Vastapoikineet lehmät tarvitsevat erityistä huomiota – väitöstutkimus tarkasteli lypsylehmien kuolleisuutta Suomessa
Suomalaisten lypsylehmien kokonaiskuolleisuus kasvoi vuosina 2013–2020 samaan aikaan, kun karjakoot suurenivat ja Holstein-rodun osuus yleistyi lypsykarjoissa. Tarkastelujakson aikana myös lehmien elinikäistuotos ja poistettujen eläinten ikä kasvoivat, ja tilalla itsestään kuolleiden lehmien osuus säilyi alhaisena. Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Kristiina Sarjokarin väitöstutkimus tunnisti lisäksi riskivaiheita ja tilakohtaisia eroja, joiden avulla eläinten hyvinvointia ja kestävyyttä voidaan kehittää.
Sarjokarin tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten lypsykarjojen kuolleisuutta vuosina 2011–2020, ja siinä hyödynnettiin laajoja tuotosseurantatietoja sekä tutkijaryhmän keräämiä havaintoja pihattonavetoiden olosuhteista ja hoitokäytännöistä. Tutkimuksen määritelmässä lehmäkuolleisuudella tarkoitetaan sekä itsestään kuolleita että tilalla lopetettuja lehmiä. Itsestään kuolleella tarkoitetaan eläintä, joka kuolee tilalla ilman lopetuspäätöstä esimerkiksi sairauden, poikimiskomplikaation tai tapaturman seurauksena.
Tutkimuksen mukaan lypsylehmien kokonaiskuolleisuus laski ensin hieman vuonna 2011, mutta kääntyi kasvuun vuosina 2013–2020 nousten 5,6 prosentista 6,9 prosenttiin. Kasvava trendi johtui tilalla lopetettujen eläinten määrän lisääntymisestä 3,8 prosentista 5 prosenttiin samaan aikaan, kun karjakoot ja Holstein-rotuisten lehmien osuus suurentuivat. Samalla kuolleisuuden osuus kaikista lehmien poistoista kasvoi 19 prosentista 24 prosenttiin.
Itsestään kuolleiden lehmien osuus säilyi kuitenkin koko tutkimusjakson ajan alhaisena, noin kahdessa prosentissa. Samanaikaisesti karjojen keskimääräinen poistoprosentti pieneni 33 prosentista 30 prosenttiin. Lisäksi poistettujen lehmien keski-ikä ja elinikäistuotos kasvoivat.
Suurin riski poikimisen jälkeen
Tutkimuksen mukaan lehmien kuolleisuuden riski oli suurimmillaan ensimmäisten kymmenen poikimisen jälkeisten päivien aikana.
– Vastapoikineet lehmät ovat herkässä vaiheessa, jolloin eläinten tarkkailun, olosuhteiden ja oikea-aikaisen hoidon merkitys korostuu, Sarjokari sanoo.
Tietyt sairaudet lisäsivät kuoleman riskiä, mutta vaikutuksissa havaittiin suuria tilakohtaisia eroja. Lopetuksen yleisimpänä syynä olivat sorkka- ja jalkasairaudet.
Tutkimuksen mukaan kuolleisuuteen vaikuttavat eläinten terveyden lisäksi navettojen olosuhteet ja karjan hoitokäytännöt.
Sarjokarin mielestä kuolleisuuden vähentämiseen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, sillä se on yhteydessä eläinten hyvinvointiin sekä tuotannon resurssitehokkuuteen ja maidontuotannon hiilijalanjälkeen.
Tutkimustieto tukee maitotilojen arkea
Sarjokarin mukaan kuolleisuuden vähentäminen edellyttää ennen kaikkea tilojen työn tukemista.
– Maitotilayrittäjän työ on vaativaa ja edellyttää paljon osaamista sekä hyvää karjasilmää. Päätöksenteon tueksi tarvitaan nykyistä paremmin hyödynnettävää dataa ja laadukkaita asiantuntijapalveluja, hän toteaa.
Tutkimuksen tavoitteena on löytää keinoja, joissa lehmien elämänlaatua parantamalla edistetään myös niiden elinikäistuottavuutta.
Väitöstilaisuus 5.6.2026
ELL Kristiina Sarjokarin väitöstutkimus Mortality of Finnish dairy cows tarkastetaan Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 5.6.2026 klo 12. Vastaväittäjänä toimii professori Peter T. Thomsen Aarhusin yliopistosta ja kustoksena professori Päivi Rajala-Schultz.
Väitöstilaisuus järjestetään Metsätieteiden talossa (B-rakennus, sali 108), osoitteessa Latokartanonkaari 7, Helsinki. Yleisö voi seurata väitöstä myös etänä, tämän linkin kautta.