Satopotentiaali tuo esiin suuret erot tilojen välillä: säilörehun sadoissa eniten vaihtelua

Vuoden 2025 viljasato oli edellisvuosien kaltainen, ja satoa kerättiin 3,4 miljardia kiloa. Lähimmäksi satopotentiaaliaan ylsivät syysvehnä, kevätvehnä, rehu- sekä mallasohra ja kaura. Sen sijaan ruis, säilörehu sekä herne jäivät satopotentiaalistaan, mikä heijastaa isoja eroja sadoissa tilojen välillä.

Luonnonvarakeskus (Luke) on selvittänyt vuoden 2023 sadoista lähtien viljojen ja muiden kasvien satopotentiaalia osana satotilastoa. Satopotentiaali kuvaa hehtaarisatoa (kg/ha), jonka paras kymmenesosa viljelijöistä on saanut. 

Keskisadon ja satopotentiaalin avulla yksittäinen tila voi tarkastella omaa satotasoaan suhteessa muihin saman alueen tiloihin sekä valtakunnalliseen tasoon. Satopotentiaalia seuraamalla maatalousyrittäjä voi pyrkiä parantamaan oman tilansa kannattavuutta. 

Viljat ylsivät lähimmäksi satopotentiaaliaan

Luken tuoreen satotilaston perusteella vuonna 2025 viljoista eniten satopotentiaalista jäi ruis. Muut viljat ylsivät lähemmäs satopotentiaaliaan.

”Viljojen satokuilu eli satopotentiaalin ja keskisadon erotus, oli vuonna 2025 pieni verrattuna muihin vertailussa oleviin kasveihin. Syys- ja kevätvehnän, rehu- ja mallasohran sekä kauran keskisadot olivat kaikki valtakunnallisella tasolla noin 73–77 prosenttia satopotentiaalista”, kertoo Luken erikoistutkija Csaba Jansik.

Esimerkiksi syysvehnän keskisato ylsi 77 prosenttiin satopotentiaalistaan. Tämä tarkoittaa, että syysvehnän satoerot maatilojen välillä olivat pieniä. Tulos voi heijastaa myös sitä, että syysvehnän viljelijät tavoittelevat korkeaa satoa ja viljely keskittyy tiloilla parhaille peltolohkoille.

Säilörehusato oli keskimäärin vain 54 prosenttia satopotentiaalista 

Rehunurmilta korjattavan säilörehun keskimääräisen satotason ja satopotentiaalin välillä oli puolestaan suuria eroja. Suurin esikuivatun säilörehun kuiva-ainesato oli Keski-Pohjanmaan keskimäärin 6 890 kg/ha, kun maakunnan satopotentiaali oli peräti 14 000 kiloa hehtaarilta. 

”Jos kymmenesosa maatiloista saa kaksinkertaisen satomäärän samalta alalta, se kertoo viljelymenetelmien suuresta erosta”, Luken yliaktuaari Anneli Partala sanoo.

Säilörehun satomäärän eroja tarkasteltaessa olennainen tekijä on eläinmäärän ja peltoalan suhde. Se ohjaa vahvasti säilörehusta tarvittavia satomääriä.  

Monella muullakin kasvilla tilanne on usein sellainen, ettei huippusatoon edes tähdätä, koska se edellyttäisi liiallista panosten käyttöä, eikä se välttämättä johtaisi taloudelliseen optimiin. 

“On ylimitoitettua tavoitella kaikkialla täyttä satopotentiaalia. Sen tunteminen auttaa kuitenkin ymmärtämään sitä, kuinka lähellä oma toteutunut sato on optimia tai minkä verran teoriassa voisi saada satoa lisää, jos panostaisi selvästi enemmän”, arvioi Luken erikoistutkija Lauri Jauhiainen.

Tutustu maakuntien kasvikohtaisiin satopotentiaaleihin

Klikkaa alla olevaa linkkiä ja tutki infograafista, miten eri maakuntien satopotentiaali vaihtelee kasveittain. Voit valita näkymän kasveittain (esim. kevätvehnä, ruis, kaura) tai tarkastella yksittäisen maakunnan tilannetta. 

Jos kartta ei näy kokonaan, kokeile pienentää selaimen tai laitteen näytön kokoa – silloin koko karttakuva tulee näkyviin. 

👉 Avaa infograafi ja tutki oman alueesi tilannetta.

Esimerkiksi Varsinais-Suomessa paras kymmenys tiloista sai kevätvehnästä kolmanneksen keskimääräistä paremman hehtaarisadon. Nämä tilat saivat kevätvehnästä vähintään 5 800 kiloa hehtaarin alalta, kun keskimäärin Varsinais-Suomen kevätvehnän hehtaarisato oli 4 210 kiloa. Tämä tarkoittaa, että keskisato Varsinais-Suomessa oli 73 prosenttia satopotentiaalista ja keskisadolle laskettu satokuilu oli 1 590 kiloa.

”Satopotentiaalin ja keskisadon kartat havainnollistavat hyvin maakuntien välisiä eroja ja viljeltävien kasvien jakautumista alueittain. Suomi on iso maa, ja viljelyolosuhteet eroavat ilmastovyöhykkeiden, sään ja maaperän osalta. Maakuntien väliset erot ovat varsin näkyvät muun muassa syysviljoissa ja säilörehuissa. Muiden kasvien satotasojen alueellinen jakauma on tasaisempaa”, Jansik kertoo.

Mitkä tekijät vaikuttavat satopotentiaalin saavuttamiseen?

Jos koko Suomen vilja-alan satotaso olisi ollut yhtä hyvä kuin parhaiten tuottaneilla pelloilla, satoa olisi voitu saada laskennallisesti 4,6 miljardia kiloa eli 35 prosenttia toteutunutta enemmän. Mitä satotasojen nostaminen vaatisi käytännössä? Oppeja ja hyviä käytäntöjä voidaan hakea parhaiten menestyneiltä tiloilta:

”Viljelyteknologiset menetelmät, älykkäät ratkaisut, käytettyjen panosten laatu ja määrät sekä toimenpiteiden oikea-aikaisuus ovat suuressa roolissa parhaan tilakymmenyksen etumatkan selittävinä tekijöinä”, Jansik arvioi.

Hänen mukaansa on kuitenkin tarpeen selvittää tarkat huipputuloksia selittävät tekijät sekä se, voidaanko niitä hyödyntää myös muilla tiloilla. Hän nostaa esiin sen, että satopotentiaali ja satokuilu, eli satopotentiaalin ja toteutuneen keskisadon erotus, eivät kerro siitä, kuinka paljon maan kasvukuntoa nostavia investointeja tai laadukkaampia tuotantopanoksia, kuten ravinteita, kasvinsuojeluaineita tai sertifioituja siemeniä, korkeammat satotasot ovat edellyttäneet.

”Keskisatotasojen kasvu kohti satopotentiaalia on kiinni siitä, tarjoavatko huippusatoa saavuttaneiden tilojen tuotantopanosten käyttö, menetelmät ja investoinnit taloudellisesti järkevän ja kestävästi kannattavan polun keskivertotiloille. Kasvu on kiinni myös huippusadon edellyttämästä maaperästä ja maalajien rakenteesta.”