Rantalaidun-hankkeen suositukset auttavat huomioimaan laiduntamisen vesistövaikutuksia ja lisäämään eläinten hyvinvointia. Sopimuskäytäntöjen suositukset tukevat rantalaiduntamisen kestävää ja taloudellista toteutusta.
Laiduntaminen on kustannustehokas keino ylläpitää uhanalaisia merenrantaniittyjen luontotyyppejä. Laidunten perustaminen merenrannoille vaatii hyvää suunnittelua, jotta laiduntaminen voidaan toteuttaa mahdollisimman kestävällä tavalla. ”Laadimme Rantalaidun-hankkeessa suosituksia auttamaan laiduntamista suunnittelevia viljelijöitä sopimusasioissa sekä ottamaan huomioon niin eläinten hyvinvoinnin kuin vesistövaikutukset”, hankkeen vetäjä, tutkija Marika Laurila Lukesta sanoo.
Rantalaiduntamisen mahdolliset vesistövaikutukset voivat herättää huolta. Uusien laidunten sijoittamisessa on tärkeää pohtia mahdollisia haittoja esimerkiksi rantojen virkistyskäytölle. Laidunalueesta kannattaa keskustella alueen asukkaiden ja muiden käyttäjien kanssa, jotta eri näkemykset otetaan suunnittelussa huomioon. ”Märehtijöiden normaaleja suolistomikrobeja havaittiin merenrantalaidunten läheisyydessä olevissa uimavesissä, mutta varsinaisten taudinaiheuttajamikrobien aiheuttamat infektioriskit laidunten läheisyydessä sijaitsevilla uimarannoilla arvioitiin alhaisiksi”, THL:n johtava asiantuntija, ja ympäristöterveyden apulaisprofessori Tarja Pitkänen Helsingin yliopistosta sanoo.
Ravinnetarkasteluissa fosforin ja typen pitoisuudet rantalaidunten edustoilla vastaavat vertailualueiden tasoa. ’’Läheltä laidunnettua rantaa otetuissa vesinäytteissä ravinnepitoisuudet olivat kuitenkin hieman suuremmat kuin kauempana, jossa merivesi laimensi pitoisuuksia’’, Uusi-Kämppä tarkentaa. Laidunnus vähentää ravinteiden määrää rantalaitumella, sillä osa syödyn kasvillisuuden ravinteista sitoutuu eläinten kasvuun. Kasvipeitteen ja maaperän liiallinen kuluminen laidunnuksessa voi altistaa maaperän ravinnehuuhtoumille. Laidunpaineen säätelyllä riskiä ravinnehuuhtoumille voidaan tehokkaasti vähentää.
Hankkeessa saatuja hygienia- ja ravinnetuloksia ei ole mahdollista yleistää laajemmin johtuen suhteellisen pienestä otoskoosta ja näytepisteiden sijoittumisesta osin melko kauas rantaviivasta. Tutkimustarvetta on edelleen laidunnuksen vaikutuksista rannan läheisten vesialueiden hygienia- ja ravinnetilaan erilaisissa valumaolosuhteissa.
Laiduneläimille rantalaidunnus tarjoaa mahdollisuuden luontaisen käyttäytymisen toteuttamiseen, kuten ravinnonhankintaan, liikkumiseen ja sosiaaliseen käyttäytymiseen. Rantalaituminen perustaminen ja huolto sekä eläinten hyvinvoinnin tarkkailu laitumella tietävät tuottajalle työtä, ja eläinten hyvinvointi on omistajan vastuulla. ”Monen tuottajan mielestä vaivannäkö maksaa itsensä takaisin, kun saa katsella tyytyväisenä laiduntavaa karjaa ja nauttia hoidetusta maisemasta” erityisasiantuntija Tiina Kauppinen Eläinten hyvinvointikeskuksesta sanoo.
Suunnittelussa on otettava huomioon päivittäinen valvonta sekä tarvittava ravinto, juoma ja säänsuoja. ”Suositusten tarkistuslistalta viljelijän on helppo varmistaa, että hyvinvointiasiat tulevat huomioiduiksi.”
Rantaniittyjen hoidon toteutus perustuu aina kohteen luontoarvoihin ja rahoitusehtojen tuomiin mahdollisuuksiin. Päähoitomuoto rantaniityillä on laidunnus CAP 27 -mukaisten ympäristösopimusten turvin.
Rantaniittyjen hoito vaatii suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä yhteistyössä eri tahojen kanssa. ”Sopimuskäytäntöjen suosituksissa kerrotaan muun muassa, mistä viljelijä voi etsiä sopivia laidunkohteita, mistä hakea tietoa suunnittelun pohjaksi ja sopimuksen teosta”, maisema- ja ympäristöasiantuntija Maarit Satomaa Oulun Maa- ja kotitalousnaisista kertoo.
Suositukset koottiin ja rantalaiduntamisen vaikutuksia vesistöjen hygienia- ja ravinnetilaan tutkittiin Pohjois-Pohjanmaalla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Helsingin yliopiston, ProAgria Oulun ja Luonnonvarakeskuksen yhteisessä Merenrantalaidunnusta luonnon ja ihmisten hyväksi -hankkeessa (2021–2023).
