle.

Suomen riistakeskukselta petoaitaa saaneista vastaajista 80 % kertoi olevansa tyytyväinen aitaan vahinkojen ennaltaehkäisyssä. Tärkeimmäksi petoaidan hyödyksi mainittiin koetun torjuntatehon lisäksi mielenrauha ja paremmat yöunet. Osa vastaajista kertoi myös todentaneensa tehon.  Pedoista oli tehty havaintoja aidan ulkopuolella, ei sisäpuolella. Tyytymättömyyttä aiheuttivat esimerkiksi lumisiin olosuhteisiin nähden liian lyhyet tolpat ja aidan ylläpidon työläys.

Tuottajayhdistysten kyselyyn vastanneista aitoja rakentaneista tyytyväisiä oli 61 %. Kyselyyn vastanneilla oli käytössään keskenään erilaisia aitoja, ja tyytymättömyyttä aiheutti, jos tuottajalla ei ollut varaa järeisiin ja laadukkaisiin aitoihin.

Petoaita ei ole ylläpitonsa puolesta halpa suojausmenetelmä. Suomen riistakeskuksen aitamateriaalit saaneiden vastaajien mukaan:

• Uuden petoaidan rakentamiseen kului tyypillisesti 60 tuntia, ja kuluja kertyi noin 1 €/aitametri.
• Huoltamiseen ja kunnossapitoon kului vuodessa 20 tuntia, ja työstä kertyi kuluja noin 0,34 €/aitametri.

Kyselyvastaajat rakensivat aitaa tyypillisesti 1500 metrin verran. Karkeasti laskettuna 1500 metrin mittaisen aidan rakentaminen maksaa siis noin 1500 €, ja sen vuosittainen huolto vie noin 510 €. Aidattujen laidunten koko kuitenkin vaihteli suuresti. Kuluihin vaikutti esimerkiksi maaperä ja millä menetelmillä aidan aluskasvillisuus pidetään kurissa. Lisäksi tilalliset olivat voineet maksaa useita satoja euroja vuodessa esimerkiksi ostopalvelusta apuna aidan rakentamiseen tai huoltamiseen. Huolen ja stressin kustannuksia ei tässä selvityksessä laskettu euroina.

”Tilallamme on paljon petoaitoja laidunten ympärillä. Me emme pysty huolehtimaan aidoista, jotta ne toimisivat niin kuin pitää. Meillä pitäisi olla vähintään 1 henkilö palkattuna koko laidunkauden pelkästään hoitamassa petoaitoja, jotta ne olisivat koko ajan kunnossa. Isolla tilalla ei ole mitään mahdollisuutta petoaitaprojektiin.”
– Kyselyvastaaja

”Aita ei suojaa eläimiä siltä pelon tunteelta, jonka peto aiheuttaa nautaeläimelle, joka suojelee vasikkaansa. On henkisesti erittäin kuormittavaa herätä useana yönä rauhoittelemaan nautalaumaa, joka on pelästynyt jotain. Tilalta ei voi lähteä pidemmäksi aikaa esim. lomalle koska eläimiä täytyy valvoa myös yöaikaan.

Sudet säikäyttivät ison 1500-kiloisen astutussonnin siihen kuntoon, etten sitä saanut enää menemään oman laumansa mukana laitumelle, se kääntyi aina veräjältä takaisin pihatolle turvaan. Mistään en saanut korvausta uuden sonnin hankintaan!”
– Kyselyvastaaja

Kysyimme tilallisilta näkemyksiä suurpetovahinkojen ennaltaehkäisyn tukijärjestelyihin, korvausjärjestelmän ehtoihin ja korvaussummiin. Vastaajat ovat jaettavissa kolmeen asenneryhmään.

61 % vastanneista oli vahvasti sitä mieltä, että valtion tulee korvata kaikki suurpetovahingot, ja että vahinkoja täytyy ehkäistä ensisijaisesti metsästyksellä. Metsästyksellä tarkoitettiin vahinkoja tuottaneiden yksilöiden poistamista. Heidän mukaansa valtion tulisi korvata täysimääräisesti vahinkojen ennaltaehkäisyyn liittyvä työ. Suojausmenetelmiin liittyvän tiedon välittämisestä ei nähty olevan merkittävää apua.

26 % vastanneista korosti melko vahvasti vahinkojen täyttä korvaamista ja metsästystä ennaltaehkäisykeinona, mutta muissa asioissa he olivat epävarmoja näkemyksistään.

13 % vastanneista näki muita asenneryhmiä useammin tarvetta omaehtoisille ennaltaehkäisytoimille. He pitivät nykyisiä korvaussummia riittävinä, mutta korostivat tarvetta tiedolle suojausmenetelmistä.

Mitä suuremmaksi riskiksi tilanpitäjä arvioi suurpedot omille tuotantoeläimille, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän kuului suurimpaan asenneryhmään.

”Petoaidan takaa naudat eivät pelästyessään karkaa, vaan hakeutuvat suojaympyrään tai navetalle. Tuntuu, että olemme nautojen turvaamiseksi tehneet, mitä voimme, ja nukumme levollisemmin.”
– Kyselyvastaaja

Selvityksen tavoite oli auttaa etsimään keinoja tilanpitäjien tukemiseen suurpetovahinkojen torjunnassa. Kyselystä selvisi esimerkiksi toiveita aitamateriaalien kehittämiseen.

Materiaalien on syytä olla laadukkaita ja riittävän järeitä. Kovilla ovat etenkin kulmapylväät ja portit.

Eläinten pitäminen laitumilla talvisin voi haastaa ratkaisuja, jotka ovat tehokkaita kesällä.

Enemmistö vastanneista arvioi jatkavansa tuotantoeläinten pitämistä suurpetovahinkojen riskistä huolimatta.