Puistot hyvinvoinnin ja oppimisen tukena
Nykyinen puistosuunnittelu on muuttanut käsityksiämme puistojen roolista. Entisaikaan puistojen tehtävänä oli tuoda kauneutta rakennettuun ympäristöön ja vaalia kulttuurihistoriaa. Tämän päivän puistot ovat virkistysalueita, mutta lisäksi ne myös ylläpitävät monimuotoisuutta ja ovat yhä useammin tärkeä osa kaupungin hulevesien hallintaa. Puistoilla ja muilla viheralueilla on kuitenkin vieläkin enemmän annettavaa.
Säännölliset luontokontaktit ja sen vuoksi viheralueiden saavutettavuus ovat tärkeitä ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Pienetkin elpymisen hetket ulkoilmassa tuovat päivään virtaa.
– Lähiviheralueet muuttuvat erityisen tärkeiksi, jos asukas ei pysty matkustamaan kauempana asuinpaikastaan sijaitseville luontoalueille, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Marja Uusitalo.
Vaikka lähipuistoja löytyisikin kävely- tai pyöräilymatkan päästä, digilaitteet ja -sisällöt sekä niiden parissa vietetty ruutuaika kilpailevat ihmisten vapaa-ajasta. Millaisia uusia sisältöjä ja palveluja puistot voisivat tarjota houkutellakseen digi-ihmisiä?
Luonnonvarakeskus (Luke) ja Elonkierron Ystävät ry:n ovat mukana Interactive Gardens ‒hankkeessa, jossa pohditaan muun muassa tätä kysymystä. Hankkeeseen osallistuu kuntia, yhdistyksiä, yrityksiä ja tutkimuslaitoksia Itämeren alueelta. Hankkeen piloteissa puistojen käyttäjät testaavat hyvinvointia ja oppimista tukevia aktiviteetteja ja palveluja joko ohjatusti tai omatoimisesti. Suomessa palvelupilotit on suunnattu erityisryhmille ja toteutetaan kahdessa rakennetussa puistossa: Maaseutu- ja kotieläinpuisto Elonkierrossa Jokioisilla ja terapiapuutarhaksi suunnitellussa puistossa Louen Tervolassa. Molemmissa ylläpidetään myös valtakunnallisesti arvokkaita kasvigeenivaroja.
Enemmän luontoaikaa, vähemmän ruutuaikaa
Luontoyhteys on muokannut geenejämme. Siksi digilaitteet häiritsevät kehomme luontaista rytmiä, joka palautuu luonnossa. Siellä autonominen hermosto rauhoittuu ja tasapainottaa vireystilan nousua ja laskua. Myös liike palaa luontaiseksi, kun kehoa käytetään monipuolisesti ja oman kunnon mukaan kuten esimerkiksi puutarhatöissä.
– Hyvän olon myötä oma luontosuhde vahvistuu, ja tämä voi innostaa uuteen luontoharrastukseen. Sen parista löytyy useimmiten uusia ystäviä, ja ulos lähdetään päivittäin huolimatta säästä tai vuodenajasta. Samalla päivittäinen luontoaltistus virittää elimistön vastustuskykyä ylläpitävät mekanismit, korostaa tutkija Anja Yli-Viikari Lukesta.
Puistojumppa on lähipuiston tarjoama palvelu, joka tähtää terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Lähipuistoissa voitaisiin tuottaa myös ohjattuja luonto- ja eläinavusteisia palveluja voimavaralähtöistä tukea tarvitseville sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaille. Silloin tulee mietittäväksi muun muassa paikat infrastruktuureineen, jossa esimerkiksi työyhteisöt, kotoutujat ja kuntoutujat voivat harrastaa yhteisöviljelyä tai yhteisöllistä ympäristötaidetta sekä järjestää palavereja tai piknikkejä.
Iloa ja luovuutta oppimiseen
Luonnossa vietetty aika on tärkeää kaikille, mutta erityisesti se on tärkeää lapsen kehitykselle. Ulkoilmaelämä tukee lasten kokonaisvaltaista kasvua, ja tasapaino ja kestävyys kehittyvät kuin itsestään. Lapset oppivat myös omatoimisuutta ja sosiaalisia taitoja, ja heidän erilaiset vahvuutensa nousevat esille.
Kirjatiedon rinnalla oppimisessa tarvitaan moniaistista kokemuksellisuutta. Sitä hyödynnetään esimerkiksi metsäeskareissa, jossa lapset pääsevät upottamaan sormensa multaan kylväessään siemeniä. Vaikka ulkona oppiminen soveltuu laajasti eri oppiaineiden sisältöihin, on ruokakasvatus ollut erityisen toimiva teema. Siinä lapsilla on mahdollisuus tutustua ruoan alkuperään ja kestävään ruoantuotantoon. Oppi on juurtunut syvään silloin, kun lapsi tuntee iloa ja ylpeyttä lähituotteista perheen ruokapöydässä.
Lähipuistot voivat tarjota monipuolisen oppimisympäristön kävelyetäisyydeltä niin päiväkodeille kuin eri asteisille kouluille. Lähiviheralueiden puitteita voi tarkastella myös oppisisältöjen näkökulmasta ja esimerkiksi luontoelementtejä pelillistää oppimista ajatellen.
Mallin avulla kohti entistä monikäyttöisempiä puistoja
Interactive Gardens -hankkeen palvelukokeilujen yhteisenä tavoitteena on löytää malli lähiviheralueesta ja verkostosta, joiden turvin voidaan järjestää terveyttä ja hyvinvointia tukevaa ohjattua tai omatoimista tekemistä. Tavoitteena on sekä kehon että mielen virkistyminen, luovuus ja oppimisen ilo.
Mallissa hyödynnetään eurooppalaisia hyviä käytäntöjä sekä piloteista saatua palautetta. Kokemukset työyhteisön virkistyspäivästä, yhteisöviljelystä, retriittistä ja lasten ympäristökasvatuspäivästä kertovat, mitä mahdollisuuksia ja haasteita rakennetuissa viheralueissa on, kun niitä käytetään hyvinvointipalvelujen tuottamiseen ja opetukseen.
INTERACTIVE GARDENS -hanke toteutetaan yhteistyössä Latvian, Liettuan, Viron, Suomen ja Tanskan välillä vuosina 2023‒2026. Hanketta osarahoittaa EU:n Interreg Baltic Sea Region -ohjelma. Hanketta vetää Zemgalen maakuntaliitto.
Tämän tekstin pohjalta on julkaistu lyhennetty artikkeli 6.3.2024 Viherympäristö-lehdessä. Tekstin ovat laatineet Marja Uusitalo ja Anja Yli-Viikari.
Marja Uusitalo (YTT) työskentelee erikoistutkijana Lukessa. Hän on vetänyt tutkimus- ja kehittämishankkeita viherympäristöjen hyödyntämiseksi sosiaali- ja matkailupalveluissa. Hän käyttää työssään myös maisemasuunnittelun ja palvelumuotoilun menetelmiä.
Anja Yli-Viikari (MMT) toimii luontoavusteisten hyvinvointipalveluiden tutkija ja kehittäjänä Lukessa. Hän on ollut kehittämässä mm. Green Care -toimintamalleja sekä maatilojen käyttöä kuntoutus- ja kasvatusympäristöinä.
