Selviääkö Iijoen vaellussiikojen kutupaikka?

Iijoella selvitetään vaellussiian liikkeitä ja kutupaikkoja. Tavoitteena on saada lisää tietoa siian luonnonlisääntymisen edellytyksistä joessa. Samalla testataan hyljekarkottimien toimivuutta jokiympäristössä.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) seurannalla pyritään saamaan tarkempaa tietoa siian kutualueesta Iijoessa. Vaellussiian liikkeistä joessa ennen kutua ja kudun aikaan on vain niukasti tietoa saatavilla. Tällä hetkellä ei esimerkiksi tiedetä, kutevatko kaikki siiat samaan kohtaan ylösvaelluksen pysäyttävän voimalan alaosalle, vai onko kutua laajemminkin joen alueella.

Syyskuun aikana merkittiin 50 vaellussiikaa radiolähettimillä, joilla pystytään selvittämään kalan paikka joessa tarkasti. Merkinnässä käytetään pienikokoista, kalan ulkopuolelle selkäevän kohdalle kiinnitettävää lähetintä. Siikojen kutuajan liikkeistä kertyvää tietoa käytetään luonnonlisääntymisen edellytysten arvioinnissa joessa. Aiemmin tehdyn mätisumputuskokeen perusteella siian mäti selviytyy talven yli joessa, mutta heikommin kuin parhaassa tilassa olevissa vesistöissä.

”Iijoen rannoille on asennettu kiinteitä seuranta-asemia, jotka tallentavat tiedon merkitystä kalasta sen ohittaessa seuranta-aseman. Kiinteät asemat pidetään toiminnassa myöhäiseen syksyyn asti, jotta nähdään, milloin merkityt siiat jättävät joen. Lisäksi merkityt siiat paikannetaan ajoittain tarkemmin lokakuun aikana käsipaikantimien avulla, ” kertoo tutkija Lari Veneranta Lukesta.

”Virtaama joessa vaihtelee voimalaitoksen juoksutuksen mukaan huomattavasti ja merkintäkokeilusta toivottavasti saadaan myös havaintoja siitä, miten virtaama vaikuttaa siikojen liikehdintään padon alapuolella”, Veneranta avaa.

Osa radiomerkityistä siioista on siirretty padon ohittavan Uiskarin kalatien yläpuoliselle vesialueelle. Ylisiirtokokeilun tavoitteena on selvittää, jäävätkö siirretyt kalat kutemaan kalatien yläpuoliselle alueelle, vai siirtyvätkö ne takaisin päävirtaan. Merkinnällä saadaan myös tietoa kalatien toimivuudesta siialle.

Siikojen seurannan lisäksi Iijokeen on asennettu myös hyljekarkottimia, jotka ovat olleet toiminnassa elokuun lopusta saakka. Karkottimilla pyritään suojaamaan siian pyyntiä, jotta jokeen kalojen perässä tulevien hallien ja norppien aiheuttama haitta erityisesti emokalojen pyynnille jäisi vähäisemmäksi.

Iijoessa vaellussiian luontainen lisääntyminen on nykyisellään vähäistä, ja siikakantaa ylläpidetään emokalapyynneistä saatavalla mädillä ja poikasistutuksin. Mädinhankinnassa on viime vuosina ollut huomattavia ongelmia, koska hylkeet syövät siikoja verkoista ja samalla repivät pyydykset rikki. Mikäli emokaloja mädin lypsyä varten ei saada riittävästi, jää myös istutettavien siikojen määrä vähäiseksi.

Hyljekarkottimien toiminta perustuu vaihtelevaan ja epäsäännölliseen ääneen, jonka on todettu häiritsevän hylkeitä. Karkottimia ei ole ennen kokeiltu jokiympäristössä, ja syksyn aikana niistä saatujen kokemusten perusteella voidaan arvioida laitteiden hyötyä pyynninsuojaamisessa. Osaltaan siikojen radiolähetintutkimus tukee myös hyljekarkotinten toiminnan arviointia.

Iijoen vaellussiikojen seuranta on yksi osa Luken koordinoimaa Sateenvarjo III -hanketta, jonka rahoittajina toimivat Oulun Energia Oy, Fortum Oy, Kemijoki Oy, PVO-Vesivoima Oy, Vattenfall Oy, UPM Energy Oy, Helen Oy, Kolsin Voima Oy, Energiateollisuuden ympäristöpooli, maa- ja metsätalousministeriö ja Luke. Kumppaneina Sateenvarjo III -hankkeessa toimivat Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset.  Hankkeen tavoitteena on tuottaa tutkimustietoa vaelluskalakantojen elvyttämiseen rakennetuissa joissa. Hanketta rahoittavat voimayhtiöt sekä maa- ja metsätalousministeriö. Hyljekarkotinkokeilua rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö.