Priorisoi, pura, kompensoi ja rahoita – vaelluskalojen palauttaminen vaatii vaikuttavia toimia
Vaelluskalakantojen palauttamiseksi tarvitaan nykyistä vaikuttavampia ja rohkeampia toimia. Myös lainsäädäntöä ja rahoitusmekanismeja on uudistettava, jotta toimenpiteet voidaan toteuttaa riittävän laajasti ja pitkäjänteisesti.
Lähes kaikki vaelluskalalajimme ovat uhanalaisia. Ihmisten toiminta on tyhjentänyt monet entiset vaelluskalajokemme luonnonkaloista, ja kalastusmahdollisuuksia ylläpidetään istutuksin. Jokien rakentaminen, vesien säännöstely ja vesistökuormitus ovat heikentäneet kalojen elinympäristöjä laajasti.
”Ilman merkittäviä toimia ja riittäviä resursseja vaelluskalojen luonnollista elinkiertoa ei saada palautettua. Vaellusyhteyksien avaaminen, elinympäristöjen ennallistaminen ja kalastuksen säätely ovat ratkaisevia askelia”, johtava tutkija Pauliina Louhi Lukesta sanoo.
Vaelluskalakantojen palauttaminen edellyttää vuosien tai jopa vuosikymmenten sitoutumista sekä uusia toimintamalleja. ”Osa vaelluskalakannoille aiheutetuista haitoista pitää pystyä kompensoimaan toisissa vesistöissä, jos elvyttämismahdollisuudet alkuperäisessä kohdevesistössä ovat vähäiset” toteaa Luken tutkija Panu Orell. Tällainen malli siirtäisi toimenpiteitä nykyistä paremmin kaikkein potentiaalisimpiin elvyttämiskohteisiin.
Luken suositukset vaelluskalakantojen palauttamiseksi:
- Priorisoi kohteita ja toimenpiteitä sekä suosi patojen purkamista
Ekologisesti tehokkain ja ensisijainen ratkaisu vaellusyhteyksien palauttamiseksi on padon purkaminen. Jos se ei toistaiseksi ole mahdollista, mutta vesistössä on vielä lisääntymisalueita jäljellä tai kunnostettavissa, seuraava vaihtoehto on kahteen suuntaan toimiva keinotekoinen vaellusyhteys. - Etene vaiheittain ja seuraa vaikutuksia
Vaelluskalojen palauttaminen on pitkäkestoinen prosessi. Elvyttämispyrkimykset voidaan aloittaa nopeasti vaiheistamalla toimenpiteet esimerkiksi toteuttamalla vaellusyhteys alimmalle padolle tai siirtämällä kalat patojen ohi. Seuraavassa vaiheessa toimia laajennetaan sen mukaan, millaisia tuloksia on saatu.
- Mahdollista haittojen kompensointi toisissa vesistöissä
Kaikissa vesistöissä luonnonkierron palauttaminen ei ole mahdollista. Tällöin haittojen kompensointi toisessa vesistössä on välttämätöntä. Nykytilanteessa haitanaiheuttajia, kuten voimayhtiöitä, on velvoitettava elvytystoimiin myös oman toiminta-alueensa ulkopuolella, missä vaelluskalojen palauttamismahdollisuudet ovat paremmat. Kompensaation mahdollistaminen sekä vesivoimatuotannon nykyaikaisten ympäristövaatimuksien varmistaminen edellyttävät vesilain päivittämistä. - Tehosta kalastuksen säätelyä
Liiallinen kalastus uhkaa monin paikoin jo valmiiksi heikkoja kantoja. Alueelliset ja ajalliset rajoitukset tai jopa täysrauhoitukset ovat välttämättömiä palauttamiskohteissa. On tunnustettava, että useimmilla rakennetuilla jokivesillä ei voida enää palata luonnontilan aikaiseen voimakkaaseen kalastukseen. - Varmista pitkäjänteinen toiminta uudella rahastolla
Velvoitteiden rahastointi tulee mahdollistaa, jotta palauttamistoimia voitaisiin tehdä pitkäkestoisesti ja vaikuttavasti koko Suomessa. Haitanaiheuttajilta uuteen rahastoon kerättävillä korvauksilla voidaan tukea vaelluskalakantojen palauttamista laaja-alaisesti koko maassa. Lainsäädäntömme tulisi päivittää siten, että se mahdollistaa kalatalousvelvoitteiden asettamisen ja sujuvan päivittämisen.
Lisätietoja:
Johtava tutkija Pauliina Louhi, +358295322189, pauliina.louhi@luke.fi
Tutkija Panu Orell, +358295328757, panu.orell@luke.fi
